Lumia 920 vai iPhone 5

Mietin jo viime kesänä uuden puhelimen hankintaa, vaikka käytössäni on vielä ollut mm. Nokia N9 ja iPhone 4. Nokia N9 on ollut lähinnä koekäytössä, mutta iPhone 4 on ollut aktiivikäytössä. Ehdolla oli mm. Samsung Galaxy S3, joka tuli markkinoille jo viime keväänä. En kuitenkaan päätynyt tämän ostoon, kun minulla on ennestään jo yksi Android-kännykkä ZTE Blade, jolla olen päässyt tutustumaan Android-käyttöjärjestelmään. Lisäksi olin päättänyt, että ostan Google Nexus 7-tabletin heti, kun se tulee Suomen markkinoille. Tässä on viimeisin Android-käyttöjärjestelmän versio.

Jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa: iPhone 5 ja Lumia 920. Oli tiedossa, että iPhone 5 tulee saataville ennen kuin Lumia 920. En kuitenkaan kiirehtinyt iPhone 5:n varauksen kanssa. Kävin pari kertaa katsomassa Elisa Studiossa, olisiko sieltä saatavissa tätä puhelinta. Tietenkään siellä ei ollut ja minulle sanottiin, että he eivät ota varauksia vastaan. Kun menin kolmannen kerran sinne lokakuun puolivälissä, silloin sain tietää aikaisemmista tiedoista poiketen, että he ottavat varauksia. Niinpä tein sitten varauksen 16 gigan mallista. Aikaa kului eikä puhelimesta kuulunut mitään. Lopulta sain tiedon 19.11.2012, että puhelin olisi nodettavissa Elisa Studiosta. Olin kuitenkin varannut jo viikko sitten Lumia 920:n Verkkokauppa.comista enkä siksi noutanut iPhone 5-puhelinta. Yksi syy oli myös se, että liikkeellä oli huhuja, että iPhonesta olisi tulossa melko pian uusi malli iPhone 5S, mahdollisesti jo ensi keväänä.

Niin jäin sitten odottelemaan Lumia 920-kännykkää. Tiesin jo etukäteen, että varauksia on melko paljon ja Lumia 920-puhelinta saisi odottaa melko pitkään. Poikkesin maanantaina 26.11.2012 Sonera-kaupassa Helsingin keskustassa ja yllätys, yllätys. Sieltä löytyi muutama kappale odotettua Lumiaa valkoisen värisenä. Väri ei ollut se, mitä olin ajatellut, mutta tein kuitenkin kaupat saman tien. Netin kautta tilaus olisi kestänyt 1-2 viikkoa. Minulla ei ollut aikaa odotella, sillä tarvitsin puhelinta heti ulkomaille lähdön takia.

Soneralla oli myös hyvä tarjous puhelimesta ja liittymästä. Lumia 920-puhelin maksoi 504 euroa kertasuorituksena, kun otti vuoden liittymäsopimuksen. Liittymän, joka sisältää 600 min puhetta, 250 kpl viestejä ja 21 Mbit/s 4G-netin, hinta oli 12,45 eur/kk.

Nokia Lumia 920

Lumia 920-puhelimessa on erinomainen näyttö ja hyvä kamera. Laite sopii hyvin käteen, mutta on sileän pinnan takia hieman liukas ellei käytä suojakuoria. Kännykkä on kookas, joka sopii minulle, mutta se painaa kuin synti. Puhelin kuluttaa virtaa melkoisesti. Vaikka akku on kookas, se ei kestä kunnolla edes yhtä päivää, jos käyttää nettiä ahkeraan ja ottaa kuvia ja videoita.

Ohjelmiston kanssa on ollut ongelmia. Heti ensimmäisenä päivänä Ihmiset-sovellus lakkasi osittain toimimasta. Sain sen kuitenkin toimimaan, kun resetoin laitteen. Sports Tracker-sovellus lakkasi mittaamasta matkaa kesken kaiken ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla todellinen matkan pituus oli noin 3,6 km ja ohjelma sai mitaksi peräti 8,8 km. Latasin pari radio-ohjelmaa, jotka eivät toimineet ollenkaan.

