Tuokiokuvia Madeiralta

Madeira kutsui jälleen kerran. Joulukuun alussa 2012 tehty matka oli minulle 13. kerta. Vanhojen tuttujen paikkojen lisäksi löytyy aina uusia kohteita. Tällä kerralla minulle oli uutta kävely meren rantaa pitkin Funchalista Câmara de Lobosiin. Kävelypolku oli valmistunut loppuun saakka. Toinen minulle uusi mielenkiintoinen kohde oli Madeiran korkein huippu Pico Ruivo, jonne kävelin noin kolmen kilometrin matkan ylös ja saman matkan takaisin. Poikkeuksellista oli, että nyt en käynyt ollenkaan levadoilla.  Ehkä asiaan vaikutti jonkin verran se, että Madeiralla on todettu hyttyslaji, joka on levittänyt denguekuumetta.

Asuin vasemmanpuoleisen kuvan hotellissa. Viereisessä hotellissa (oikeanpuoleinen kuva) kävin saunassa ja porealtaassa lämmittelemässä ja uimassa ulkona olevassa altaassa.

Santa Catarinan puistossa joutsenet uiskentelevat lammessa. Siellä on paljon kauniita kukkia, kasveja ja vanhoja puita. Kolumbuksen patsaskin sieltä löytyy.

Matkustin bussilla ylös Monten vuoristokylään, joka sijaitsee 550 metrin korkeudella. Siellä on paljon kukkia luonnossa ja puutarhoissa sekä vanha kaunis kirkko. Pajukorireellä voi laskea alas Monten rinnettä jonkin matkaa. Myös köysiradalla pääsee alas Funchaliin (ja myös ylös). En kuitenkaan käyttänyt kumpaakaan välinettä. Sen sijaan kävelin alas jyrkkiä katuja ja seuraavina päivinä reiden lihakset olivat erityisen hellät.

Hotellini lähellä olevassa Quinta Magnolia-puistossa on runsaasti erilaisia kukkia. Joulutähti ja päivänkakkara kasvavat isoiksi puiksi. Kapean joenuoman reunaa pitkin voi juosta tai kävellä rehevän kasvillisuuden keskellä.

Nyt oli mahdollista kävellä Funchalista koko matkan 8 km Câmara de Lobosiin merenrantaa pitkin. Matkan varrella oli useita uimapaikkoja. Aikaisemmilla matkoillani se ei ole ollut mahdollista, sillä loppupäähän ei ollut rakennettu vielä kävelypolkua. Kerran aiksemmin olen kävellyt sinne kaulunkilevadaa pitkin. Takaisin tulin bussilla.

Nyt vihdoin päätin nousta Madeiran korkeimmalle huipulle. Kyltissä oli lukema 1861metriä. Muitakin korkeuslukemia esiintyy eri kirjoissa. Polku sinne oli loppujen lopuksi aika helppo kävellä, kun ei ollut jyrkkiä pudotuksia aivan jalkojen juuressa. Noin kolmen kilometrin matka ylös kesti kävellen tunnin verran. Kun lähdimme kävelemään, ei tuullut eikä pilviä näkynyt juuri ollenkaan. Tämä oli todella harvinaista. Mutta juuri kun pääsin huipulle, pilvet ilmestyivät sinne kuin tyhjästä ja peittivät näköalan alas.

Jouluvalot syttyivät Madeiralla tänä vuonna 2012 virallisesti joulukuun 8. päivä. Valaistusta oli vähennetty edelliseen vuoteen verrattuna 30 prosenttia säästösyistä. Ja sen kyllä huomasi. Joidenkin hotellien seinillä ei ollut jouluvaloja ollenkaan kuten aikaisempina vuosina.

Millaisia kokemuksia muilla on Madeirasta? Onko tuttu paikka ennestään?

Etuhampaan tarina

Mitä erikoista etuhampaalla on kerrottavana? 1950- ja 1960-luvuilla kouluissa ei huolehdittu oppilaiden hampaista kuten tehdään nykyään. Vanhempani eivät olleet kovin varakkaita ja tämä esti minulta pääsyn hammaslääkäriin. 1970-luvun alussa, jolloin olin jo vakituisessa työsuhteessa, etuhampaassa todettiin mätää. Muistan elävästi, kun hammaslääkäri kokeili paljaalla sormellaan märkäpesäkettä ja haistoi sormenpäätään sekä lausahti sen jälkeen: Hyi! Hampaalle tehtiin juurihoito ja hammas oli taas kunnossa.

Kului useita vuosia eikä hammas ilmoitellut itsestään. Joskus 2000-luvun alussa hampaan sisäpuolen paikka uusittiin ja nyt käytettiin muovipaikkaa.

Vuonna 2010 kesällä olin vapaa-ajan talollani Jämijärvellä. Valmistauduin setäni hautajaisiin. Puraisin aamupalalla kovaa leipää. Silloin kuului kova naksahdus etuhampaastani. Pelästyin kovasti ja ihmettelin, mitä tapahtui. Hammas pysyi paikoillaan, mutta se oli katkennut kuitenkin juurestaan.

Menin vakituiselle hammaslääkärilleni. En tiennyt etukäteen, että siellä oli hammaslääkärin ja apulaisen lisäksi opetusharjoittelija ja hänen ohjaajansa. Kun ilmoitin hammaslääkärille, mikä oli tilanne, hän veti kevyesti hampaan irti. Tilalle hän liimasi uuden hampaan. En tänä päivänäkään tiedä, mistä hän sai uuden hampaan ja kuinka se sopi minulle. Oletin, että se ei ollut minun oma hampaani vaan tekohammas.

Tämä liimattu hammas pysyi paikoillaan vähän yli vuoden. Sen jälkeen se alkoi heilua ja menin uudelleen hammaslääkärille. Hammas liimattiin uudelleen paikalleen. Nyt se pysyi paikoillaan noin puoli vuotta. Maaliskuun lopulla tänä vuonna piti mennä taas uudelleen hammaslääkärille. Hampaan juuret olivat haljenneet eikä hammasta pystynyt enää kiinnittämään liimaamalla. Sen sijaan tilalle kiinnitettiin väliaikainen tekohammas, jolla ei pystynyt puremaan ollenkaan.

