keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Eloisa ikä-projektin alkutunnelmia

Raha-automaattiyhdistys on myöntänyt rahoitusta vuosille 2012 - 2017 Eloisa ikä-projektien toteuttamiseen. Enteriläisille tarjottiin mahdollisuutta osallistua yhteen tällaiseen projektiin. Viime huhtikuussa projektia esiteltiin yleisellä tasolla kännykkäopastajien opastustilaisuudessa Käenkujalla. Samalla kyseltiin, kuka olisi halukas osallistumaan tähän projektiin. Kuusi henkilöä ilmoittautui mukaan. Minäkin ilmoittauduin pienen painostuksen jälkeen, kun muut miehet eivät olleet halukkaita osallistumaan. Samalla sovittiin neljä kokoontumiskertaa työpajoihin, joista kolme  huhtikuulle ja viimeinen kerta toukokuun alkuun.

Vähän ajan kuluttua tuli tieto, että projekti pannaan jäihin käsittääkseni rahoitusongelmien takia. Huhtikuun lopussa sain sitten tietää sähköpostilla, että projekti aloitetaan sittenkin. Ajattelin, että en taida osallistua, kun alkuperäinen aikataulu muuttui. Projektin tuottaja soitti vielä henkilökohtaisesti ja pyysi mukaan. En kehdannut kieltäytyä, joten lähdin mukaan.

Projektiin osallistuvien henkilöiden lukumäärä oli supistunut viiteen.  Mutta kun ensimmäinen työpaja oli 8.5.2013, sinne ilmestyikin itseni lisäksi vain kaksi enteriläistä Lea ja Tarja.

Tuottaja totesi, että on toinenkin ryhmä, jossa on vain kolme henkilöä mukana. Joten tällä kokonpanolla sitten aloitimme. Teimme harjoituksia, joissa piti vastailla lyhyessä ajassa (5 tai 10 minuuttia) erilaisiin kysymyksiin paperille kirjoittaen. Tämän jälkeen keskustelimme vastausten pohjalta. Kirjoitan kyllä mielelläni kuten tätä blogiakin nyt, mutta en oikein saa ajatuksiani esiin niin lyhyessä ajassa. Tarvitsen runsaasti miettimisaikaa. Aina ei edes runsas aikakaan riitä.

Nykyään valmistetaan paljon turhia tavaroita eli turhakkeita. Mainitsin tämän eräänä vastauksena yhteen kysymykseen. Kun sitten piti ruveta luettelemaan näitä, ei tullut yhtään mieleen sillä hetkellä. Kun olen kysellyt tuttavaltani vastauksia kysymyksiin, hän vastaa useasti, että googleta. Tällä tavalla löytyi kyllä tietoa turhakkeistakin. Aina ei pitäisi kuitenkaan turvautua Googleen, vaikka se onnistuu helposti nykylaitteilla. Kyllä sitä itsekin pitäisi osata ja tietää asioita.

Yhtenä kysymyksenä oli mm. Mitä osaan. Mieleeni tuli vain tavanomaisia asioita kuten hiihtäminen jne. Vasta seuraavana päivän juolahti mieleeni vähän erikoisempi asia. Osaan taivuttaa peukaloni taaksepäin 90 asteen kulmaan.



Yhtenä aiheena on ollut julistuspuheiden pito. Projektin vetäjät arjen nyrjäyttäjä Meiju Niskala ja assistentti Meiju Lampinen antoivat aiheen ja siitä piti välittömästi pitää yhden minuutin julistuspuhe. Ensimmäinen oma aiheeni oli ulkomaan matkailu. Jotakin sain sanottua, mutta ei tämäkään ole oikein minun alaani. Pitäisi olla näyttelijä, jotta tällaisessa pärjäisi.
Yhtenä kotitehtävänä oli kertoa, mistä haluaisi puhua tai keskustella ja tähän liittyen, mitä tekoja voitaisiin tehdä epäkohtien korjaamiseksi. Valitsin aiheeksi kuntoilun, kun itse harrastan sitä.
Näitä asioita käytiin läpi seuraavalla kerralla ja taas sain pitää kaksi minuutin puhetta tästä aiheesta.