Videon siirron kanssa on ollut todellisia ongelmia. Yritin ensiksi kopioida videon SkyDriveen. Alku näytti lupaavalta. Aluksi tuli ilmoitus, että pakataan videota ja ladataan videota, mutta lopuksi, että peruuttaminen on pian tehty. Eikä mitään siirtynyt SkyDriveen. Myöhemmin paljastui, että videotiedosto oli sittenkin kopioitunut SkyDriveen, vaikka antoi omituisen ilmoituksen. Se oli mennyt alikansioon, josta en osannut etsiä sitä kännykän SkyDrive-sovelluksella. Kannettavaan mikroon tiedostot tulevat jostain syystä viiveellä. Alkuperäisen tiedoston koko oli 198 megaa, joka pakkauksen jälkeen pieneni 13,7 megaan. Kuvan laatu kyllä heikkenee, kun tällainen pakkaus tehdään.

Seuraavaksi yritin sitten kopioida videon tietokoneelleni USB-piuhan avulla. Kokeilin neljää eri mikroa, joissa oli Windows Vista, Windows 7 ja Windows 8, mutta millään ei onnistunut, kun ei löytynyt sopivaa ajuria. Mac-mikrolle on oma siirto-ohjelma, mutta ei sekään toimi.

Seuraavaksi yritin kopiointa bluetoothin avulla Nokia N9-kännykkään, sillä sieltä olisin voinut siirtää videon mikrooni USB-piuhan avulla. Kopiointi lähti käyntiin, mutta vähän ennen puolta väliä se pysähtyi eikä suostunut jatkamaan. Vielä oli yksi mahdollisuus. Nyt yritin kopiointia ZTE Blade-kännykän muistikortille. Tämä onnistui yön aikana. Otin muistikortin kännykästä ja siirsin tiedoston sovittimen avulla mikrooni. Ei tiedostojen siirron pitäisi olla näin vaikeaa. Hieman ihmetyttää, että ajurit ja ohjelmat eivät ole kunnossa tässä vaiheessa, kun puhelimia jo myydään.

Lumia 920:lla pimeällä otettu parvekekuva

Kyllä iPhone on vielä ohjelmiston toimivuudessa huomattavasti edellä. Ja käyttökin on ainakin aloittelijalle helpompaa. Mutta itse kaipaisin iPhoneen isomman näytön. Tuskin se toteutuu vielä seuraavassakaan versiossa.

Olen Enterin kännykkäopastaja ja Lumia-puhelimet ovat yleistyneet opastettavilla kovaa vauhtia syksyn aikana. Vaikka minulla ei tähän saakka ole ollut omaa Lumia-kännykkää, olen silti opastanut jo montaa henkilöä, joilla on ollut Lumia-kännykkä. Nyt pääsen omakohtaisesti tutustumaan Windows Phone-käyttöjärjestelmään paremmin.

Lumia 920:lla pimeällä otettu lumimyrskykuva

4G:stä ei pääse nauttimaan sisätiloissa kaikissa paikoissa, joissa ulkona 4G-yhteys toimii. Esimerkiksi kotonani 4G ilmestyy vain silloin tällöin heikkona signaalina aivan ikkunan vieressä. Sen sijaan jo parvekkeella saa 4G-yhteyden. Esimerkiksi Vanhalla Ylioppilastalolla ja Silkkikutomossa Herttoniemessä 4G-yhteys toimii erinomaisesti sisätiloissa.  

Ikuisuusprojekti

En varmaan ole ainoa, jolla paperivalokuvat ovat olleet säilöttynä epämääräisessä järjestyksessä muovipusseissa. Minulla on ollut jo parikymmentä vuotta sitten ensimmäinen skanneri, jolla olisi voinut skannata paperikuvat digitaaliseen muotoon. Mutta aina on ollut kiireellisempiä tehtäviä. Viimeistään silloin, kun jäin eläkkeelle, tarkoitukseni oli aloittaa skannaus. Mutta aina se vain siirtyi eteenpäin.