Hammaslääkäri suositteli implanttia. En kuitenkaan heti innostunut asiasta, kun hinta on melkoinen. Sain kuulla sattumalta, että kuitusiltaa voisi käyttää puuttuvan hampaan korvaamiseen ja hintakin olisi vain murto-osa implantista. Kävin ensiksi Helsingissä uudella hammaslääkärillä, joka tarkisti tilanteen. Hän ei kuitenkaan suosittanut kuitusiltaa. Tilasin siitä huolimatta ajan venäläiseltä hammaslääkäriltä, joka oli erikoistunut kuitusiltahoitoon. Minua alkoi kuitenkin epäillyttämään ja peruin ajan.

Minulla alkoi olla vähän kiire, kun hampaan juuret aiheuttivat märkimistä väliaikaisen hampaan alla. Huomasin ilmoituksen Hesarista, jossa Oral ilmoitteli ilmaisesta hampaiden tarkastuksesta implanttihoitoa varten. Varasin ajan ja pääsin vastaanotolle huhtikuun puolivälissä. Hampaat kuvattiin jälleen kerran. Varasin ajan hampaan juuren poistoa varten. Hammaskirurgille sain ajan vasta toukokuun loppupuolelta. Ensimmäisellä kerralla ei tehty muuta kuin taas kuvatiin hammas. Vasta kesäkuun 18. päivä tehtiin leikkaus ja titaaniruuvi asennettiin paikoilleen.

Elokuun alussa oli tarkastus, jossa todettiin, että kaikki oli kunnossa ja luutuminen oli tapahtunut odotetusti. Lokakuun puolivälissä oli taas välitarkistus. Marraskuun alkupuolella otettiin "valuvedos" kruunua varten. Kruunu valmistui ja se asennettiin paikoilleen, mutta se oli liian lyhyt. Sitä pidennettiin hieman ja 21.11.2012 kruunu asennettiin paikoilleen. Se oli kuitenkin liian leveä. Viereiset hampaat kipeytyivät niin, että en pystynyt puremaan niillä mitään. Onneksi pääsin heti seuraavana aamuna hammaslääkärille, joka hioi hammasta hieman kapeammaksi. Nyt tilanne näytti hyvältä.

Viimeinen tarkastus oli tänään joulukuussa 2012. Ruuvin reikä peitettiin muovipaikalla. Samalla sain viimeisen laskun ainakin toistaiseksi. Kuluja kertyi maaliskuun lopulta lähtien yhteensä 3115 euroa. Tuntuu aika suurelta summalta. Millaisia kokemuksia muilla on implanttihoidoista? Onko maksanut yhtä paljon?


  

Lumia 920 vai iPhone 5

Mietin jo viime kesänä uuden puhelimen hankintaa, vaikka käytössäni on vielä ollut mm. Nokia N9 ja iPhone 4. Nokia N9 on ollut lähinnä koekäytössä, mutta iPhone 4 on ollut aktiivikäytössä. Ehdolla oli mm. Samsung Galaxy S3, joka tuli markkinoille jo viime keväänä. En kuitenkaan päätynyt tämän ostoon, kun minulla on ennestään jo yksi Android-kännykkä ZTE Blade, jolla olen päässyt tutustumaan Android-käyttöjärjestelmään. Lisäksi olin päättänyt, että ostan Google Nexus 7-tabletin heti, kun se tulee Suomen markkinoille. Tässä on viimeisin Android-käyttöjärjestelmän versio.

Jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa: iPhone 5 ja Lumia 920. Oli tiedossa, että iPhone 5 tulee saataville ennen kuin Lumia 920. En kuitenkaan kiirehtinyt iPhone 5:n varauksen kanssa. Kävin pari kertaa katsomassa Elisa Studiossa, olisiko sieltä saatavissa tätä puhelinta. Tietenkään siellä ei ollut ja minulle sanottiin, että he eivät ota varauksia vastaan. Kun menin kolmannen kerran sinne lokakuun puolivälissä, silloin sain tietää aikaisemmista tiedoista poiketen, että he ottavat varauksia. Niinpä tein sitten varauksen 16 gigan mallista. Aikaa kului eikä puhelimesta kuulunut mitään. Lopulta sain tiedon 19.11.2012, että puhelin olisi nodettavissa Elisa Studiosta. Olin kuitenkin varannut jo viikko sitten Lumia 920:n Verkkokauppa.comista enkä siksi noutanut iPhone 5-puhelinta. Yksi syy oli myös se, että liikkeellä oli huhuja, että iPhonesta olisi tulossa melko pian uusi malli iPhone 5S, mahdollisesti jo ensi keväänä.

Niin jäin sitten odottelemaan Lumia 920-kännykkää. Tiesin jo etukäteen, että varauksia on melko paljon ja Lumia 920-puhelinta saisi odottaa melko pitkään. Poikkesin maanantaina 26.11.2012 Sonera-kaupassa Helsingin keskustassa ja yllätys, yllätys. Sieltä löytyi muutama kappale odotettua Lumiaa valkoisen värisenä. Väri ei ollut se, mitä olin ajatellut, mutta tein kuitenkin kaupat saman tien. Netin kautta tilaus olisi kestänyt 1-2 viikkoa. Minulla ei ollut aikaa odotella, sillä tarvitsin puhelinta heti ulkomaille lähdön takia.

Soneralla oli myös hyvä tarjous puhelimesta ja liittymästä. Lumia 920-puhelin maksoi 504 euroa kertasuorituksena, kun otti vuoden liittymäsopimuksen. Liittymän, joka sisältää 600 min puhetta, 250 kpl viestejä ja 21 Mbit/s 4G-netin, hinta oli 12,45 eur/kk.

Nokia Lumia 920

Lumia 920-puhelimessa on erinomainen näyttö ja hyvä kamera. Laite sopii hyvin käteen, mutta on sileän pinnan takia hieman liukas ellei käytä suojakuoria. Kännykkä on kookas, joka sopii minulle, mutta se painaa kuin synti. Puhelin kuluttaa virtaa melkoisesti. Vaikka akku on kookas, se ei kestä kunnolla edes yhtä päivää, jos käyttää nettiä ahkeraan ja ottaa kuvia ja videoita.

