Honolulu kuntoilijan kokemana I

Tein vuonna 1989 maratonmatkan Honoluluun. Kirjoitin tästä jo aikaisemmin lyhyesti maratonmuisteluissani. Tarjosin kirjoittamaani matkakertomusta Keski-Uusimaa-lehteen. Sitä ei kuitenkaan suostuttu julkaisemaan lehdessä. Kirjoitin lyhyemmän version, joka julkaistiin sitten OyTietokonepalvelu Ab:n (TKP) henkilöstölehdessä Tavukanavassa. Olin töissä siihen aikaan TKP:ssä. Löysin tämän matkakertomuksen arkistoistani ja julkaisen sen nyt sellaisenaan kaksiosaisena blogissani.

Honolulun matkallamme oli kaksi tarkoitusta. Halusin juosta maratonin eksoottisessa ympäristössä ja toisaalta oli mukava päästä lomailemaan kaukaiseen kohteeseen, jossa en ollut ennen käynyt.

Maratonjuoksu onnistui aivan suunnitelmien mukaan. Sääkään ei ollut niin kuuma ja hiostava kuin ennakkoon kuvittelin. Havaijiin ja Yhdysvaltoihin kuuluvalla Oahun saarella, jossa Honolulu sijaitsee, oli riittävästi nähtävää kymmenpäiväisen matkamme aikana.

Lähdin vaimoni kanssa kohti Havaijia ja Honolulua torstaina aamupäivällä 7. joulukuuta vuonna 1989. Edellisenä yönä oli pyryttänyt, joten jouduin vielä ennen lähtöäni lumitöihin. Helsinki-Vantaan lentokentällä tapasimme teknisen matkanjohtajamme, joka myöhemmin paljastui Ypäjän kirkkoherraksi. Hän oli yksi maratoni juoksijoista.

Matkaseurue

Seurueeseemme kuului menomatkalla eri puolelta Suomea aina Oulua ja Rovaniemeä myöten 27 henkilöä, joista 10 juoksi maratonin. Muut olivat vain muuten kiinnostuneita kaukaisen saaren nähtävyyksistä. Nelinkertaisen olympialaisen kultamitalijuoksijan Lasse Virenin perhe (4 henkilöä), joka kuului myös ryhmäämme, oli lähtenyt matkaan jo edellisen viikon lauantaina. Niinpä he olivat meitä vastassa, kun saavuimme pitkästä matkasta väsyneinä illalla puoli kymmeneltä paikallista aikaa Honolulun kansainväliselle lentokentälle.

Honolulun hoellihuoneessa lei kaulassa

Aikaero Suomen ja Havaijin välillä on 12 tuntia. Lentoaika oli yhteensä noin 16 tuntia. Lensimme sinivalkoisin siivin Los Angelesiin, jossa jouduimme odottelemaan viitisen tuntia amerikkalaiskoneen lähtöä Havaijille.

Valmistautuminen maratonille

Osalla matkalaisista oli siis tarkoituksena juosta sunnuntaina joulukuun 10. päivänä Honolulun maraton. Niinpä päätimme heti perjantaiaamuna lähteä lenkille Lasse Virenin johdolla. Hän tunsi jo ennestään lähiseudun maastoineen. Lähdimme matkaan jo seitsemältä aamulla, jotta välttyisimme kuumuudelta, joka saarella vallitsee talviaikaankin. Juoksimme osittain maratonreittiä maalipaikan läheisyydessä. Matkaa kertyi vajaat 10 klometriä.

Waikikin hiekkarantaa

Aamiaisen syötyämme lähdimme sitten bussilla matkaan ja kiersimme koko maratonreitin. Lähtö tapahtui Aloha Towerista sataman läheisyydestä, josta risteilyalukset lähtevät liikkeelle. Matka jatkui meren läheisyydessä kuuluisan Waikikin hiekkarannan ohi läpi Kapiolani-puiston, jossa sijaitsi myös maali. Puiston jälkeen seurasi pian sammunut tulivuori Diamond Head, jonka juurelta reitti kulki. Tässä oli myös matkan ainoat huomattavat nousut 10 kilometrin kohdalla ja takaisin tullessa 39 kilometrin kohdalla. Puolimatkan jälkeen kierrettiin "ympyrä"-lenkki, jonka jälkeen tultiin samaa reittiä takaisin kuin tulomatkalla.

Lauantaiaamu olikin sitten sateinen. Lähdimme lenkille seitseman aikaan kuten oli sovittu edellisenä iltana. Juoksun aikana sade yltyi ja alkoi tuulla myrskyn lailla. Kastuimme aivan läpimäriksi. Kadut olivat täynnä vettä samoin kuin juoksutossumme lenkin jälkeen.

Honolulussa oli useita juoksu-, kävely- ja muita tapahtumia muutaman päivän sisällä. Rullatuolimaratoonareiden tapahtuma oli lauantaiaamuna. He joutuivat suorittamaan osuutensa kurjissa olosuhteissa. Ehdin jo miettiä mielessäni, että tällaineko sää on sunnuntainakin, jolloin oli meidän vuoromme juosta osuutemme. Onneksi sade lakkasi iltapäivällä ja kaunis sää jatkui koko lomamme loppuajan.