Viimeisten vuosien aikana olen muuttanut kaksi kertaa asuntoa. Muutossa valokuvat ovat kärsineet yhä enemmän. Kun ne ovat olleet muovipusseissa, osa niistä on pudonnut paperipusseistaan ja sekoittunut täysin. Lisäksi negatiivit ovat pudonneet paperipusseista, joten niitäkään ei käytännössä pysty enää hyödyntämään. Osa niistä on täysin sekaisin.

Epämääräinen kasa negatiiveja

Muovipussit olivat varastossa matkalaukussa. Välillä minulla oli varastossani säilytyksessä lasteni tavaroita. Varasto oli niin täynnä, että sieltä oli mahdotonta saada näitä valokuvia. Siksi piti odotella parempia aikoja. Tilanne on muuttunut jokin aika sitten jo parempaan suuntaan eikä tämä ole enää ollut esteenä valokuvien skannaukseen. Mutta aloituskynnys on ollut korkea.

Kun aloin kirjoittamaan blogia. tarvitsin sitä varten vanhoja valokuvia. Tämä oli alkusysäys skannuksen aloittamiselle. Skannaan ensiksi 1970-luvun alkupuoliskolla otettuja värikuvia, joista monet ovat tulleet melko ruskeasävyisiksi. Osasta on vaikea erottaa enää mitään. Erikoinen havainto on, että Kodakin filmien kuvat ovat säilyttäneet tosi hyvin värinsä. Sen sijaan Agfan filmien kuvat ovat menettäneet värinsä melkein kokonaan. Mustavalkokuvat, joita minulla on muutamia 1950- ja 1960-luvuilta, ovat melko hyvin säilyneet.

Skannattavat valokuvat iloisessa epäjärjestyksessä

Nyt olen skannannut 1950-luvun mustavalkoluvat, joita oli vain muutama koululuokkakuva. 1960-luvulta minulla on tallessa koululuokkakuvia, ylioppilasvuoteen liittyviä kuvia ja armeijan aikaisia kuvia sekä yksittäisiä satunnaisotoksia. Nämä olen myös skannannut jo. 1970-luvun alkupuoliskon kuvat on myös skannattu. Osa niistä on värikuvia ja osa mustavalkokuvia. Pääosa niistä on etelänmatkojen kuvia, jolloin tuli käytyä joka vuosi Espanjassa, Italiassa, Portugalissa tai Kreikassa.

Teen skannausta HP:n monitoimilaitteella. Se on melko hidasta puuhaa, joten yhtenä päivänä ei kovin montaa digikuvaa saa aikaiseksi. Kun valokuvia on useita tuhansia, kestää tosi kauan, ennen kuin loppu häämöttää. Toivottavasti intoa riittää loppuun saakka.

Maratonmuistelua

Olin 1980-luvulla töissä Oy Tietokonepalvelu Ab:ssä. Siellä töissä oleva vahtimestari oli kovasti kiinnostunut maratonjuoksusta. Hän kertoi maratonmatkoistaan mm. Ateenan maratonista, johon hän osallistui. Olin jo jonkin aikaa harrastanut vajaan 20 vuoden tauon jälkeen pitkien matkojen juoksua Keravalla innokkaan juoksuporukan Kunnon keravalaiset mukana. Lenkit olivat tavallisesti noin 15 kilometrin mittaisia ja välillä pitempiäkin. Lopulta minäkin päätin osallistua maratonille. Mietin sopivaa juoksua ja ilmoittauduin sitten Lahden maratonille vuonna 1988.

Valmistauduin maratonille juoksemalla Tuusulanjärven ympäri välillä yksin ja toisinaan juoksuporukassa. Matkaa juoksulenkille kertyi kaikkiaan noin 29 kilometriä. Olin melko hyvässä kunnossa ennen ensimmäistä maratonjuoksua. Lahdessa maraton juostiin 10,5 kilometrin lenkillä siten, että se kierretiin 4 kertaa. Joukossa oli myös puolimaratonin ja 10,5 kilometrin juoksijoita. Kaikki lähtivät matkaan yhtä aikaa. Tämä oli vähän hämäävää. Minäkin lähdin muiden mukana kärkijoukossa matkaan. Juoksu tuntui kulkevan hyvin ja puolimatkan aikani oli 1.23. Suurelle osalle porukasta matka oli jo ohi tässä vaiheessa, mutta minun piti jatkaa vielä.

