Mikroharrastukseni nykyvaiheet

2000-luvulla olen ostanut  ja käyttänyt sekä pöytämikroja että kannettavia mikroja eli läppäreitä. Myös minimikroa on tullut käytettyä sekä taulutietokonetta eli tablettia. Seuraavassa kuvassa ovat nykyiset tietokoneeni. Kuvasta puuttuu yksi pöytätietokone, joka on vapaa-ajan talossani.

Mikrolaitteistoni

Vuonna 2005 ostin ensimmäisen 64-bittisen läppärin Fujitsu Siemens Amilo A1630 (yllä olevassa kuvassa vasemmalla), joka on vieläkin käytössäni . Hinta oli melkoinen 1590 euroa, jos vertaa sitä nykypäivän läppärien hintoihin. Käyttöjärjestelmänä siinä oli Windows XP. Tänä vuonna käyttöjärjestelmä alkoi oikkuilemaan ja lopulta ei käynnistynyt enää ollenkaan. Koska mikro on muutenkin melko tehoton, asensin siihen Ubuntu Linuxin, jota olen käyttänyt jo pitkän aikaa. Käyttöjärjestelmästä tulee puolivuosittain aina uusi versio.

Vuoden 2008 lopulla ostin minimikron Asus EeePC 900. Siinä on 8,9 tuuman näyttö ja painoa vähän yli kilon. Käyttöjärjestelmänä on Windows XP. Keskusmuistia on 1 gigatavu, jonka vaihdoin 2 gigatavuun suorituskyvyn parantamiseksi. Aluksi mikro vaikutti ihan hyvältä ja se oli minulla mukana ulkomaanmatkoilla keveytensä takia. Siinä ei ollut perinteistä kovalevyä ollenkaan. C-asemana oli 4 gigatavun SSD-asema ja D-asemana 8 gigtavun SSD-asema.

Tämä osoittautui huonoksi ratkaisuksi.  Kun asensin lisää ohjelmia, C-asema täyttyi jatkuvasti. Vaikka ohjelman asensi D-asemalle, osa siitä vei tilaa myös C-asemalta. Niinpä tilasin Englannin Amazonista 32 gigatavun SSD-levyn, jonka asensin vanhan tilalle C-asemaksi. Temppuilemalla onnistuin asentamaan myös käyttöjärjestelmän uudelle asemalle, vaikka mikrossa ei ole CD/DVD-asemaa. Minimikro on nyt poikani käytössä ja toimii huomattavasti paremmin kuin alkuperäinen kokoonpano.

iPad 2 Wi-Fi  + 3G

Vuoden 2011 huhtikuussa siirryin sitten tablettimaailmaan. Hankin itselleni iPad 2-tabletin. En ostanut alkuperäistä iPadia, koska sen wifi+3G-versiosta puuttui 900 megahertsin taajuus, jota tarvitsen vapaa-ajan asunnollani. Tosin viime aikoina olen käyttänyt iPad 2:llani langatonta internetiä, koska minulla on nykyään sellainen vapaa-ajan asunnollani. iPadia käytän kotona sähköpostin lukemiseen ja sosiaaliseen mediaan. Otan sen mukaani vapaa-ajan talolleni läppärin lisäksi sekä kotimaan ja ulkomaan matkoille. Pyrin valitsemaan yleensä sellaisen hotellin, jossa on ilmainen tai halpa langaton internet-yhteys.

Yhteen läppäreistäni  (yllä olevassa kuvassa toinen oikealta) asensin Windows Vistan rinnalle Windows 8-käyttöjärjestelmän esiversion jo vuoden 2011 loppupuolella. Keväällä siitä tuli uudempi versio ja viime elokuussa sitten lopullinen ilmainen versio (voimassa 3 kuukautta), jotka myös asensin. Myyntiin Windows 8 tulee 26.10.2012. Tiilikäyttöliittymä tai laattakäyttöliittymä on melko hankala käyttää hiirellä. Saa nähdä, miten uusi Windows 8-käyttöjärjestelmä otetaan käyttöön yrityksissä pöytäkoneissa ja tavallisissa kannettavissa mikroissa, joissa ei ole kosketusnäyttöä.

Apple Mac mini ja lisälaitteet

Tämän vuoden heinäkuussa täydensin laitteistoani Apple Mac mini:llä. Tämä on halvin Applen mikro. Se ei sisällä tosin muuta kuin keskusyksikön. Minulla oli kuitenkin ennestään HP:n 24 tuuman näyttö, hiiri ja kamera videopuheluita varten, joita voi käyttää Mac mini:n kanssa. Ostin lisäksi Apple:n oman langattoman näppäimistön.