Ohjelmiston kanssa on ollut ongelmia. Heti ensimmäisenä päivänä Ihmiset-sovellus lakkasi osittain toimimasta. Sain sen kuitenkin toimimaan, kun resetoin laitteen. Sports Tracker-sovellus lakkasi mittaamasta matkaa kesken kaiken ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla todellinen matkan pituus oli noin 3,6 km ja ohjelma sai mitaksi peräti 8,8 km. Latasin pari radio-ohjelmaa, jotka eivät toimineet ollenkaan.

Videon siirron kanssa on ollut todellisia ongelmia. Yritin ensiksi kopioida videon SkyDriveen. Alku näytti lupaavalta. Aluksi tuli ilmoitus, että pakataan videota ja ladataan videota, mutta lopuksi, että peruuttaminen on pian tehty. Eikä mitään siirtynyt SkyDriveen. Myöhemmin paljastui, että videotiedosto oli sittenkin kopioitunut SkyDriveen, vaikka antoi omituisen ilmoituksen. Se oli mennyt alikansioon, josta en osannut etsiä sitä kännykän SkyDrive-sovelluksella. Kannettavaan mikroon tiedostot tulevat jostain syystä viiveellä. Alkuperäisen tiedoston koko oli 198 megaa, joka pakkauksen jälkeen pieneni 13,7 megaan. Kuvan laatu kyllä heikkenee, kun tällainen pakkaus tehdään.

Seuraavaksi yritin sitten kopioida videon tietokoneelleni USB-piuhan avulla. Kokeilin neljää eri mikroa, joissa oli Windows Vista, Windows 7 ja Windows 8, mutta millään ei onnistunut, kun ei löytynyt sopivaa ajuria. Mac-mikrolle on oma siirto-ohjelma, mutta ei sekään toimi.

Seuraavaksi yritin kopiointa bluetoothin avulla Nokia N9-kännykkään, sillä sieltä olisin voinut siirtää videon mikrooni USB-piuhan avulla. Kopiointi lähti käyntiin, mutta vähän ennen puolta väliä se pysähtyi eikä suostunut jatkamaan. Vielä oli yksi mahdollisuus. Nyt yritin kopiointia ZTE Blade-kännykän muistikortille. Tämä onnistui yön aikana. Otin muistikortin kännykästä ja siirsin tiedoston sovittimen avulla mikrooni. Ei tiedostojen siirron pitäisi olla näin vaikeaa. Hieman ihmetyttää, että ajurit ja ohjelmat eivät ole kunnossa tässä vaiheessa, kun puhelimia jo myydään.

Lumia 920:lla pimeällä otettu parvekekuva

Kyllä iPhone on vielä ohjelmiston toimivuudessa huomattavasti edellä. Ja käyttökin on ainakin aloittelijalle helpompaa. Mutta itse kaipaisin iPhoneen isomman näytön. Tuskin se toteutuu vielä seuraavassakaan versiossa.

Olen Enterin kännykkäopastaja ja Lumia-puhelimet ovat yleistyneet opastettavilla kovaa vauhtia syksyn aikana. Vaikka minulla ei tähän saakka ole ollut omaa Lumia-kännykkää, olen silti opastanut jo montaa henkilöä, joilla on ollut Lumia-kännykkä. Nyt pääsen omakohtaisesti tutustumaan Windows Phone-käyttöjärjestelmään paremmin.

Lumia 920:lla pimeällä otettu lumimyrskykuva

4G:stä ei pääse nauttimaan sisätiloissa kaikissa paikoissa, joissa ulkona 4G-yhteys toimii. Esimerkiksi kotonani 4G ilmestyy vain silloin tällöin heikkona signaalina aivan ikkunan vieressä. Sen sijaan jo parvekkeella saa 4G-yhteyden. Esimerkiksi Vanhalla Ylioppilastalolla ja Silkkikutomossa Herttoniemessä 4G-yhteys toimii erinomaisesti sisätiloissa.  

Ikuisuusprojekti

En varmaan ole ainoa, jolla paperivalokuvat ovat olleet säilöttynä epämääräisessä järjestyksessä muovipusseissa. Minulla on ollut jo parikymmentä vuotta sitten ensimmäinen skanneri, jolla olisi voinut skannata paperikuvat digitaaliseen muotoon. Mutta aina on ollut kiireellisempiä tehtäviä. Viimeistään silloin, kun jäin eläkkeelle, tarkoitukseni oli aloittaa skannaus. Mutta aina se vain siirtyi eteenpäin.

Viimeisten vuosien aikana olen muuttanut kaksi kertaa asuntoa. Muutossa valokuvat ovat kärsineet yhä enemmän. Kun ne ovat olleet muovipusseissa, osa niistä on pudonnut paperipusseistaan ja sekoittunut täysin. Lisäksi negatiivit ovat pudonneet paperipusseista, joten niitäkään ei käytännössä pysty enää hyödyntämään. Osa niistä on täysin sekaisin.

Epämääräinen kasa negatiiveja

Muovipussit olivat varastossa matkalaukussa. Välillä minulla oli varastossani säilytyksessä lasteni tavaroita. Varasto oli niin täynnä, että sieltä oli mahdotonta saada näitä valokuvia. Siksi piti odotella parempia aikoja. Tilanne on muuttunut jokin aika sitten jo parempaan suuntaan eikä tämä ole enää ollut esteenä valokuvien skannaukseen. Mutta aloituskynnys on ollut korkea.

Kun aloin kirjoittamaan blogia. tarvitsin sitä varten vanhoja valokuvia. Tämä oli alkusysäys skannuksen aloittamiselle. Skannaan ensiksi 1970-luvun alkupuoliskolla otettuja värikuvia, joista monet ovat tulleet melko ruskeasävyisiksi. Osasta on vaikea erottaa enää mitään. Erikoinen havainto on, että Kodakin filmien kuvat ovat säilyttäneet tosi hyvin värinsä. Sen sijaan Agfan filmien kuvat ovat menettäneet värinsä melkein kokonaan. Mustavalkokuvat, joita minulla on muutamia 1950- ja 1960-luvuilta, ovat melko hyvin säilyneet.