Jos olisin jaksanut loppuun saakka tätä vauhtia, olisin alittanut 3 tuntia reippaasti. Mutta toisin kävi. Kolmas kierros meni vielä joten kuten, mutta neljännellä kierroksella jalat alkoivat jo painaa. Loivakin ylämäki tuntui jaloissa. Kaiken lisäksi sain vielä krampin jalkaani noin 41 kilometrin kohdalla ja jouduin pysähtymään hetkeksi. Lönkyttelin sitten lopun matkan maaliin. Aikani oli 3.09.23.

Seuraavana vuonna juoksin sitten kaksi maratonia. Osallistuin ensimmäisen kerran Helsinki City Marathonille 12.8.1989. Tavoitteeni oli parantaa aikaani, mutta ei se valitettavasti onnistunut. Reitti oli raskaampi kuin Lahdessa ja ilma oli hiostava, joten juoksu ei oikein kulkenut. Aikani oli 3.17.23.

Saapuminen Havaijille

Vuoden lopulla lähdin sitten 10 päivän  maratonmatkalle Honoluluun Havaijille kuten olen aikaisemmin kertonut. Juoksu tapahtui 10.12.1989. Lasse Viren oli paikan päällä oppaanamme, sillä hän oli tullut perheineen Havaijille jo aikaisemmin. Maratonia edeltävän päivän aamuna teimme 10 kilometrin juoksulenkin Lassen johdolla. Iltapäivällä alkoi sataa ja tuulla kovasti. Silloin järjestetiin rullatuolimaraton kovassa sateessa. Ei ollut varmaan hauskaa lykkiä rullatuolia märällä ja tuulisella säällä.

Honolulu Marathonin maalissa urakka suoritettuna

Seuraavana aamuna oli sitten meidän vuoro lähteä matkaan. Lasse Viren ei itse osallistunut maratonille, koska hän oli ollut hiljattain auto-onnettomuudessa. Sen sijaan hänen vaimonsa Päivi juoksi siellä maratonin. Lähtö tapahtui aamulla puoli kuuden aikaan, jolloin oli vielä pimeää. Tämä siksi, että iltapäivällä siellä oli tavallisesti hyvin kuumaa. Sää suosi meitä, sillä kova sade oli hellittänyt jo edellisenä iltana. Juoksu kulki ihmeen hyvin. En hikoillut juuri ollenkaan. Olin maalissa jo ennen klo 9:ää, jolloin ei ollut vielä kovin kuuma. Iltapäivällä aurinko sitten porotti jo kirkkaalta taivaalta ja silloinkin oli vielä maaliin tulijoita. Aikani oli 3.21.27.

Vuonna 1990 juoksin jälleen Helsinki City Marathonin. Kunto ei ollut enää sellainen, mitä aikaisempina vuosina. Nyt krampit alkoivat jo 35 kilometrin kohdalla. Loppu oli matelemista ja aika oli kaikista huonoin maratonurallani. Pääsin sentään alle 4 tunnin eli aikaa kului 3.54.26.

Helsinki City Marathonilla 11.8.1990

Sitten kuluikin muutama vuosi, ennen kuin juoksin seuraavan maratonin. En tarkkaan muista, miksi pidin välivuosia. Mutta vuonna 1994 lähdin jälleen matkaan. Tyttäreni Terhi, joka oli silloin 16-vuotias, osallistui myös samalle Helsinki City Marathonille. Lähdin matkaan huomattavasti nopeammin kuin hän ja olin häntä paljon edellä alkumatkasta. Mutta sitten alkoivat vaikeudet jo 28 kilometrin kohdalla. Jalkoja kramppasi ja jouduin pysähtymään moneen kertaan. Yksi avulias naishenkilö tarjoutui antamaan hieronta-apua, kun pysähdyin jälleen kerran. Viimeisen kerran oli vielä pakko pysähtyä noin 100 metriä ennen maalia krampin takia. Silloin Terhi pyyhälsi ohitseni kovaa vauhtia. Arvaa, harmittiko? Yritin lähteä perään, mutta en saavuttanut häntä enää. Niinpä hävisin hänelle muutaman sekunnin. Aikani oli tällä kerralla 3.53.14.