Mikron mukana tuli Lion-käyttöjärjestelmä. Sain päivitettyä sen ilmaiseksi Mountain Lioniin, kun se julkaistiin heinäkuun lopulla. Siihen on jo tullut pari pienempää päivitystä jälkeenpäin. Käyttöjärjestelmän ja muiden ohjelmien päivitykset tapahtuvat suoraan internetin kautta. Ainakin toistaiseksi olen ollut tyytyväinen Mac Miniin, sillä se on paljon nopeampi käytössä kuin kannettavat Windows-mikroni.

Mikroharrastukseni varhaisvaiheet

Mikroharrastukseni alkoi 1980-luvun alkupuolella. Kuten olen jo aikaisemmin kertonut ensimmäinen kotitietokoneeni oli Commodore 64. Myin sen melko pian ja hankin tilalle Commodore Amigan. Varsinkin Amiga oli erinomainen pelikone. Itse pelailin jonkin verran, mutta enemmän pelaamisesta oli kiinnostunut poikani. Varsinaista hyötykäyttöä näillä ei juuri ollut. Mutta saipahan tutustua vapaa-ajan tietotekniikkaan ja harjoitella kotitietokoneiden käyttöä.

Myin muutaman vuoden kuluttua myös Commodore Amigan ja ostin tilalle PC:n 1980-luvun loppuoliskolla. Toimin siihen aikaan PC-käyttäjät ry:ssä ja siellä tapasin henkilön, joka hankki tietokoneen komponentteja Aasiasta Hong Kongista ja kokosi niistä itse pöytämikroja. Häneltä ostin ensimmäisen klooni-PC:n.

Kun ensimmäinen PC-mikroni kävi vanhaksi, ostin tilalle uuden kloonimikron Helsingistä halpamyymälästä. Tällaisia hieman epämääräisiä kivijalkamyymälöitä oli Suomessa 1980-luvulla useita. Tein kaupat, mutta mikron toimituksessa oli vaikeuksia. Sain kysellä monta kertaa ja käydä paikan päällä katsomassa, ennen kuin vihdoin sain mikron. Välillä tuntui jo siltä, että en saa tilaamani mikroa ollenkaan.

IBM Portable PC

Ensimmäinen kannettava mikro, jonka hankin itselleni 1980-luvun loppupuoliskolla, oli IBM Portable PC 5155. Tai oikeastaan ei voi puhua kannettavasta vaan raahattavasta mikrosta, sillä se painoi 13,6 kg. Siinä oli 9 tuuman kullanruskea näyttö ja kaksi levykeasemaa, joiden kapasiteetti oli 360 kilotavua. Kovalevyä siinä ei ollut ollenkaan, joten käyttöjärjestelmäkin IBM PC-DOS 2.1 ja muut ohjelmat ladattiin muistiin levykkeeltä. Prosessori oli Intel 8088 ja kellotaajuus 4,77 MHz. Säilytin tätä mikroa pitkään, mutta kun muutin pienempään asuntoon, se oli pakko viedä kaatopaikalle tilan puutteen takia.

1990-luvulla aloin itsekin rakentamaan pöytämikroja osista. Ostin emolevyn, kotelon virtalähteineen, levykeaseman, muistit ja kovalevyn sekä näytön, näppäimistön ja hiiren sieltä, mistä sain ne halvimmalla. Asensin osat yhteen. Tämän jälkeen asensin käyttöjärjestelmän ja muut ohjelmat. Kokosin tällä tavalla kaksi pöytämikroa itselleni. Ihme kyllä kummatkin toimivat heti ensi käynnistyksellä.

Tässä itse kokoamani mikro lattialla vasemmassa reunassa

Ensimmäisen kevyen kannettavan mikron hankin 1990-luvun alkupuolella ja se oli IBM ThinkPadin jokin malli, jonka numeroa en enää muista. Tämän jälkeen ostin 1990-luvun lopulla Compaq Armada M300-nimisen kannettavan mikron. Siinä oli alun perin Windows 98-käyttöjärjestelmä, mutta asensin siihen myöhemmin Windows NT4.0:n. Siinä oli 6 gigatavun kovalevy. Se meni myöhemmin rikki. Minulla oli tallessa siellä lomakuvia ja sain ne pelastettua juuri, ennen kuin kovalevy simahti lopullisesti. Onneksi minulla oli vakuutus ja vakuutusyhtiö korvasi uuden kovalevyn kokonaan. Siinä ei ollut alun perin CD-asemaa, mutta ostin siihen myöhemmin pohjaan kiinnitettävän telakan, joka sisälsi CD-aseman. Tämä läppäri  minulla on vieläkin tallessa.