Skannattavat valokuvat iloisessa epäjärjestyksessä

Nyt olen skannannut 1950-luvun mustavalkoluvat, joita oli vain muutama koululuokkakuva. 1960-luvulta minulla on tallessa koululuokkakuvia, ylioppilasvuoteen liittyviä kuvia ja armeijan aikaisia kuvia sekä yksittäisiä satunnaisotoksia. Nämä olen myös skannannut jo. 1970-luvun alkupuoliskon kuvat on myös skannattu. Osa niistä on värikuvia ja osa mustavalkokuvia. Pääosa niistä on etelänmatkojen kuvia, jolloin tuli käytyä joka vuosi Espanjassa, Italiassa, Portugalissa tai Kreikassa.

Teen skannausta HP:n monitoimilaitteella. Se on melko hidasta puuhaa, joten yhtenä päivänä ei kovin montaa digikuvaa saa aikaiseksi. Kun valokuvia on useita tuhansia, kestää tosi kauan, ennen kuin loppu häämöttää. Toivottavasti intoa riittää loppuun saakka.

Maratonmuistelua

Olin 1980-luvulla töissä Oy Tietokonepalvelu Ab:ssä. Siellä töissä oleva vahtimestari oli kovasti kiinnostunut maratonjuoksusta. Hän kertoi maratonmatkoistaan mm. Ateenan maratonista, johon hän osallistui. Olin jo jonkin aikaa harrastanut vajaan 20 vuoden tauon jälkeen pitkien matkojen juoksua Keravalla innokkaan juoksuporukan Kunnon keravalaiset mukana. Lenkit olivat tavallisesti noin 15 kilometrin mittaisia ja välillä pitempiäkin. Lopulta minäkin päätin osallistua maratonille. Mietin sopivaa juoksua ja ilmoittauduin sitten Lahden maratonille vuonna 1988.

Valmistauduin maratonille juoksemalla Tuusulanjärven ympäri välillä yksin ja toisinaan juoksuporukassa. Matkaa juoksulenkille kertyi kaikkiaan noin 29 kilometriä. Olin melko hyvässä kunnossa ennen ensimmäistä maratonjuoksua. Lahdessa maraton juostiin 10,5 kilometrin lenkillä siten, että se kierretiin 4 kertaa. Joukossa oli myös puolimaratonin ja 10,5 kilometrin juoksijoita. Kaikki lähtivät matkaan yhtä aikaa. Tämä oli vähän hämäävää. Minäkin lähdin muiden mukana kärkijoukossa matkaan. Juoksu tuntui kulkevan hyvin ja puolimatkan aikani oli 1.23. Suurelle osalle porukasta matka oli jo ohi tässä vaiheessa, mutta minun piti jatkaa vielä.

Jos olisin jaksanut loppuun saakka tätä vauhtia, olisin alittanut 3 tuntia reippaasti. Mutta toisin kävi. Kolmas kierros meni vielä joten kuten, mutta neljännellä kierroksella jalat alkoivat jo painaa. Loivakin ylämäki tuntui jaloissa. Kaiken lisäksi sain vielä krampin jalkaani noin 41 kilometrin kohdalla ja jouduin pysähtymään hetkeksi. Lönkyttelin sitten lopun matkan maaliin. Aikani oli 3.09.23.

Seuraavana vuonna juoksin sitten kaksi maratonia. Osallistuin ensimmäisen kerran Helsinki City Marathonille 12.8.1989. Tavoitteeni oli parantaa aikaani, mutta ei se valitettavasti onnistunut. Reitti oli raskaampi kuin Lahdessa ja ilma oli hiostava, joten juoksu ei oikein kulkenut. Aikani oli 3.17.23.

Saapuminen Havaijille

Vuoden lopulla lähdin sitten 10 päivän  maratonmatkalle Honoluluun Havaijille kuten olen aikaisemmin kertonut. Juoksu tapahtui 10.12.1989. Lasse Viren oli paikan päällä oppaanamme, sillä hän oli tullut perheineen Havaijille jo aikaisemmin. Maratonia edeltävän päivän aamuna teimme 10 kilometrin juoksulenkin Lassen johdolla. Iltapäivällä alkoi sataa ja tuulla kovasti. Silloin järjestetiin rullatuolimaraton kovassa sateessa. Ei ollut varmaan hauskaa lykkiä rullatuolia märällä ja tuulisella säällä.

Honolulu Marathonin maalissa urakka suoritettuna

Seuraavana aamuna oli sitten meidän vuoro lähteä matkaan. Lasse Viren ei itse osallistunut maratonille, koska hän oli ollut hiljattain auto-onnettomuudessa. Sen sijaan hänen vaimonsa Päivi juoksi siellä maratonin. Lähtö tapahtui aamulla puoli kuuden aikaan, jolloin oli vielä pimeää. Tämä siksi, että iltapäivällä siellä oli tavallisesti hyvin kuumaa. Sää suosi meitä, sillä kova sade oli hellittänyt jo edellisenä iltana. Juoksu kulki ihmeen hyvin. En hikoillut juuri ollenkaan. Olin maalissa jo ennen klo 9:ää, jolloin ei ollut vielä kovin kuuma. Iltapäivällä aurinko sitten porotti jo kirkkaalta taivaalta ja silloinkin oli vielä maaliin tulijoita. Aikani oli 3.21.27.

Vuonna 1990 juoksin jälleen Helsinki City Marathonin. Kunto ei ollut enää sellainen, mitä aikaisempina vuosina. Nyt krampit alkoivat jo 35 kilometrin kohdalla. Loppu oli matelemista ja aika oli kaikista huonoin maratonurallani. Pääsin sentään alle 4 tunnin eli aikaa kului 3.54.26.