Projekti jatkuu vielä ja lopputulos nähdään sitten Taiteiden yönä 22.8.2013. Viime vuonna osallistuin videoprojektiin Urban Takes Helsinki, joka esitettiin myös Taiteiden yönä. Nämä kummatkin projektit poikkeavat siitä, mihin totuin ansiotyössä ollessani. Silloin projektilaiset tiesivät aika tarkkaan etukäteen, mikä on projektin lopputulos. Näissä taideprojekteissa asia on vähän toisin. Nyt sain vasta neljännessä työpajassa tietää suurin piirtein, mikä meidän osuus on tapahtumassa. Mutta ihan mielenkiinnolla odotan tulevaa tapahtumaa.


maanantai 20. toukokuuta 2013

Pidennetty viikonloppu maalla

Lähdin viikolla 20 maalle vapaa-ajan talolleni jo torstaina, kun loppuviikolle ei ollut tiedossa sellaisia vapaaehtoistöitä, joka olisi vaatinut läsnäoloa Helsingissä. Etukäteen oli tiedossa vain mökkialueen talkoot ja Enterin some-päivitykset. Muitakin töitä ja tapahtumia tuli sitten lisää.

Vaikka ulkona oli jo melko lämmintä, niin sisällä oli edelleen kylmää. Siksi takka piti sytyttää. Pöytämikron päivitykset piti hoitaa heti alkajaisiksi. Illalla seurasin sitten Suomen ja Ruotsin välistä MM-jääkiekko-ottelua, jonka Suomi sitten hävisi.

Perjantaiaamuna luin ensiksi sähköisen Hesarin mikroltani. Tämän jälkeen hoitelin Enterin some-päivityksiä. Sitten piti imuroida kaikki huoneet. Joulukuusi odotti vielä talon takana. Pilkoin sen ja vein oksat maan täytteeksi. Muutakin pientä  puuhaa oli.

Metsänraivaustalkoot

Lauantaiaamuna luin ensimmäiseksi taas sähköisen Hesarin. Kymmeneltä alkoivat sitten mökkialueen talkoot. Järven yhteisrannalta oli vesi vienyt osan hiekasta. Sinne tuotiin traktorikuorma hiekkaa, jonka levitykseen osallistuin lapiomiehenä. Sen jälkeen alkoi alueen pienten  mäntyjen ja kuusien katkaisu moottorisahoilla. Tämä siksi, että mökeistä halutaan näkymä järvelle. Puut piti kerätä kasoihin ja osallistuin tähän keräykseen. Välillä kävimme kahvilla. Sen jälkeen alkoi taas metsän raivaus. Talkoiden päätteksi saimme paistettua makkaraa yhden mökin omistajan kodassa.

Iltapäivällä siskoni ja hänen miehensä kävivät kahvilla. Siskon mies toi mukanaan tunkin, jota tarvitsin auton renkaiden vaihtoon. Oma auton mukana tullut tunkki on jumiutunut, joten sitä ei enää pysty kunnolla käyttämään. Jätin renkaiden vaihdon sunnuntaiksi. Illalla katsoin televisiosta jääkiekkoa ja Euroviisut. Niinpä nukkumaan pääsin vasta vähän ennen kahta yöllä.

Ilmalaivaa katsomassa

Sunnuntaiaamun aloitin taas sähköisen Hesarin luvulla. Olin lukenut internetistä, että Jämillä on ilmalaiva tekemässä tutkimuksia. Niinpä lähdin katsomaan sitä. Kun saavuin perille, zeppeliini oli ilmassa melko kaukana, joten siitä oli vaikea saada kunnon kuvaa kännykkäkameralla. Kierreltyäni jonkin aikaa Jämin alueella ilmalaiva alkoi laskeutumaan. Se tapahtui niin nopeasti, että ennen kuin sain kamerani kuntoon, se oli jo melkein maassa. Lyhyen videon pätkän sain laskeutumisesta.