Olen käyttänyt melkein kaikkia IBM:n ja Microsoftin käyttöjärjestelmiä alkaen PC-DOS:sta ja MS-DOS:sta. Linux-käyttöjärjestelmää olen käyttänyt 1990-luvulta lähtien alkaen Debianilla ja Red Hatilla.

Minulla on ollut useita kymmeniä mikroja elämäni aikana. Tarkka lukumäärä ei ole enää muistissa. Osan olen antanut lapsilleni ja osan olen joutunut viemään kaatopaikalle, kun mikrot ovat olleet niin vanhoja, että niitä ei ole voinut enää käyttää juuri mihinkään eikä ole ollut säilytystiloja. Kallein mikrokokoonpanoni on maksanut yli 20000 markkaa (noin 3500 euroa) sisältäen myös kirjoittimen.

Seuraavassa blogikirjoituksessani käsittelen mikroharrastustani 2000-luvulla.

Kosketusnäyttökännykkäni

Ensimmäisen kosketusnäyttökännykkäni ostin kesällä 2009. Se oli Nokia 5800 XpressMusic. Kännykkä oli suhteellisen halpa 299 euroa. Valikkorakenne oli toteutettu vanhojen Nokian kännyköiden mukaan. Tietojen etsintä oli siksi hankalaa. Näyttö on resistiivinen ja siksi tahmea. Sitä on mahdollista käyttää sormien lisäksi ohjauskynällä ja plektralla, jotka kuuluvat puhelimen varustukseen. Näytön koko on 3,2 tuumaa eli aivan liian pieni internetin käyttöön. Kaikista puutteistaan huolimatta tällä sai ensi makua siitä, mitä mahdollisuuksia kosketusnäyttökännykällä on.

iPhone ei kiinnostanut vielä tässä vaiheessa pääasiassa siitä syystä, että vain Sonera myi sitä Suomessa ja lisäksi sim-lukittuna kytkysopimuksella. Toinen syy oli se, että siinä ei ollut 900 megahertsin 3G:tä, jota tarvitsen vapaa-ajan asunnollani.

Nokia N900

Aika pian eli marraskuussa 2009 hankin uuden nokialaisen eli N900-kännykän. Tämä on hybridimalli. Siinä on kosketusnäytön lisäksi myös fyysinen näppäimistö. Minusta fyysinen näppimistö on turha, jos näppäimet ovat pienet ja siten hankalakäyttöiset. Siksi en juurikaan käyttänyt fyysistä näppäimistöä.

Näyttö on jo hieman isompi eli 3,5 tuumaa. Tätäkin kännykkää on mahdollista ohjata myös kynällä, joka on vakiovaruste. Näyttö on edelleen resistiivinen ja siksi hieman hankalakäyttöinen. Kamera on 5 MP eli myös parempi kuin ensimmäisessä kosketusnäyttökännykässäni. Videota pystyy tallentamaan 848x480-tarkkudella. Painoa kännykällä on 181 g eli aivan liikaa. Aika paljon olen ottanut tällä kännykällä kuvia ja videoita.

iPhone 4

Marraskuun alussa vuonna 2010 ostin sitten iPhone 4:n, kun Elisa alkoi myymään sitä ilman kytkyä eikä se ollut sim-lukittu. Toinen tärkeä syy oli, että siinä on nyt 900 megahertsin 3G, joka on minulle tärkeä. Näyttö on kapasitiivinen ja liikkuminen paikasta toiseen on todella vaivatonta verrattuna resistiiviseen näyttöön. Yksi huono puoli on se, että näyttö on liian pieni. Sen pitäisi olla huomattavasti suurempi, jotta internetin käyttö olisi vielä helpompaa kuin se nyt on. Tätä olen käyttänyt pääasiallisena kännykkänäni tähän päivään saakka. Sovelluksia on saatavissa riittävästi ja uusia tulee jatkuvasti.