Helsinki City Marathonilla 11.8.1990

Sitten kuluikin muutama vuosi, ennen kuin juoksin seuraavan maratonin. En tarkkaan muista, miksi pidin välivuosia. Mutta vuonna 1994 lähdin jälleen matkaan. Tyttäreni Terhi, joka oli silloin 16-vuotias, osallistui myös samalle Helsinki City Marathonille. Lähdin matkaan huomattavasti nopeammin kuin hän ja olin häntä paljon edellä alkumatkasta. Mutta sitten alkoivat vaikeudet jo 28 kilometrin kohdalla. Jalkoja kramppasi ja jouduin pysähtymään moneen kertaan. Yksi avulias naishenkilö tarjoutui antamaan hieronta-apua, kun pysähdyin jälleen kerran. Viimeisen kerran oli vielä pakko pysähtyä noin 100 metriä ennen maalia krampin takia. Silloin Terhi pyyhälsi ohitseni kovaa vauhtia. Arvaa, harmittiko? Yritin lähteä perään, mutta en saavuttanut häntä enää. Niinpä hävisin hänelle muutaman sekunnin. Aikani oli tällä kerralla 3.53.14.

Tarkoitukseni oli juosta vielä New Yorkin maraton, mutta haaveeksi se jäi. Loukkasin talvella 1995 polveni, kun kaaduin työmatkalla liukkaalla kadulla. Polvea yritettiin tutkia, mutta ei löydetty mitään varsinaista vikaa. Kun siinä oli aina silloin tällöin särkyä, todettiin vasta parin vuoden päästä, että kierukka oli vaurioitunut ja se vaati leikkauksen. Siksi en voinut juosta sen jälkeen enää maratoneja.

Nuoruusvuosien yleisurheiluharrastukseni

Asuin nuoruusvuoteni talossa, jonka pihapiiri kannusti urheilemaan. Taloon johtaa tie, jota pitkin pystyi juoksemaan esim. 60 metriä tai  100 metriä. Aivan suora se ei ole, joten yhden mutkan joutui tekemään kummallakin matkalla. Lisäksi pihalla oli iso hiekkakasa, jossa saattoi hypätä pituutta, kolmiloikkaa, korkeutta ja seivästä. Kuulantyöntö onnistui myös mainiosti pihapiirissä.

Kun olin noin 12-vuotias, isäni haastoi minut 100 metrin juoksukilpailuun. Niin siinä sitten  kävi, että voitin hänet ylivoimaisesti. Lisäksi isäni sai niin kovan sydämen tykytyksen, että hänen täytyi ottaa kanferttitippoja, jotta selviäisi. Kanferttitippoja käytettiin ainakin aikaisemmin sydänvaivoihin.

Löysin vanhan muistivihkoni, johon olen merkinnyt eri lajien parhaat yleisurheilutulokseni vuosilta 1958 - 1969. Seuraavassa poimintoja näistä merkinnöistä.

Juoksin kilpailuissa kaikkia sileitä matkoja 60 metristä 3000 metriin. 3000 metrin tulos näkyy vain yhdeltä vuodelta. Maastossa juoksin kyllä pitempiäkin matkoja. Aitajuoksua en juuri harrastanut. Taisin ainoan kerran juosta 110 metrin aidat kilpailussa, kun osallistuin kymmenotteluun nuorten sarjassa piirinmestaruuskisoissa. Aika ei ollut kehuttava (22,1 s). Aitojen ylitys oli todella vaikeaa.

100 metrin juoksussa onnistuin alittamaan yhtenä vuotena 12 sekuntia yhdellä kymmenyksellä. 400 metrillä parhaaksi ajakseni jäi 54,9. Parhaaksi juoksulajikseni osoittautui lopulta 800 metriä. Siinä tavoitteeni oli alittaa 2 minuuttia. Pääsin tavoitteeseen vuonna 1967. Juoksin Tampereella Pyynikin stadionilla ajan 1.59,9. Juoksun voitti silloin Erkki Kolkka (Suomen mestari 400 metrillä vuonna 1964). Itse en sijoittunut aivan kärkipäähän. 800 metriä on ainoa laji, missä minulla on parempi tulos kuin kenelläkään suomalaisella naisella, jos nyt haluaa hieman rehennellä.

Kilpailin myös 1500 mterin juoksussa, mutta matka oli minulle hieman liian pitkä. Parhaaksi ajakseni jäi 4.20,6, joka on reippaasti huonompi kuin monen suomalaisen naisjuoksijan. Ehkä parhaaksi saavutuksekseni tällä matkalla jäi toinen sija akateemisissa mestaruuskisoissa Tampereella Ratinan stadionilla 1960-luvun jälkipuoliskolla. Juoksun kahden parhaan tulokset ilmoitettiin ihan televisiossa. Muistan elävästi, kun nimeni mainittiin televisiossa.

Pituushypyssä jäin harmittavasti alle kuuden metrin. Paras tulokseni oli 598. Vanhin veljeni, joka aloitti kilpailemisen varsin myöhäisellä iällä, hyppäsi reilusti yli kuuden metrin. Hän ei ollut nopea, mutta hänellä oli jaloissa ponnistusvoimaa. Kolmiloikassa löytyy paras tulokseni 12.43 vuodelta 1963. Kantapääni ei oikein kestänyt kolmiloikan hyppäämistä.

Korkeushyppy oli laji, jota en oikein taitanut. Hyppäsin vain saksityylillä ja siksi parhaaksi tulokseksi jäi 152. En viitsinyt opetella kierähdystyyliä kunnolla, joka oli siihen aikaan paras hyppytyyli. Samoin seiväshypyssä paras tulokseni oli vaatimaton 280.

Kilpailin myös Tampereen yliopiston joukkueessa mm. akateemisessa vartissa ja erilaisissa katuviesteissä. Oheinen kuva on Kansan Lehden katuviestistä vuodelta 1968. En enää tarkalleen muista, mutta todennäköisesti voitimme kisan, koska kuvani oli lehdessä.



Vuonna 1970 muutin vakituiseen työhön Helsinkiin ja lopetin kilpailemisen lähes 20 vuodeksi. Kuntoilua kyllä harrastin edelleen.

