Täytin helmikuun puolessa välissä pyöreitä vuosia ja siksi päätin lähteä kaukomatkalle. Toinen syy oli se, että vuonna 2015 en käynyt muualla ulkomailla kuin kerran Tallinnassa. Entinen työkaverini ja hänen siskonsa ja tämän mies suunnittelivat Balin matkaa. Pyysin päästä mukaan. He suostuivat tähän ja niinpä lähdin heidän kanssaan Balille maaliskuun alussa. Matkan pituus oli melkein kaksi viikkoa pitkine lentoineen. Lensimme ensiksi Helsingistä Amsterdamiin. Siellä vaihdoimme konetta.
Matkalla Amsterdamista Singaporeen
Jatkoimme martkaa Boeing 777:llä Singaporeen, jossa oli tekninen välilasku. Sieltä jatkoimme samalla koneella Balille. Matka kesti yli 20 tuntia.
Jo etukäteen oli tiedossa, että Balilla on ympäri vuoden noin +30 asteen lämpötila. Jostain syystä nyt oli vieläkin lämpimämpää. Asuimme Sanurissa villassa, jossa oli olohuone-keittiö ja kaksi makuuhuonetta sekä oma uima-allas.
Villan uima-allas (näkyy vain takaosa)
Lämpömittarin mukaan kuumimpana aikana oli villan ulkotilassa +35,9 astetta ja kylmin lukema oli +25 astetta yöllä. Useimpina öinäkin oli lähes +30 astetta. Lisäksi oli kosteaa, joten hiki valui jatkuvasti, jos oli ulkona auringonpaisteessa.
Matkan alussa kävimme Johnny Be Goodin autolla katsastamassa Kutan hiekkarannan.
Kutan hiekkarannan kyltti
Kutan hiekkarannalla
Päivä oli hieman pilvinen. Juotuamme Bintang-oluet, alkoi pian sen jälkeen satamaan, kun lähdimme kävellen etsimään kuljettajaamme. Nyt ei auttanut muu kuin siirtyä toiseen kuppilaan sateen ajaksi, jota kesti noin puoli tuntia. Se olikin ainoa sade päiväaikaan matkamme aikana.
Käytimme edelleen Johnnyn autopalvelua ja teimme kokopäiväretken Sanurin ja Ubudin ympäristöön. Kävimme katsomassa mm. JAMBE BUDAYA Barong & Kris-tanssiesitystä. Se oli 5 näytöstä sisältävä tanssiesitys orkestereineen.
Barong-tanssijoita
Erääseen temppeliin tutustuessamme meillä piti olla sarongit päällä, jotta polvet peittyivät.
Sarong päällä temppelialueella
Poikkesimme myös perhostarhassa ja maistelemassa Balin kahveja mm. kuuluisaa Luwak-kahvia. Jos tietäisitte, miten Luwak-kahvi valmistetaan, ette ehkä joisi sitä. Minä join sitä kupillisen.
Tässä nauttimaani Luwak-kahvia
Tiistai-iltana 8.3.2016 oli Balissa uudenvuoden aatto. Kävimme katsomassa illalla uuteen vuoteen Nyepi liittyvää Ogoh-Ogoh-festivaalia.
Ogoh-goh-hahmon edustalla
Hahmo Ogoh-Ogoh-festivaaleilla
Seuraavana päivänä eli 9.3.2016 oli Balissa Nyepi eli uudenvuoden päivä eli hiljaisuuden päivä. Meidän piti oleskella koko päivän villassamme. Valoja ei saanut sytyttää siten, että ne näkyivät ulos. Yläkerran ikkuna peitettiin pahvilla, jotta kadulle ei näkynyt valoja. Olimme varanneet ruokaa kaupasta koko päiväksi edellisenä päivänä. Piti olla hiljaa, jotta melua ei kuulunut villan ulkopuolelle.
Uudenvuoden jälkeisenä päivänä meillä oli taas Johnny käytettävissä autoineen koko päivän. Ensiksi kävimme tutustumassa orkideapuutarhaan.
Yksi monista kukista orkideapuutarhassa
Sieltä jatkoimme matkaa Nusa Duaan, jossa kaksi seurueestamme kävi snorklaamassa meressä. Liikuimme lasipohjaisella veneellä, josta saatoimme seurata kalojen liikkeitä meressä. Vesi oli kyllä sameaa, joten kovin hyvin kaloja ei nähnyt.
Sitten jatkoimme matkaa veneellä kilpikonnatarhaan, jossa oli useissa altaissa pieniä, keskikokoisia ja isoja kasvun eri vaiheessa olevia merikilpikonnia.
Keskellä 75-vuotias merikilpikonna
Muitakin eläimiä oli näytillä mm. lepakko, iguaani, haukka ja käärme.