Pian iPhone 4:n jälkeen marraskuun lopulla 2010 ostin vielä kiinalaisen ZTE Blade-Android-kännykän. Yksi syy oli se, että se oli tarjouksessa. Kahden vuoden sopimuksella sai kännykän ja täyden nopeuden rajoittamattoman 3G-liittymän yhteishintaan 6,90 euroa kuukaudessa. Toinen syy oli se, että tämä oli ensimmäinen Android-kännykkäni ja sillä oli hyvä perehtyä Androidin saloihin.

Kännykässä oli alun perin Android 2.1-käyttöjärjestelmä, mutta päivitin sen versioon 2.2. Tämän uudempaa versiota ei siihen saa. Android-käyttöjärjestelmä on kehittynyt kovasti ja viimeisin versio on jo 4.1. Jos tähän haluaa tutustua, sitten täytyy ostaa taas uusi kännykkä tai tabletti, joka toimii samalla käyttöjärjestelmällä.

Nokia julkaisi kesällä 2011 uuden kännykän N9, joka perustuu Meego-käyttöjärjestelmään. Se tuli kauppoihin lokakuussa 2011. Hankin senkin harrastusmielessä, vaikka tiesin, että sillä ei ole varsinaista tulevaisuutta, koska Nokia ilmoitti, että se on ainoa Meego-kännykkä, jonka se valmistaa. Käyttöliittymä on erinomainen, mutta ei kovin sujuva, koska siinä on nykymittapuun mukaan liian hidas prosessori. Siihen saa perussovellukset, mutta ei aivan kaikkea sitä, mitä tehokäyttäjä toivoo. Olen käyttänyt sitä esimerkiksi navigaattorina ja kokeillut erilaisia sovelluksia.

Nyt on tullut tai on tulossa markkinoille uusia hyviä kännyköitä. Tarkoitukseni on lisätä kännykkäkokoelmaani, joka näkyy oheisessa kuvassa. Onko se sitten iPhone 5 vai Nokia Lumia 920 tai mahdollisesti molemmat. Se jää nähtäväksi.

Miinuksena iPhone 5-kännykässä on vieläkin liian pieni näyttö 4 tuumaa ja täysin surkea kartta- ja navigointisovellus, jos sitä vertaa Nokian kännyköihin. Kartta- ja navigointisovelluksesta on omakohtaisia karmeita kokemuksia. Nokia Lumia 920:ssa ehkä ainoa negatiivinen asia on se, että se on liian painava 185 g.

Yksi varteenotettava vaihtoehto olisi Samsung Galaxy S3, joka on ollut myynnissä jo keväästä lähtien. Tarkoitukseni on kuitenkin perehtyä Androidin uusimpiin käyttöjärjestelmäversioihin jonkun halvan tabletin avulla. Esimerkkinä voisi mainita esim. Google Nexus 7 tai joku Asuksen oma malli.

Perinteiset näppäimistökännykkäni

Ostin ensimmäisen kännykkäni vasta vuonna 1995. Se oli Ericsson GH 337. Hinta oli tasan 5000 markkaa. Ericsson oli siihen aikaan tunnettu merkki Nokian ohella. Ainoa huono puoli tuossa puhelimessa oli lyhyt akun kestoaika. Sitä sai latailla yhtenään. Vanhimmalla veljelläni oli ollut jo monta NMT-kännykkää ennen minua. Jostain syystä en ollut kiinnostunut vielä silloin käännyköistä. Mutta tämän ostoksen jälkeen mieleni muuttui. Tähän mennessä minulla on ollut vajaat 20 kännykkää. Kun 1990-luvulla osti uuden kännykän, vanhasta sai vielä hyvän hinnan vaihdossa. Siksi minulla ei ole enää näitä vanhimpia kännyköitä tallessa.

Nokia 9110 kommunikaattori

Vuoden 1999 alussa ostin itselleni Nokian 9110 kommunikaattorin. Se oli edistyksellinen tuote siihen aikaan. Mutta oli sillä hintaakin. Maksoin siitä 6100 markkaa. Sain hinnasta 100 markkaa alennusta Stockmannilta. Kuittikin on vielä tallella. Tämä on kallein ostamani kännykkä.

Vuoden 1999 lopulla tein 2 viikon matkan Floridaan. Kommunikaattorilla ei tehnyt siellä mitään, koska se oli 2-taajuuspuhelin. Motorola julkisti 3-taajuuspuhelimen kesällä 1999. Ostin tämän kännykän lähinnä matkaa varten. Oli sille käyttöäkin siellä. Saavuin myöhään yöllä vaimoni kanssa taksilla hotelliini. Hotellissa ei ollut yöpäivystystä paikan päällä. Olin saanut kuitenkin etukäteen puhelinnumeron, johon sai soittaa. Soitin numeroon ja lopulta paikalle ilmestyi henkilö, joka antoi meille huoneen avaimet ja niin pääsimme sisään. Käytin kännykkää myös modeemina ja lähetin muutaman valokuvan läppärillä Suomeen työkaverilleni. Yhteys oli melko hidas, mutta lähetys onnistui kuitenkin.