Windows 8:n käyttökokemuksia

Kuten olen jo aikaisemmin kertonut olen käyttänyt Windows 8:n esiversioita jo yli vuoden ajan. Perjantaina 26.10.2012, kun Windows 8 tuli myyntiin, latasin sen heti aamulla internetin kautta itselleni. Tarjouksessa olleen päivitysversion Windows 8 Pro hinta oli vain 29,99 euroa, jonka maksoin Visalla.

Tarkoitukseni oli asentaa uusi Windows 8 vajaan kahden vuoden ikäiseen kannettavaan HP-mikrooni Windows 7:n tilalle. Ensimmäisenä vaiheena tutkittiin mikron sisältö sen varmistamiseksi, että Windows 8 voidaan asentaa. Asennusavustaja ilmoittaa, jos jokin laite ei ole yhteensopiva Windows 8:n kanssa. Samoin ohjelmat tutkitaan ja ilmoitetaan, pitääkö ohjelma mahdollisesti poistaa ennen asennusta.

Kun latasin Windows 8:n, valitsin vaihtoehdon, jossa käyttöjärjestelmän saattoi tallentaa DVD-levylle ladatusta ISO-tiedostosta. Toinen mahdollisuus olisi ollut käyttää USB-muistitikkua tai USB-levyä. Asennuksen olisi voinut tehdä siten, että olisi käynnistänyt asennusohjelman suoraan DVD-levyltä. Käynnistin asennuksen kuitenkin Windows 7-käyttöjärjestelmästä. Asennuksessa oli tässä vaiheessa kolme vaihtoehtoa.

1. Kaikki asetukset, ohjelmat ja tiedostot säilytään, jos ne ovat yhteensopivia
2. Omat tiedostot säilytetään
3. Ei säilytetä mitään, vaan tehdään puhdas asennus

Yritin aluksi ensimmäistä vaihtoehtoa, koska halusin säilyttää vanhat asetukset, ohjelmat ja tiedostot, jotta niitä ei tarvitsisi asentaa uudelleen. Minulla oli sellaisia ohjelmia, jotka piti poistaa ennen asennusta ja asentaa sitten uudelleen. Luulin ensiksi, että asennusavustaja huolehtii tästä, mutta näin ei ollut ja asennus pysähtyi kesken kaiken. Nyt avustaja ilmoitti, että se palauttaa vanhan Windows 7-käyttöjärjestelmän ja niin todella tapahtui.

Yritin asennusta uudelleen ja poistin ohjemia, jotka eivät olleet yhteensopivia, mutta asennus pysähtyi jälleen ja vanha käyttöjärjestelmä palautettiin takaisin. Nyt ei auttanut muu kuin kokeilla asennusta siten, että vain omat tiedostot säilyvät. Tällä kerralla asennus meni läpi, mutta ilmeni uusia ongelmia.

Kannettavassa mikrossani on kaksi näytönohjainta ja todennäköisesti tämä aiheutti ongelmat asennuksessa. Nopeampi näytönohjain ei toiminut ollenkaan ja hitaampaan asentui vain Microsoftin oma perusajuri, joka ei sallinut tarkempia näyttötiloja ollenkaan. Seuraavan päivänä tuli päivitys vain hitaampaan näytönohjaimeen. Nopeampaa ei pystynyt käyttämään ollenkaan. Tilanne on tällainen vielä tänä päivänäkin. Kun katsoin asennusavustajaa jälkeenpäin, sieltä oli poistettu vanhojen ohjelmien asennus. Ilmeisesti muillakin on ollut samanlaisia ongelmia kuin minulla.

Parin päivän kuluttua asennuksesta aito Windows 8 Kamera-sovellus lakkasi toimimasta. Samoin  Sähköposti, Kalenteri, Ihmiset ja Viestit-ohjelmiin on tulossa muutoksia, mutta asennus epäonnistuu jatkuvasti.

Windows 8:n aloitusnäkymä

Esittelin Windows 8:aa Enterin TVT-kerhossa 29.10.2012 Lasipalatsissa. Käyttäessäni isoa näyttöä toisena näyttönä tarkimmilla resoluutioilla kuva siirtyi osittain ruudun ulkopuolelle. Tämän vuoksi jouduin alentamaan pienimpään mahdolliseen resoluutioon 1024 x 768, jolla Windows 8 vielä toimii. Tällöin kuva näkyi isollakin näytöllä oikein. Tällä resoluutiolla ei kuitenkaan toimi ruudun jako kahteen ikkunaan aidoissa Windows 8-sovelluksissa. Ilmeisesti tästä johtui myös, että kuvasalasana ei toiminut, kun resoluutiota jouduttiin alentamaan.

Huolimatta näistä ongelmista Windows 8:ssa on hyviäkin ominaisuuksia kuten nopea käynnistyminen ja sovellukset toimivat nopeasti sekä tietojen automaattinen tallennus, vaikka mikron sammuttaisi miten tahansa. Vanhoja sovelluksia voi käyttää entiseen tapaan, jos ei halua heti opetella uutta käyttöliittymää. Melko pian uuteenkin käyttöliittymään tottuu.

Muistelua kaukomatkoiltani

Ensimmäinen kaukomatkani suuntautui Thaimaahan vuonna 1976. Olin varannut viikon Rooman matkan kihlattuni kanssa, mutta yllättäen Finnair ilmoitti, että matka peruuntuu teknisten ongelmien takia. Saimme rahat takaisin. Piti ruveta kiireesti suunnittelemaan uutta matkaa. Päädyimme lopulta siihen, että lähdemme Thaimaahan kahden viikon matkalle, vaikka hinta oli kolme kertaa kalliimpi. Olimme sopineet jo tulevan hääpäivämme. Päätimme, että tämä on häämatkamme, vaikka teimmekin sen etukäteen.

Ensimmäisen viikon vietimme Bangkokissa ja toisen Pattayalla. Täytin siellä ollessani 30 vuotta. Olimme sinä päivänä ravintolassa nauttimassa Irish coffee-drinkkiä liekkien kera. Kun ravintolan henkilökunta sai tietää, että oli syntymäpäiväni, saimme drinkit ilmaiseksi. Lisäksi orkesteri soitti onnittelulaulun Happy birthday to you sekä Guantanameran.