Ilmalaivan katselun jälkeen odotti vielä auton talvirenkaiden (kitka) vaihto kesärenkaisiin. Vaihto sujui helpommin hydraulisella kuin mekaanisella tunkilla. Tämän jälkeen piti vielä pestä auto. Talvirenkaat olivat melko likaiset, joten ne piti myös pestä ennen kuin vein ne varastoon säilytystä varten.



perjantai 10. toukokuuta 2013

Linux-käyttöjärjestelmien kokeilujani

Aloitin tutustumisen Linux-käyttöjärjestelmään jo 1990-luvulla. Aluksi kokeilin Debian-Linuxia. Se oli mahdollista käynnistää CD-levyltä ja siten kokeilla Linuxia tarvitsematta asentaa sitä mikrotietokoneelle. Myöhemmin asensin Linuxin samaan koneeseen Windowsin rinnalle, jolloin sen käyttö oli joustavampaa.

Seuraavaksi kokeilin Red Hat Linuxia. Asensin Linux-käyttöjärjestelmän alkuaikoina vanhoille mikrotietokoneille, joitka eivät olleet enää riittävän tehokkaita normaaliin käyttöön. Säilytin kuitenkin Windowsin vielä vanhoissakin koneissa rinnakkaiskäyttöjärjestelmänä. Red Hat oli mielestäni hyvä käyttöjärjestelmä, mutta kun Red Hat-yhtiö alkoi keskittymään yrityksille suunnattuun Red Hat Enterprise Linuxiin, viimeiseksi Red Hat Linux-jakeluksi jäi Red Hat 9.0 maaliskuussa 2003. Tämän jälkeen alettiin julkaisemaan vielä Fedora-nimistä Linux-jakelua, joka perustui Red Hat Linuxiin. Sitäkin vähän kokeilin.

Vuonna 2004 Canonical Ltd alkoi julkaisemaan Ubuntu-nimistä Linux-versiota. En kuitenkaan heti alkanut kokeilamaan tätä. Tämä oli kuitenkin seuraava käyttämäni Linux-jakelu ja käyttö jatkuu yhä. Käyttöjärjestelmästä ilmestyy aina uusi versio puolivuosittainen huhtikuussa ja lokakuussa.

Viime aikoina minulla on ollut Ubuntu asennettuna kahteen eri mikroon. Jämijärvellä sijaitsevassa pöytämikrossani on Windows Vistan rinnalla Ubuntu Linux-käyttöjärjestelmä. Päivitin viime lokakuussa Ubuntu Linuxin versioon 12.10, mutta jostain syystä tämä versio ei suostunut toimimaan enkä ole asentanut toistaiseksi sitä uudelleen.

Noin 9 vuotta vanhan läppärini Windows XP hyytyi täysin ja viime vuonna asensin siihen ensin Windows 8:n esiversioita ja sen jälkeen Ubuntu Linuxin version 12.04. Tämä versio toimi siinä hyvin, mutta kun päivitin sen viime vuoden lokakuussa versioon 12.10, internet (sekä langallinen että langaton) ei suostunut toimimaan siinä ollenkaan. Todennäköinen syy oli se, että siinä oli valmiina lentokonetila päällä ja sitä ei saanut pois ollenkaan. Kun internet ei toiminut, mikrotietokoneella ei ollut paljon käyttöä.

Ubuntu Linux
Odottelin, että seuraava tämän vuoden huhtikuussa julkaistu versio 13.04 toisi ratkaisun ongelmaan.  Niinpä aloin miettimään päivitystä uuteen versioon. Koska läppärini on varsin vanha, DVD-aseman kanssa on ollut ongelmia. Tein asennuslevyn uusimmalla mikrollani. Vanhin mikroni ei kuitenkaan osannut lukea asennuslevyä ollenkaan. Niinpä kokeilin asennus-DVD-levyn tekoa toiseksi vanhimmalla mikrollani. Tätä DVD-levyä vanhin mikroni pystyi juuri ja juuri lukemaan. Asennus pysähtyi kuitenkin moneen kertaan.  Kerran asennus keskeytyi ja tuli ilmoitus Fatal error. En saaanut sammutettua mikroa, kun mikään nappula ei toiminut. Ainaoaksi vaihtoehdoksi jäi akun poistaminen koneesta. Kun useiden yritysten jälkeen onnistuin saamaaan akun irti koneesta, sain myös mikron sammumaan.Vasta viidennellä yrittämällä onnistuin asentamaan uuden käyttöjärjestelmäversion.  Internet oli edelleen ongelma. Nyt toimii kiinteä internetyhteys, mutta ei edelleenkään langaton yhteys. Lentokonetila on jatkuvasti päällä ja tämä varmaan estää langattoman verkon käytön.