Seuraava merkittävä kännykkähankintani oli Nokian ensimmäinen kamerakännykkä 7650. Ostin sen vuonna 2002. Kuvan laatu oli VGA-tasoa. Pystyin kuvaamaan sillä myös videota. Nokialla ei ollut siihen video-ohjelmaa, mutta sain sellaisen ilmaiseksi Saksasta. Kuvan laatu oli melko huono ja ääntä siihen ei saanut ollenkaan. Seuraavassa näyte Nokia 7650-kännykällä kuvaamastani videosta. Tämä video on herättänyt hilpeyttä kavereideni keskuudessa. Videon nimi on Travolta.

Seuraava hankintani oli Nokia 6600. Ostin sen vuoden 2003 lopulla. Siinä oli uutuutena mm. muistikorttipaikka. Kamera oli edelleen VGA-tasoinen.

N70 oli ensimmäinen 3G-puhelimeni, jonka hankin vuonna 2005. 3G:lle minulla ei kuitenkaan ollut paljon käyttöä. Kamera ( 2 megapikseliä) oli jo parempi kuin edellisissä kännyköissäni. Lisäksi edessä oli VGA-tasoinen kamera videopuheluita varten.

N80 oli seuraava ostokseni elokuussa 2006. Siinä oli mm. WLAN-ominaisuus, jota käytin ulkomailla matkustellessani. Sen kanssa oli kuitenkin ongelmia. Yhteys katkeili vähän väliä.

Nokia N95

Vuonna 2007 hankin Nokia N95-kännykän. Siinä on paljon hyviä ominaisuuksia. Kamera on hyvälaatuinen (5 MP). Ainoa huono ominaisuus oli muovisen takakannen kiinnikkeet. Ne eivät kestäneet, jos kantta availi useamman kerran. Jouduin uusimaan takakannen ja uusikin meni jälleen rikki.

Seuraavat hankintani ovat sitten olleet kosketusnäyttökännyköitä. Näistä juttua seuraavassa blogissani.

Tietotekniikkaa kuudella vuosikymmenellä

Minulle ATK on merkinnyt työtä ja toimeentuloa ja samalla se on ollut myös harrastus.

Sain ensikosketuksen ATK:hon eli automaattiseen tietojenkäsittelyyn Tampereen yliopistossa vuonna 1966, jolloin aloitin siellä opintoni. Yksi opiskeluaineistani oli tietojenkäsittelyoppi. Nykyisin käytetään termiä tietotekniikka tai IT-tekniikka tai ICT.

Tampereen yliopiston laskentakeskuksessa oli Elliott 803 B-merkkinen tietokone, jolla suoritimme harjoitustehtävät. Koneen keskusmuisti oli peräti 8192 sanaa ja sanan pituus oli 39 bittiä. Ohjelman suorittaminen oli todella monimutkaista verrattuna nykyaikaan. Ensiksi syötettävä aineisto merkattiin ns. mark sensing- kynällä korteille, joissa oli valmiit lokerot kooditusta varten. Sitten kortit syötettiin laitteeseen, joka teki niistä reikäkortteja eli lävisti niihin reiät.

Reikäkortti

Koska tietokoneessa ei ollut muuta syöttölaitetta kuin reikänauhan lukija, syötettiin reikäkortit seuraavaksi laitteeseen, joka teki niistä 8-kanavaista reikänauhaa. Tämä reikänauha syötettiin sitten tietokoneeseen, joka suoritti ohjelman. Tulostus tapahtui myös reikänauhalle, josta se sitten tulostettiin paperille teleprintterillä.