Haukka olkapäällä
Iguaania silittämässä
Käärme kaulalla
Korkealla sijaitsevan Luwatun temppelikäynnin jälkeen kävimme uimassa meressä. Tosin oli niin matalaa ja jonkin verran virtauksia, että ei siinä juuri uimaan pystynyt. Hyvä kun sai itsensä kasteltua.
Illalla söimme sitten vielä kalaa rantaravintolassa hiekkarannalla. Saimme ihailla auringonlaskua taivaanrannalla.
Kalat odottavat syöjiä
Auringonlaskua ihailemassa
Gili Trawanganin saarelle piti lähteä perjantaina aamulla aikaisin. Varaamamme matkan kuljettajaa ei kuitenkaan ilmestynyt sovittuun paikkaan. Niinpä palasimme villaamme ja yritimme uudelleen parin tunnin kuluttua. Taas kuljettaja oli myöhässä. Olimme jo varaamassa uutta taksia, kun kuljettaja vihdoin saapui paikalle. Ajoimme kovaa vauhtia Padang Baihin, josta jatkoimme matkaa pikaveneellä Gili Trawanganin saarelle Lombokiin. Saarella kuljetukset hoidettiin hevosrattailla. Polkupyöriä oli käytettävissä ja joitakin sähkökäyttöisiä mopoja näkyi muutama.
Saarella kuljetukset hoidettin hevoskärryillä
Yövyimme saarella vaatimattomassa bungalowissa. Seuraavana päivänä iltapäivällä lähdimme taas matkaan pikaveneellä. Saarella ei ollut mitään laituria. Jouduimme kahlaamaan vedessä ja nousemaan portaita ylös laivaan. Käyntiä saarella ei voi suositella huonojalkaisille. Kun saavuimme Padang Baihin, alkoi taas sähläys pienoisbussia etsiessämme. Lopulta se kuitenkin löytyi ja pääsimme takaisin Sanuriin.
Pari viimeistä päivää vietimme shoppaillen ja kukin makunsa mukaan toimien. Viimeisenä päivänä kun palasimme syömästä ja olimme melkein perillä villassamme, tapahtui sitten odottamatonta. Kapealla kujalla, jota kuljimme päivittäin kävellen, takaa tuli moottoripyörä kovaa vauhtia. Moottoripyörän takaistuimella ollut nainen sieppasi yhden seurueemme jäsenen käsilaukun. Hän kaatui maahan ja sai asfaltti-ihottumaa eri puolille vartaloa.
Balia kutsutaan paratiisisaareksi. Noin 30 vuotta sitten kuulin juttuja Balista siellä käyneiltä henkilöiltä. Silloin sain käsityksen, että se on todella hieno paikka, jossa kannattaa käydä. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Kaupallisuus näkyy kaikkialla. On monenlaista rahan pyytäjää. Rikollisuuttakin on, kuten jouduimme itsekin todistamaan. Nyt ainakin siellä oli tuskallisen kuumaa ja hiostavaa.
Onhan siellä toki paljon sellaista nähtävää, jota ei ole muualla. Joten en suinkaan kadu, että lähdin mukaan matkaan. Ei ehkä kuitenkaan toista kertaa tee mieli sinne, sillä on monta muuta paikkaa, jonne voisi matkustaa.
Kiitokset vielä matkanjohtajallemme, joka joutui selvittämään monta pulmatilannetta, kun asiat eivät luistaneet niin kuin olisi pitänyt.
Varasin jo vuosi sitten víikon loman Holiday Club Saariselän mökkiin. Tarkoitus oli mennä omalla autolla yhdessä poikani kanssa. Olin varautunut siihen, että olen menomatkalla yötä edesmenneen vaimoni veljen luona Kajaanissa ja paluumatkalla yövyn vanhimman veljeni luona Kokkolassa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, sillä minulle tuli yllättävä meno kesken varatun lomani.
Holiday Club Saariselkä
Varaus oli lauantaista seuraavaan lauantaihin. Nyt jouduin kuitenkin palaamaan jo tiistai-iltana. Koska Saariselän matka lyheni huomattavasti, päätin lähteä yksin matkaan. Lisäksi luovuin oman auton käytöstä ja tilasin lentoliput. Kalenterissani oli merkintä, että lähden Saariselälle perjantaina. Niinpä tilasin menomatkan lentolipun perjantaipäiväksi ja paluulipun seuraavaksi tiistaiksi. Vasta jälkeenpäin huomasin, että mökkivaraus alkoi vasta lauantaina. Sekaannus johtui siitä, että alun perin oli takoitus lähteä matkaan jo perjantaina ja yöpyä Kajaanissa.
En voinut muuttaa lentolippua, joten minun oli varattava yksi yö jostakin hotellista. Se onnistui kätevästi Booking.com- palvelun kautta.