Tarkoitukseni oli juosta vielä New Yorkin maraton, mutta haaveeksi se jäi. Loukkasin talvella 1995 polveni, kun kaaduin työmatkalla liukkaalla kadulla. Polvea yritettiin tutkia, mutta ei löydetty mitään varsinaista vikaa. Kun siinä oli aina silloin tällöin särkyä, todettiin vasta parin vuoden päästä, että kierukka oli vaurioitunut ja se vaati leikkauksen. Siksi en voinut juosta sen jälkeen enää maratoneja.

Nuoruusvuosien yleisurheiluharrastukseni

Asuin nuoruusvuoteni talossa, jonka pihapiiri kannusti urheilemaan. Taloon johtaa tie, jota pitkin pystyi juoksemaan esim. 60 metriä tai  100 metriä. Aivan suora se ei ole, joten yhden mutkan joutui tekemään kummallakin matkalla. Lisäksi pihalla oli iso hiekkakasa, jossa saattoi hypätä pituutta, kolmiloikkaa, korkeutta ja seivästä. Kuulantyöntö onnistui myös mainiosti pihapiirissä.

Kun olin noin 12-vuotias, isäni haastoi minut 100 metrin juoksukilpailuun. Niin siinä sitten  kävi, että voitin hänet ylivoimaisesti. Lisäksi isäni sai niin kovan sydämen tykytyksen, että hänen täytyi ottaa kanferttitippoja, jotta selviäisi. Kanferttitippoja käytettiin ainakin aikaisemmin sydänvaivoihin.

Löysin vanhan muistivihkoni, johon olen merkinnyt eri lajien parhaat yleisurheilutulokseni vuosilta 1958 - 1969. Seuraavassa poimintoja näistä merkinnöistä.

Juoksin kilpailuissa kaikkia sileitä matkoja 60 metristä 3000 metriin. 3000 metrin tulos näkyy vain yhdeltä vuodelta. Maastossa juoksin kyllä pitempiäkin matkoja. Aitajuoksua en juuri harrastanut. Taisin ainoan kerran juosta 110 metrin aidat kilpailussa, kun osallistuin kymmenotteluun nuorten sarjassa piirinmestaruuskisoissa. Aika ei ollut kehuttava (22,1 s). Aitojen ylitys oli todella vaikeaa.

100 metrin juoksussa onnistuin alittamaan yhtenä vuotena 12 sekuntia yhdellä kymmenyksellä. 400 metrillä parhaaksi ajakseni jäi 54,9. Parhaaksi juoksulajikseni osoittautui lopulta 800 metriä. Siinä tavoitteeni oli alittaa 2 minuuttia. Pääsin tavoitteeseen vuonna 1967. Juoksin Tampereella Pyynikin stadionilla ajan 1.59,9. Juoksun voitti silloin Erkki Kolkka (Suomen mestari 400 metrillä vuonna 1964). Itse en sijoittunut aivan kärkipäähän. 800 metriä on ainoa laji, missä minulla on parempi tulos kuin kenelläkään suomalaisella naisella, jos nyt haluaa hieman rehennellä.

Kilpailin myös 1500 mterin juoksussa, mutta matka oli minulle hieman liian pitkä. Parhaaksi ajakseni jäi 4.20,6, joka on reippaasti huonompi kuin monen suomalaisen naisjuoksijan. Ehkä parhaaksi saavutuksekseni tällä matkalla jäi toinen sija akateemisissa mestaruuskisoissa Tampereella Ratinan stadionilla 1960-luvun jälkipuoliskolla. Juoksun kahden parhaan tulokset ilmoitettiin ihan televisiossa. Muistan elävästi, kun nimeni mainittiin televisiossa.