Elokuatähtien kädenjälkiä ihailemassa Los Angelesissa

Seuraavan kaukomatkan tein vasta vuonna 1989. Kohteena oli Honolulu Havaijilla. Tämä oli ns. maratonmatka. Sinne lähti joukko suomalaisia maratoonareita ja heidän puolisoitaan. Perillä oli myös Lasse Virén, joka toimi siellä oppaanamme. Hän oli matkustanut perheineen sinne jo ennen meitä. Maratonia edeltävän päivän aamuna teimme 10 kilometrin lenkin Lassen johdolla. Juoksin Honolulussa toisen maratonini. Paluumatkalla olimme yhden päivän Los Angelesissa, jossa tutustuimme kaupungin eri kohteisiin mm. olympiastadioniin, suureen ulkoilmateatteriin sekä keskikaupungin kalliisiin liikkeisiin. Paluumatkalla oli mukana myös keihäsvalmentaja Leo Pusa.

50-vuotispäivääni lähdin viettämään Dominikaaniseen tasavaltaan. Menomatkalla teimme välilaskun Kuubaan, jonne jäi osa matkustajista. Hotellimme oli kauniilla paikalla, mutta aivan lähistöllä oli varsinainen slummialue, jossa tiet olivat kuraisia. Slummialueen reunalla oli myös posti, joka oli ränsistyneessä talossa. Ostimme sieltä postimerkit kortteihimme, joiden oli tarkoitus mennä Suomeen tuttavillemme. Ne eivät kuitenkaan koskaan tulleet perille. Epäilyksemme oli, että postivirkailija pisti antamamme rahat omaan taskuunsa ja jätti kortit lähettämättä. Teimme myös bussimatkan tasavallan pääkaupunkiin Santo Domingoon.

Postitalo Puerto Platassa Dominikaanisessa tasavallassa

Vuoden 1999 lopulla kävin kahden viikon matkalla vaimoni kanssa Floridassa. Lensimme Miamiin, josta jatkoimme matkaa taksilla Delray Beachiin. Ensimmäisen viikon vietimme täällä. Vuokrasimme auton viikoksi vuokraamosta, jonka omisti suomalainen henkilö. Hänellä oli sillä hetkellä vuokralla kaksi autoa, joista toinen oli iso automaattivaihteinen auto ja toinen pienempi Dodge Neon henkilöauto, jossa oli käsivaihteisto. Hän sanoi, että pian tänne on tulossa Markku Aro, joka on varannut yhden auton. Odottelimme niin kauan, kun hän saapui. Jännitin, että kumman hän valitsee. Onnekseni hän valitsi tuon automaatin. Olin tyytyväinen hänen valintaansa, sillä en silloin ollut ajanut automaattivaihteisella autolla ollenkaan. Viime vuodet olen ajanut vain automaattivaihteisella autolla.

Toiseksi viikoksi siirryimme Boca Ratoniin ja asuimme siellä kylpylähotellissa. Mieleeni jäi, että siellä ei jalankulkijoille ollut juuri minkäänlaisia kulkureittejä. Läheiseen kauppaankin pääsi kätevämmin autolla. Tuntui hassulta ajaa niin lyhyt matka. Kerran eksyimme kauppaan, joka osoittatui tukkukaupaksi. Ihmettelimme, kun kaikki pakkaukset olivat hyvin suuria. Kun tulimme kassalle, meiltä kysyttiin korttia, joka olisi oikeuttanut ostamaan sieltä. Selitimme, että meillä ei sellaista ollut. Saimme kuitenkin ruokaostokset tehtyä.
Kävimme myös järjstetyllä matkalla Evergladesin suoalueella, jossa näimme alligaattoreita.

Käärmettä kesyttämässä Floridassa

Vuokraamallamme autolla kävimme mm. Lantanassa Suomi Talossa ja Lake Worthissa. Lake Worthissa pistäydyimme mm. suuressa pyöreän muotoisessa ostoskeskuksessa. Ulkona oli valtavat määrät parkkipaikkoja, jonne jätimme automme. Parkkipaikalla varoiteltiin, että pistäkää muistiin, minne olette autonne jättäneet. Tämä oli todella tarpeen. Kun kiertelimme ostoskeskuksessa aikamme, oli todella vaikea muistaa, mistä ovesta meidän piti mennä ulos, jotta läytäismme automme. Kyllä tämä lopulta onnistui ja pääsimme matkaan.

Windows 8:n ikkunoiden kaksi ilmettä

Windows 8-käyttöjärjestelmän kehittäjäversio (Developer Preview) ilmestyi 14.9.2011 ja oli kaikkien ladattavissa ja kokeiltavissa. Minäkin asensin ko.version heti syyskuussa yhteen vanhaan kannettavaan mikrooni. Ennakkoon oli jo tiedossa, että uusi käyttöliittymä koostuu tiilistä tai laatoista. Nykyisin niistä käytetään nimeä tapahtumaruutu. Käyttöliittymän nimi oli Metro. Myöhemmin nimestä jouduttiin luopumaan tekijänoikeuksien takia. Nyt puhutaan vain aloitusnäytöstä. Tässä versiossa osa Windows 8-ohjelmista ei toiminut kunnolla.

Windows 8 kehittäjäversion alkunäyttö

29.2.2012 Microsoft julkaisi ns. kuluttajaversion (Consumer Preview). Sisään kirjoittauduttiin Microsoft-tilin avulla. Muita mahdollisuuksia ei tässä vaiheessa vielä ollut. Uutena ominaisuutena tuli mm. Windows Store-kaupan käyttömahdollisuus. Sieltä sai ladata nimen omaan uusia Windows 8-ohjelmia. Ohjelmavalikoima lisääntyi, mutta edelleen jotkin ohjelmat eivät toimineet kunnolla. Hiiren käytössä oli vielä ongelmia. Esimerkiksi vasemman alareunan aloitusnäyttövalintaa oli vaikea valita hiirellä.