Onko lukijoilla kokemusta Linuxin eri versioista?

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Valokuvia Pohjois-Italiasta ja junamatkalta Sveitsissä

Tein matkan Italiaan Monzaan ystäväni Pietron ja hänen suomalaisen naisystävänsä luokse. Sain nauttia heidän vieraanvaraisuudestaan. Monzasta käsin kävimme tutustumassa mm. Milanon nähtävyyksiin. Matkan kohokohta oli kuitenkin junamatka maailman hitaimmalla Bernina Express-pikajunalla Tiranosta alppien yli Sveitsiin St. Moritziin ja takaisin. Korkein kohta junamatkalla on Ospizio Berninassa, joka sijaitsee 2253 metriä meren pinnan yläpuolella.

Lähdimme junamatkaa edeltävän päivän aamuna matkaan ajaen Como-järven rantaa pitkin. Poikkesimme mm. polkupyörämuseossa ja ihailemassa Villa Melzin puutarhoja Como-järven rannalla. Illalla saavuimme Bianzoneen, joka on 4 kilometrin päässä Tiranosta. Yövyimme B&B il Grappolossa (www.bbilgrappolo.it). Majatalon emäntä oli tosi ystävällinen. Suosittelen majataloa, jos sinne päin on aikomus matkustaa.

Viimeisenä päivänä kävimme tutustumassa Monzassa  yhteen museoon, Monzan tuomiokirkkoon  ja Monzan valtavaan vihreään puistoon.





Tarkoitus oli nousta ylös Milanon kuuluisaan torniin Torre Brancaan, mutta valitettavasti se oli suljettu. Niinpä kävelimme Milanon lähellä olevassa puistossa Parco Sempione. Siellä oli ulkomaalaisia vihkipareja kuvattavana. Koska oli vappu, yksi ilmapallokauppias yritti saada tuotteitaan myydyksi. Menekki ei tainnut olla kehuttava. Muuten Milanossa ei juuri huomannut, että oli vappupäivä.





Milanon tuomikirkkokin (Il Duomo) piti tietysti nähdä. Tuomiokirkon läheisyydessä oli myös ulkomaalaisia vihkipareja kuvattavana limusiineineen. En tiedä, mainostivatko vain vai olivatko oikeita pareja.





Matkalla Tiranoon pysähdyimme polkupyörämuseossa. Museo oli perustettu entiseen Madonna del Ghisallon pyhättöön. Siellä oli myös polkupyöräonnettomuuksissa kuolleiden henkilöiden kuvia.





Bellagiossa Como-järven rannalla kävimme tutustumassa Villa Melzin puutarhoihin. Siellä oli kukkaloistoa ja paljon muuta katseltavaa.




Matkalla Tiranoon yövyimme Bed&Breakfast-majatalossa il Grappolo. Talon terassilta oli mahtavat näkymät lumihuippuisille alpeille. Huoneissa oli ilokseni ilmainen wifi.







Matkan kohokohta oli junamatka Tiranosta St. Moritziin Sveitsiin ja takaisin samaa reittiä. Yksi pysähdyspaikoista oli vihertävän järven rannalla Miralagossa. Korkein pysähdyspaikka oli 2253 metrin korkeudessa Ospizio Berninassa, jossa oli vielä runsaasti lunta. Alempana kukat kukkivat ja luonto oli vihreää.

En ole koskaan aikaisemmn käynyt näin korkealla junalla. Onko teillä lukijat samanlaisia tai vielä hurjempia kokemuksia?