Pituushypyssä jäin harmittavasti alle kuuden metrin. Paras tulokseni oli 598. Vanhin veljeni, joka aloitti kilpailemisen varsin myöhäisellä iällä, hyppäsi reilusti yli kuuden metrin. Hän ei ollut nopea, mutta hänellä oli jaloissa ponnistusvoimaa. Kolmiloikassa löytyy paras tulokseni 12.43 vuodelta 1963. Kantapääni ei oikein kestänyt kolmiloikan hyppäämistä.

Korkeushyppy oli laji, jota en oikein taitanut. Hyppäsin vain saksityylillä ja siksi parhaaksi tulokseksi jäi 152. En viitsinyt opetella kierähdystyyliä kunnolla, joka oli siihen aikaan paras hyppytyyli. Samoin seiväshypyssä paras tulokseni oli vaatimaton 280.

Kilpailin myös Tampereen yliopiston joukkueessa mm. akateemisessa vartissa ja erilaisissa katuviesteissä. Oheinen kuva on Kansan Lehden katuviestistä vuodelta 1968. En enää tarkalleen muista, mutta todennäköisesti voitimme kisan, koska kuvani oli lehdessä.



Vuonna 1970 muutin vakituiseen työhön Helsinkiin ja lopetin kilpailemisen lähes 20 vuodeksi. Kuntoilua kyllä harrastin edelleen.

Windows 8:n käyttökokemuksia

Kuten olen jo aikaisemmin kertonut olen käyttänyt Windows 8:n esiversioita jo yli vuoden ajan. Perjantaina 26.10.2012, kun Windows 8 tuli myyntiin, latasin sen heti aamulla internetin kautta itselleni. Tarjouksessa olleen päivitysversion Windows 8 Pro hinta oli vain 29,99 euroa, jonka maksoin Visalla.

Tarkoitukseni oli asentaa uusi Windows 8 vajaan kahden vuoden ikäiseen kannettavaan HP-mikrooni Windows 7:n tilalle. Ensimmäisenä vaiheena tutkittiin mikron sisältö sen varmistamiseksi, että Windows 8 voidaan asentaa. Asennusavustaja ilmoittaa, jos jokin laite ei ole yhteensopiva Windows 8:n kanssa. Samoin ohjelmat tutkitaan ja ilmoitetaan, pitääkö ohjelma mahdollisesti poistaa ennen asennusta.

Kun latasin Windows 8:n, valitsin vaihtoehdon, jossa käyttöjärjestelmän saattoi tallentaa DVD-levylle ladatusta ISO-tiedostosta. Toinen mahdollisuus olisi ollut käyttää USB-muistitikkua tai USB-levyä. Asennuksen olisi voinut tehdä siten, että olisi käynnistänyt asennusohjelman suoraan DVD-levyltä. Käynnistin asennuksen kuitenkin Windows 7-käyttöjärjestelmästä. Asennuksessa oli tässä vaiheessa kolme vaihtoehtoa.

1. Kaikki asetukset, ohjelmat ja tiedostot säilytään, jos ne ovat yhteensopivia
2. Omat tiedostot säilytetään
3. Ei säilytetä mitään, vaan tehdään puhdas asennus

Yritin aluksi ensimmäistä vaihtoehtoa, koska halusin säilyttää vanhat asetukset, ohjelmat ja tiedostot, jotta niitä ei tarvitsisi asentaa uudelleen. Minulla oli sellaisia ohjelmia, jotka piti poistaa ennen asennusta ja asentaa sitten uudelleen. Luulin ensiksi, että asennusavustaja huolehtii tästä, mutta näin ei ollut ja asennus pysähtyi kesken kaiken. Nyt avustaja ilmoitti, että se palauttaa vanhan Windows 7-käyttöjärjestelmän ja niin todella tapahtui.