Vuonna 1970 aloitin vakinaiset työt silloisessa Tietokonepalvelussa (TKP). Aluksi suunnittelin pienempiä kokonaisuuksia, mm. TS-systeemin (työsuhdesysteemin) alkuajon. Myöhemmin sain vastuulleni kokonaisen systeemin eli vuosi-ilmoitusjärjestelmän. 1970-luvun puolivälissä osallistuin suunnittelijana vuosi-ilmoitusjärjestelmän uudistamiseen. Vuosi-ilmoitukset tulostettiin silloin kaikki eräajoina ja käsittely oli peräkkäiskäsittelyä magneettinauhoineen. Ainoana poikkeuksena oli palautusrekisteri, joka oli suorasaantitiedosto eli ns. VSAM-tiedosto. Koska tulostus tapahtui esipainetuille lomakkeille, ei virheitä saanut juuri tapahtua. Yllättävän hyvin selvisimme valtavasta massatulostuksesta.

Vuoden 1980 lokakuussa Ilmarisessa oli tutustumassa turkkilainen mieshenkilö Suomen työeläkejärjestelmään. Meidän piti esitellä käytössä olevia ATK-järjestelmiä hänelle. Niinpä minäkin laadin englanninkielisen esityksen vuosi-ilmoitusjärjestelmästä, jonka sitten esittelin hänelle. Onneksi ei tarvinnut pitää esitystä turkin kielellä. Englanninkielisen esityksenkin laatiminen oli hankalaa, koska erikoistermeille ei tahtonut löytyä englanninkielisiä vastineita.

1980-luvun alussa pääsin sitten toteuttamaan tosiaikajärjestelmiä. Lähdin vuonna 1982 uudistamaan asioimisto- ja konttorijärjestelmää, jonka käyttöliittymä toteutettiin IMS-päätetapahtumilla. Järjestelmä sisälsi myös eräajoja.

Commodore 64 keskusyksikkö

1980–luvun alussa kuvaan astuivat myös kotitietokoneet. Ostin itselleni ensiksi Commodore 64-kotitietokoneen. Myin sen melko pian ja hankin tilalle Commodore Amigan. TKP:hen perustettiin näihin aikoihin mikrokerho ja toimin sen puheenjohtajana vuoden 1980 jälkipuoliskolla ja osallistuin PC-käyttäjät ry:n toimintaan hallituksen jäsenenä. Kun olin työn ohella opiskellut tiedotusoppia, halusin käyttää oppimiani asioita hyödyksi ryhtymällä PC-käyttäjä-lehden päätoimittajaksi. Lisäksi toimin TKP:n henkilöstölehden Tavukanavan toimittajana. Kirjoitin lehteen kolumnia otsikolla Tapsan mikromietteitä. Tämä kaikki oli vapaaehtoista toimintaa enkä saanut siitä mitään palkkaa.

Vuoden 1991 lopulla koko Ilmariselle Tietokonepalvelussa töitä tehnyt osasto siirrettiin Ilmariseen minä mukaan lukien. Ilmarisessa tutustuin sovelluskehittimiin. Ensiksi opettelin Cobol-Workbenchin, jolla uudistin työsuhdesysteemin tulosteita. Myöhemmin osallistuin lisäeläkesäätiöjärjestelmän uudistamiseen, jolloin käytin Composer-sovelluskehitintä (myöhemmmin nimeltään COOL:Gen).

1990-luvulla internet alkoi kiinnostaa minua. Hankin itselleni internet-yhteyden ja opiskelin HTML-kielen, jolla tein vuonna 1995 oman kotisivun. Vaikka yhteydet olivat hitaita (aluksi minulla oli käytössä hidas modeemi ja myöhemmmin ISDN-yhteys), harrastin videokeskusteluja mm. amerikkalaisten, australialaisten ja etelä-afrikkalaisten kanssa.

2000-luvun alussa ympyrä sulkeutui ja palasin jälleen vuosi-ilmoitusten pariin. Vuosi-ilmoitusjärjestelmä uusittiin ja sen käyttöliittymä toteutettiin Javalla (J2EE). Näin pääsin myös Java-sovellusten pariin. Vuoden 2005 alussa tapahtui jälleen uusi siirto. Melkein kaikki tietotekniikkahenkilöt siirrettiin Ilmarisesta uuteen yhteisyritykseen TietoIlmariseen minä mukaan lukien. Samat työt jatkuivat uudessa yrityksessä eläkkeelle siirtymiseeni saakka.

Vaikka jäinkin eläkkeelle, tietotekniikkaharrastus on jatkunut vapaaehtoistyön merkeissä.

Tietotekniikka-apua naapurille

Noin 70-vuotias rouva, joka asuu seinänaapurinani, päätti vihdoin viime elokuussa ostaa itselleen ensimmäisen läppärin. Kun kuulin tästä, ilmoitin, että minulta saa apua tarvittaessa mikron käyttöön liittyvissä asioissa. Hän oli tilannut mikron ja sen asennuksen Expert-liikkeestä. Nähdessämme hän kertoi, että Expertin asentaja tulee seuraavana päivänä ja asentaa mikron. En huomannut siinä kiireessä ottaa esille internet-asioita.