Siirtyminen maratonin lähtöpaikalle

Lauantai-iltana sovimme, että lähdemme kolmelta yöllä hotellin aulasta. Aikaeron johdosta en ollut päässyt vielä uuteen rytmiin. Niinpä heräsinkin jo puoli kahdelta. Kuljimme kävellen kohti Kapiolani-puistoa, josta oli ilmainen bussikuljetus lähtöpaikalle. Busseihin oli jonkin verran jonoa, mutta melko pian pääsimme matkaan.

Maratonin lähdön odotusta pimeässä

Olimme jo puoli neljältä lähtöpaikalla. Aikaa oli vielä kaksi tuntia, sillä maratonin lähtö tapahtui kello puoli kuusi aamulla. Ilma oli melko viileä ja hieman tuulinen. Lisäksi oli pimeää. Päivä valkenee vasta seitsemän aikaan. Nyt piti saada aika kulumaan siihen saakka, kunnes lähtölaukaus pamahtaisi.

Yli puolet japanilaisia

Matkaan oli ilmoittautunut 10200 juoksijaa, joista suomalaisia 42. Loppuun juoksi 9672 henkilöä, joista miehiä tai poikia 7175 ja naisia tai tyttöjä 2497. Japanilaisia oli yli puolet osanottajista eli noin 6000. Ennen lähtöä tapasin japanilaisen isän, joka oli lähdössä matkaan 9- ja 12-vuotiaitten poikiensa kanssa. Japanin televisio haastatteli heitä ennen lähtöä. Joukossa oli nuoria ja vanhoja sekä lihavia ja laihoja.

Edessä yksi maratonille lähtijöistä ja takana toinen

Lähtölaukaus valonheittimien loisteessa     

Ennen lähtöä laulettiin Havaijin kansallishymni. Kun tykinlaukaus pamahti lähdön merkiksi, taivaalle kohosivat useat ilotulitusraketit. Televisiointia varten tuodut valonheittimet loistivat kilpaa rakettien kanssa. Lähdössä oli tunnelmaa, kun kymmentuhantinen ihmisjoukko lähti liikkeelle.

Pääosin toteutumaton haaveeni

Intercultural Learning by Senior Volunteering- hankkeen selvittely käynnistyi vuoden 2012 keväällä. Hankekumppani Suomesta oli Helsinki: Helsingin työväenopisto ja Italiasta San Giovanni Rotondo: UNITRE- Associazione Nationale delle Università della Terza Età. Suomen puolelta hankekoordinaattorina oli Helsingin työväenopisto ja Italiasta MIND - Mediterranean Innovation Dialogue.

Hankkeen tavoitteet

• Hankkeessa on mukana kaksi eri maassa sijaitsevaa organisaatiota
• Tavoitteena on luoda kestävää yhteistyötä organisaatioiden välille
• Hankkeen kesto on kaksi vuotta
• Osallistuvat vapaaehtoiset ovat vähinään 50-vuotiaita
• Vapaaehtoiset viettävät ulkomailla 3-8 viikkoa
• Kumpikin taho lähettää ja vastaanottaa 2-6 vapaaehtoista
• Vaihdot tehdään yksin tai ryhmässä
• CIMO myöntää tukea organisaatiokuluihin sekä vapaaehtoisten matka - ja oleskelukuluihin

Hankkeen alkuvaiheet

Vapaaehtoiseksi ilmoittautuneet olivat pääasiassa Helsingin työväenopiston vertaisohjaajia. Minäkin ilmoittauduin mukaan.

Itse sain tiedon hankkeesta vuoden 2013 tammikuussa. Italiasta oli tulossa Suomeen tammikuun lopulla hankekoordinaattori Giusy. Meillä oli tutustumisillallinen hänen kanssaan etiopialaisessa ravintolassa Kuningatar Sabassa. Mukaan ei päässyt esteiden takia muita vertaisohjaajia kuin minä.

Parin päivän kuluttua meillä oli sitten suunnittelukokous, jossa mukaan ilmoittautuneiden vertaisohjaajien lisäksi oli italialainen Giusy ja muutama Helsingin työväenopiston henkilö. Kokouksessa mietittiin, mitä ohjelmaa meillä olisi tarjota Italiasta Suomeen tuleville vapaaehtoisille.

Suomessa hanke hyväksyttiin ensiksi Helsingin työväenopiston johtoryhmässä. Sitten Helsingin kaupungin rahoitusjohtaja hyväksyi sen. Myös kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO hyväksyi hankkeen. Nyt odotettiin vain vastaavaa hyväksyntää Italian puolelta. 

Ikäväkseni sain kuulla elokuun alkupuolella, että Italiassa hanketta ei oltu hyväksytty, joten hanke ei tule loppuosiltaan toteutumaan.

Kieliopinnot

Aloitin toiveikkaana kertaamaan italian kieltä.

Ehdin kevään ja kesän aikana käymään läpi kielikurssin L'Italiano secondo il Metodo Natura 16 vihkosta, joissa on yhteensä 750 sivua tekstiä. Tarkoitus oli mennä myös jollekin italian kielen kurssille Helsingin työväenopistoon. Mutta kun sain tiedon, että Senior Volunteering-hanke ei toteudukaan, en mennyt italian kielen kurssille.

Tarkoitukseni oli lopettaa portugalin kielen opiskelu kevään jälkeen, mutta ny jatkankin sitä edelleen Helsingin työväenopiston kurssilla. Aikaisemmin opin vähän portugalin menneistä aikamuodoista, mutta nyt on mahdollisuus perehtyä niihin paremmin.

Onko blogin lukijoilla kokemuksia kansainvälisitä projekteista? Kertokaa niistä, olivatko onnistuneita.