Yritin asennusta uudelleen ja poistin ohjemia, jotka eivät olleet yhteensopivia, mutta asennus pysähtyi jälleen ja vanha käyttöjärjestelmä palautettiin takaisin. Nyt ei auttanut muu kuin kokeilla asennusta siten, että vain omat tiedostot säilyvät. Tällä kerralla asennus meni läpi, mutta ilmeni uusia ongelmia.

Kannettavassa mikrossani on kaksi näytönohjainta ja todennäköisesti tämä aiheutti ongelmat asennuksessa. Nopeampi näytönohjain ei toiminut ollenkaan ja hitaampaan asentui vain Microsoftin oma perusajuri, joka ei sallinut tarkempia näyttötiloja ollenkaan. Seuraavan päivänä tuli päivitys vain hitaampaan näytönohjaimeen. Nopeampaa ei pystynyt käyttämään ollenkaan. Tilanne on tällainen vielä tänä päivänäkin. Kun katsoin asennusavustajaa jälkeenpäin, sieltä oli poistettu vanhojen ohjelmien asennus. Ilmeisesti muillakin on ollut samanlaisia ongelmia kuin minulla.

Parin päivän kuluttua asennuksesta aito Windows 8 Kamera-sovellus lakkasi toimimasta. Samoin  Sähköposti, Kalenteri, Ihmiset ja Viestit-ohjelmiin on tulossa muutoksia, mutta asennus epäonnistuu jatkuvasti.

Windows 8:n aloitusnäkymä

Esittelin Windows 8:aa Enterin TVT-kerhossa 29.10.2012 Lasipalatsissa. Käyttäessäni isoa näyttöä toisena näyttönä tarkimmilla resoluutioilla kuva siirtyi osittain ruudun ulkopuolelle. Tämän vuoksi jouduin alentamaan pienimpään mahdolliseen resoluutioon 1024 x 768, jolla Windows 8 vielä toimii. Tällöin kuva näkyi isollakin näytöllä oikein. Tällä resoluutiolla ei kuitenkaan toimi ruudun jako kahteen ikkunaan aidoissa Windows 8-sovelluksissa. Ilmeisesti tästä johtui myös, että kuvasalasana ei toiminut, kun resoluutiota jouduttiin alentamaan.

Huolimatta näistä ongelmista Windows 8:ssa on hyviäkin ominaisuuksia kuten nopea käynnistyminen ja sovellukset toimivat nopeasti sekä tietojen automaattinen tallennus, vaikka mikron sammuttaisi miten tahansa. Vanhoja sovelluksia voi käyttää entiseen tapaan, jos ei halua heti opetella uutta käyttöliittymää. Melko pian uuteenkin käyttöliittymään tottuu.

Muistelua kaukomatkoiltani

Ensimmäinen kaukomatkani suuntautui Thaimaahan vuonna 1976. Olin varannut viikon Rooman matkan kihlattuni kanssa, mutta yllättäen Finnair ilmoitti, että matka peruuntuu teknisten ongelmien takia. Saimme rahat takaisin. Piti ruveta kiireesti suunnittelemaan uutta matkaa. Päädyimme lopulta siihen, että lähdemme Thaimaahan kahden viikon matkalle, vaikka hinta oli kolme kertaa kalliimpi. Olimme sopineet jo tulevan hääpäivämme. Päätimme, että tämä on häämatkamme, vaikka teimmekin sen etukäteen.

Ensimmäisen viikon vietimme Bangkokissa ja toisen Pattayalla. Täytin siellä ollessani 30 vuotta. Olimme sinä päivänä ravintolassa nauttimassa Irish coffee-drinkkiä liekkien kera. Kun ravintolan henkilökunta sai tietää, että oli syntymäpäiväni, saimme drinkit ilmaiseksi. Lisäksi orkesteri soitti onnittelulaulun Happy birthday to you sekä Guantanameran.