Ensimmäinen päivä
Saavuin Saariselälle perjantaina puolen päivän jälkeen ja pääsin heti varattuun huoneeseni.
Tässä hotellissa olin ensimmäisen yön
Pääsin hiihtämän jo saapumispäivänäni. Hiihdin Kiilopään suuntaan, mutta palasin jo takaisin Savottakahvilan luota. Kilometrejä kertyi vain vähän yli 11.
Toinen päivä
Toisena päivänä ehdin vielä hiihtämään aamulla, kun jouduin luovuttamaan huoneen vasta klo 12.00. Lähdin taas hiihtämään Kiilopään suuntaan. Nyt kävin pari kilometriä Savottakahvilasta eteenpäin, mutta palasin takaisin, kun aikaa oli rajoitetusti. Savottakahvilan luota erkanin eri ladulle paluumatkalla.
Latujen risteys
Nyt hiihdin hieman pitemmän matkan kuin ensimmäisenä päivänä eli noin 14 km.
Iltapäivällä jouduin sitten odottelemaan pääsyä mökkiin.
Tämän mökin alakerrassa asuin yhdessä huoneistossa
Kolmas päivä
Kolmantena päivänä ei ollut sitten kiirettä mihinkään. Söin aamupalan ja lounaan, ennen kuin lähdin hiihtämään. Pääsin matkaan vasta iltapäivällä yhden aikaan. Suunittelin reitin etukäteen. Lähdin suorinta reittiä Kiilopäälle. Nyt minulla oli ensimmäinen tunturin ylitys. Hieman viima kävi, mutta se onnistui kuitenkin melko helposti. Poikkesin Suomen ladun majalle, jossa join pullakahvit. Sieltä jatkoin matkaa Luulammelle. Nyt oli vastassa jo toinen tunturin ylitys. Nousu meni melko helposti, mutta lasku oli jo paljon vaikeampaa. Syynä oli se, että kävi melkoinen viima ja lunta tuiskutti ladulle kinoksiksi. Selvisin kuitenkin kaatumatta alamäestä, kun vähän jarruttelin. Maasto muuttui melko helpoksi jo ennen Luulampea. Matka jatkui Luulammelta Rumakuruun.
Auringonlasku Rumakurussa
Tässä vaiheessa alkoi jo vähän pimenemään ja väsymyskin painoi hartioita. En lähtenyt enää ylittämään tunturia vaan valitsin helpomman reitin Saariselälle. Onneksi risteyskohdassa oli mies, jolta kysyin neuvoa. Hiihtelimme loppumatkan yhdessä Saariselälle. Nyt kilometrejä kertyi tälle päivälle 29.
Neljäs päivä
Neljäntenä päivänä valitsin taas lyhyemmän reitin. Tarkoitus oli käydä Kaunispäällä. En oikein tiennyt, miten pääsee lyhyintä reittiä Kaunispäälle, koska merkinnät olivat huonot. Niinpä lähdin hiihtämään Ski-Saariselän kautta Kaunispäälle. Viimeinen 3 kilometriä ennen huippua oli yhtä nousua ja tuntui todella pitkältä matkalta.
Tässä loivaa nousua minulle kohti Kaunispäätä
Kaunispään lähestyessä paljaalla rinteellä kävi viima ja lunta tuiskusi. Onneksi pääsin lopulta Huippu -ravintola-kahvilaan, jossa nautin kahvin ja ison munkin. Loppumatka Saariselälle oli jo helppoa laskuvoittoista matkaa. Hiihtomatkaa kertyi vähän yli 14 kilometriä tälle päivälle.
Huippu
Viides päivä
Viidentenä eli viimeisenä päivänä tein saman hiihtolenkin kuin toisena päivänä, mutta nyt myötäpäivään. Tarkoitukseni oli poiketa munkkikahveilla Savottakahvilassa. Siksi kiersin lenkin myötäpäivään, jotta loppumatka kahvilasta Saariselälle olisi lyhyempi kuin toisin päin kierrettäessä.
Kierrokselle kertyi matkaa 14 km.
Savottakahvila
Lämpötila oli hiihdon aika -12 - -14 astetta. Metsässä hiihtäessä ei tuntunut yhtään kylmältä, mutta tuntureiden laella oli kyllä melkoinen viima. Siksi olisi saanut olla hieman lämpimämpää. Vaikka loma jäi suunniteltua lyhyemmäksi, ehdin viiden päivän aikana hiihtämään yhteensä 83 km. Ihan riittävästi, kun tänä vuonna olin hiihtänyt alle sata kilometriä ennen Saariselän matkaa.
Millaisia kokemuksia lukijoilla on hiihtämisestä Saariselällä?