Näimme pian sen jälkeen ja hän kertoi, että nyt hänellä on toimintavalmis mikro ja siinä on myös internet-yhteys. Epäilykseni heräsivät ja pyysin, että voinko tulla katsomaan laitteita. Ihmettelin, kun hänellä ei ollut kaapelimodeemia, mutta hänelle oli myyty sen sijaan langaton reititin.

Kun talo valmistui, taloyhtiöömme asennetiin Soneran kiinteä verkkoyhteys. Minullakin oli aluksi Soneran kiinteä 100 megan yhteys, joka ei vaatinut ollenkaan modeemia. Riitti, että yhdisti ethernet-piuhan pistorasiaan ja toisen pään tietokoneeseen ja yhteys oli olemassa. Aluksi tosin piti kirjautua sisään ja tehdä sopimus Soneran kanssa internetin kautta.

Vuosi sitten kesällä taloyhtiömme teki DNA:n kanssa internetin käytöstä talokohtaisen sopimuksen, joka on huomattavasti halvempi kuin yksityisasiakkaan internet-yhteys. Jokaisella osakkaalla on käytössään 10 megan internet-yhteys ja maksu peritään hoitovastikkeessa. Pienestä lisämaksusta saa nopeampia yhteyksiä. Minäkin hankin 110 megan yhteyden alle 10 euron lisämaksulla. Internet-yhteys vaatii kaapelimodeemin, jonka saa ilmaiseksi käyttöönsä DNA-kaupasta.

Vaikka naapurini sanoi, että taloyhtiössä on DNA Welhon internet, jota voi käyttää lisämaksutta, Expertin asentaja oli ottanut käyttöön Soneran internetin ja myynyt hänelle vielä langattoman reitittimen. Pyysin naapuriani palauttamaan reitittimen ja vaatimaan rahat takaisin sekä noutamaan langattoman kaapelimodeemin ilmaiseksi DNA-kaupasta. Kun hän oli hakenut sen, asensin modeemin ja nyt hänellä oli käytössään halpa internet. Näin sitä jymäytetään aloittelevia internetin käyttäjiä.

Myöhemmin asensin hänelle vielä sähköpostiohjelman Wmail. DNA:n asiakkaat voivat käyttää Gmailia suomalaisella verkkotunnuksella ilman mainoksia. Sähköpostiosoitteet ovat muotoa tunnus@wmail.fi.

Nyt kun naapurillani oli sähköpostiosoite, hän sai tutultaan sähköpostin, joka sisälsi liitteinä kuvia. Kävin neuvomassa, miten kuvat voi kopioida liitteestä omaan kansioonsa. Muitakin pieniä ongelmia hänellä on ollut, mutta olen opastanut häntä niiden ratkaisussa.

Videoharrastukseni

Olen harrastanut videokuvausta pääasiassa kännykälläni ja vienyt otokset suoraan YouTubeen. Siellä voi kommentoida toisten videoita ja käydä muutenkin keskustelua. Pari vuotta sitten kuvasin Senaatintorilla Helsinki sambakarnevaaleja ja latasin videon YouTubeen. Eräs brasilialainen naishenkilö kommentoi videotani englanniksi. Vastasin hänelle ja siitä lähtien olemme kirjoitelleet toisillemme sähköpostitse pääasiassa englanniksi, mutta vähän myös portugaliksi, koska opiskelen parhaillaan portugalin kieltä. Ymmärrän kyllä melko hyvin kirjoitettua portugalia, mutta oma kirjoittaminen ja puhuminen ei vielä oikein onnistu.

Ensimmäisen YouTubeen lataamani videon olen kuvannut halvalla videokameralla. Kaikki muut videot olen ottanut kännykälläni. Olin pari vuotta sitten videoeditoinnin kurssilla Helsingin työväenopistossa, mutta jostain syystä videoiden editointi on jäänyt vähäiseksi. Muutaman kerran olen kokeillut editointia Adoben Premiere Elementsillä. Nykyään videoita pystyy editoimaan rajoitetusti  suoraan YouTubessa.