Elokuatähtien kädenjälkiä ihailemassa Los Angelesissa

Seuraavan kaukomatkan tein vasta vuonna 1989. Kohteena oli Honolulu Havaijilla. Tämä oli ns. maratonmatka. Sinne lähti joukko suomalaisia maratoonareita ja heidän puolisoitaan. Perillä oli myös Lasse Virén, joka toimi siellä oppaanamme. Hän oli matkustanut perheineen sinne jo ennen meitä. Maratonia edeltävän päivän aamuna teimme 10 kilometrin lenkin Lassen johdolla. Juoksin Honolulussa toisen maratonini. Paluumatkalla olimme yhden päivän Los Angelesissa, jossa tutustuimme kaupungin eri kohteisiin mm. olympiastadioniin, suureen ulkoilmateatteriin sekä keskikaupungin kalliisiin liikkeisiin. Paluumatkalla oli mukana myös keihäsvalmentaja Leo Pusa.

50-vuotispäivääni lähdin viettämään Dominikaaniseen tasavaltaan. Menomatkalla teimme välilaskun Kuubaan, jonne jäi osa matkustajista. Hotellimme oli kauniilla paikalla, mutta aivan lähistöllä oli varsinainen slummialue, jossa tiet olivat kuraisia. Slummialueen reunalla oli myös posti, joka oli ränsistyneessä talossa. Ostimme sieltä postimerkit kortteihimme, joiden oli tarkoitus mennä Suomeen tuttavillemme. Ne eivät kuitenkaan koskaan tulleet perille. Epäilyksemme oli, että postivirkailija pisti antamamme rahat omaan taskuunsa ja jätti kortit lähettämättä. Teimme myös bussimatkan tasavallan pääkaupunkiin Santo Domingoon.

Postitalo Puerto Platassa Dominikaanisessa tasavallassa

Vuoden 1999 lopulla kävin kahden viikon matkalla vaimoni kanssa Floridassa. Lensimme Miamiin, josta jatkoimme matkaa taksilla Delray Beachiin. Ensimmäisen viikon vietimme täällä. Vuokrasimme auton viikoksi vuokraamosta, jonka omisti suomalainen henkilö. Hänellä oli sillä hetkellä vuokralla kaksi autoa, joista toinen oli iso automaattivaihteinen auto ja toinen pienempi Dodge Neon henkilöauto, jossa oli käsivaihteisto. Hän sanoi, että pian tänne on tulossa Markku Aro, joka on varannut yhden auton. Odottelimme niin kauan, kun hän saapui. Jännitin, että kumman hän valitsee. Onnekseni hän valitsi tuon automaatin. Olin tyytyväinen hänen valintaansa, sillä en silloin ollut ajanut automaattivaihteisella autolla ollenkaan. Viime vuodet olen ajanut vain automaattivaihteisella autolla.

Toiseksi viikoksi siirryimme Boca Ratoniin ja asuimme siellä kylpylähotellissa. Mieleeni jäi, että siellä ei jalankulkijoille ollut juuri minkäänlaisia kulkureittejä. Läheiseen kauppaankin pääsi kätevämmin autolla. Tuntui hassulta ajaa niin lyhyt matka. Kerran eksyimme kauppaan, joka osoittatui tukkukaupaksi. Ihmettelimme, kun kaikki pakkaukset olivat hyvin suuria. Kun tulimme kassalle, meiltä kysyttiin korttia, joka olisi oikeuttanut ostamaan sieltä. Selitimme, että meillä ei sellaista ollut. Saimme kuitenkin ruokaostokset tehtyä.
Kävimme myös järjstetyllä matkalla Evergladesin suoalueella, jossa näimme alligaattoreita.

Käärmettä kesyttämässä Floridassa

Vuokraamallamme autolla kävimme mm. Lantanassa Suomi Talossa ja Lake Worthissa. Lake Worthissa pistäydyimme mm. suuressa pyöreän muotoisessa ostoskeskuksessa. Ulkona oli valtavat määrät parkkipaikkoja, jonne jätimme automme. Parkkipaikalla varoiteltiin, että pistäkää muistiin, minne olette autonne jättäneet. Tämä oli todella tarpeen. Kun kiertelimme ostoskeskuksessa aikamme, oli todella vaikea muistaa, mistä ovesta meidän piti mennä ulos, jotta läytäismme automme. Kyllä tämä lopulta onnistui ja pääsimme matkaan.