Viime kesäkuussa vähän ennen juhannusta sain YouTubeen sähköpostia, jossa kyseltiin minua mukaan yhteen taideprojektiin. Aluksi ajattelin, että tämä on jokin pila, kun sinne oli tullut aikaisemmin omituisia pyyntöjä. Vastasin kuitenkin kyselyyn. Kävimme kirjeenvaihtoa ja lopulta selvisi, että kysymyksessä on taideprojekti Urban Takes Helsinki (Otoksia Helsingistä), johon etsittiin tavallisia videoharrastajia, jotka ovat ladanneet YouTubeen Helsinki-aiheisia videoita. Suostuin vihdoin osallistumaan mukaan projektiin. Mukaan valittiiin 7 henkilöä. Projektin vetäjä oli kanadalaissyntyinen taiteilija Michelle Teran, joka työskentelee nykyään Norjassa Bergenissä, mutta asuu välillä myös Berliinissä.

Elokuun alussa meitä sitten haastateltiin englanniksi, koska haastattelija ei osannut suomea. Haastattelu tehtiin, mikäli mahdollista, kunkin kotona. Kuvaus tapahtui minun tapauksessani kahdella eri kameralla. Toiveena oli, että valitsemme itse etukäteen 5 Helsinki-aiheista videota, joista sitten keskustellaan haastattelussa. Lisäksi projektin vetäjä valitsi muutaman videon itse. Haastattelu jännitti kovasti, kun piti vielä puhua vieraalla kielellä.

Haastatteluista koostettiin noin 10-15 minuutin kokonaisuuksia. Videot olivat esillä jatkuvana virtana Media Facades Festival Helsinki 2012-tapahtumassa Lasipalatsin näyttelytilassa 23.- 26.8.2012.

Avajaiset olivat samaan aikaan kuin Taiteiden yö Helsingissä. Mitään palkkiota tästä projektista en saanut. Sain kuitenkin kutsun näyttelyn avajaisiin, jossa oli tarjolla pientä purtavaa ja juotavaa.

Videot esitettiin myöhemmin suorana lähetyksenä Stadi.TV:llä. Nyt ne ovat katsottavissa vielä kahdessa eri paikassa.

Minun osuuteni lötyy täältä http://stadi.tv/ohjelma/urban-takes-helsinki-tapsahie tai täältä http://m2hz.net/jaksot/tapsahie .

Loppujen lopuksi kokemus oli ihan mukava, vaikka aluksi hieman epäröinkin osallistumista.

Alkumietteitä

Perustin tämän blogin harjoitusmielessä. Kirjoitin aikanaan 1980-luvulla työpaikkani henkilöstölehteen juttuja otsikolla Tapsan mikromietteitä. Ne olivat aika asiapitoisia. Kerroin niissä mikrotietokoneista ja niiden ohjelmista. Mikrotietokoneet olivat siihen aikaan vielä harvinaisia työpaikoilla. Minullakin oli vain kotitietokone, mutta ei mikrotietokonetta työpaikalla. Työpaikallani mikrotietokoneen saivat aluksi vain osastopäälliköt ja johtajat. Sain mikrotietokoneen käyttööni työpaikalla vasta vuoden 1991 lopussa, kun kaikki meidän osaston työntekijät siirrettiin Ilmariseen, jolle olin tehnyt töitä jo edellisessä työpaikassanikin.

Nyt on tarkoitus harjoitella Bloggerin käyttöä, jotta osaan julkaista juttuja blogimuodossa.
Olen ollut eläkkeellä jo yli kolme vuotta, mutta tehnyt vapaaehtoistyötä tietotekniikan parissa kolme vuotta Helsingin työväenopistossa. Siellä olin sosiaalisen median kurssilla ja kirjoittelin blogiin, jota en ollut itse perustanut. Tämän blogin perustin itse. Nyt yritän tulla omin päin toimeen tämän blogin kanssa.

Olen tehnyt vapaaehtoistyötä vuoden verran myös Enter ry:ssä. Siellä on julkaistu Ikinörtti-nimistä lehteä viime aikoina pääasiassa digiversiona. Olen mukana viestintäryhmässä, jonka tehtäviin kuuluu tämän lehden julkaiseminen. Keväällä tehtiin sellainen päätös, että lehden julkaiseminen lopetetaan. Jatkossa jutut julkaistaisiin blogissa. Näin juttuja ei tarvitse kerätä, vaan ne voidaan julkaista blogissa heti, kun niitä on saatavissa ja asiat ovat vielä ajankohtaisia. Sain tehtäväkseni tämän uuden blogin perustamisen.