31.5.2012 Microsoft julkaisi vielä ns. julkaisuversion (Release Preview) ennen lopullista versiota. Tätä versiota en kokeillut ollenkaan. Lopullinen ns. RTM (Release To Manufacturing)-versio julkaistiin 1.8.2012. Tämän version asensin seuraavaksi. Tätä versiota pystyy käyttämään 90 päivää asennuksesta lähtien. Vaikka tämä on ns. lopullinen versio, tähänkin on tullut kuitenkin jo muutamia muutoksia.

Windows 8:n resurssienhallinta

Windows 8 käynnistyy aloitusnäyttöön, joka sisältää tapahtumaruutuja. Lopullisen version aloitusnäyttö ei paljon poikkea ulkonäöltään kehittäjäversion Metro-käyttöliittymästä. Ohjelmat sen sijaan toimivat paremmin kuin aikaisemmin. Aloitusnäytössä on yhtenä tapahtumaruutuna työpytäohjelma, josta hiirellä klikkaamalla pääsee perinteiselle puolelle. Siellä ohjelmat toimivat kuten vanhemmissa Windows-versioissa. Perinteistä aloitusvalikkoa sieltä ei kuitenkaan löydy. Perinteiset ohjelmat voi käynnistää myös aloitusnäytöltä, sillä ohjelman asennuksessa ilmestyy ohjelmaruutu myös aloitusnäyttöön.

Olen käyttänyt Windows 8-käyttöjärjestelmää vain hiirellä ja näppäimistöllä kannettavassa mikrossa, jossa ei ole kosketusnäyttöä. Käyttötuntuma on varmaan täysin erilainen, jos aitoja Windows 8-ohjelmia voisi käyttää kosketusnäytöltä. Työpöytäohjelmien käyttö on taas paljon hankalampaa käyttää sormilla, koska niitä ei ole tehty kosketusystävällisiksi. Oma lukunsa ovat sitten ARM-suorittimella toimvat kannettavat mikrot tai tabletit, joissa voi käyttää vain Windows RT-ohjelmia sormilla kosketusnäytöltä.

Seikkailua Android-maailmassa

Ostin pari vuotta sitten kiinalaisen Android-kännykän ZTE Blade. Puhelin oli todella halpa, kun osti sen kahden vuoden kytkysopimuksella. Kuukausihinta oli 6,90 euroa sisältäen rajoittamattoman internetin käytön täydellä nopeudella. Internetin osuus on 2 euroa/kk. Sopimus päättyy tämän vuoden marraskuun lopulla. Tähän kokonaishintaan ei saa edes uutta samanlaista internet-liittymää.

Puhelimessa oli aluksi Android 2.1- käyttöjärjestelmä. Puolen vuoden kuluttua sain päivitettyä sen versioon 2.2. Päivitys oli paljon monimutkaisempi kuin esimerkiksi iPhonen nykyinen päivitys. Tässä versiossa oli jo mahdollisuus käyttää Flashia, jota tarvitaan edelleen joidenkin videoiden katseluun. Tämä puhelin ei ollut kuitenkaan Adoben tuettujen merkkien listalla, joten se päivitys jäi tekemättä. Samoin Androidin 2.3-versioon ei ollut enää päivitysmahdollisuutta.

Tällä kännykällä pääsi hyvin tutustumaan Android-maailmaan. Android-käyttöjärjestelmän kehitys on kuitenkin ollut ripeää ja uusia versioita tulee kuin sieniä sateella. Siksi oli tarpeen saada uusi laite, jotta pääsi tutustumaan käyttöjärjestelmän 4-versioon.

Google julkaisi jo viime kesäkuun lopulla uuden 7 tuuman Google Nexus 7- tabletin, joka tuli aluksi myyntiin vain Yhdysvalloissa, Englannissa ja Australiassa. Tabletin valmistaa Asus. Suomeen tätä saatiin odotella lokakuun puoleen väliin saakka. Veljeni soitti minulle perjantaina 12.10.2012 iltapäivällä ja kertoi ostaneensa tällaisen tabletin. En ollut lukenut päivän lehteä vielä silloin enkä tiennyt, että tabletti oli jo myynnissä Suomessa. Tarkistin ensiksi internetistä, että ko. tablettia on saatavissa ja kiiruhdin nopeasti kauppaan ja ostin tabletin. Tätä olen nyt kokeillut muutaman päivän.

Olen jo käynyt videokeskusteluja uudella tabletilla käyttäen Google Talkia. Skypeä olen myös kokeillut ja hyvin toimii. Valokuvia ei tabletilla kannata ottaa, koska siinä on vain 1,2 megapikselin etukamera videopuheluita varten.

Käyttöjärjestelmäversiona tässä laitteessa oli alun perin 4.1 eli Jelly Bean. Kun sain tablettini, versionumero siinä oli 4.1.1. Maanantaina 15.10.2012 tuli ilmoitus, että nyt olisi ladattavissa käyttöjärjestelmän versio 4.1.2. Päivitys oli todella sujuva ja tapahtui suoraan internetin kautta langattomasti wlanin avulla.

Uusi versio sisältää lähinnä virhekorjauksia. Oikeastaan ainoa näkyvä muutos on se, että kotiruutu kääntyy nyt automaattisesti myös vaaka-asentoon, kun se aikaisemmin toimi vain pystyasennossa. Tämä edellyttää, että asetuksista on ruksattu kohta Kierrä näyttöä automaattisesti. Alun perin tämä asetus ei ollut päällä. Ihmetystä herätti, että tämä asetus löytyy valikon Esteettömyys alta. Aika vaikea oli löytää sieltä.

Näyttö on erinomainen ja sujuva käyttää. Joissakin kohdin internetiä selatessa esiintyy pientä nykimistä, jos sivu sisältää paljon grafiikkaa. Kaikesta huolimatta kyllä iPad vie vielä mielestäni voiton. Onhan hintaerokin huomattava.

Muistia laitteessa on 16 gigatavua. Pienenä puutteena on, että muistia ei ole mahdollista kasvattaa, koska microSD-korttipaikkaa ei ole. Tosin on mahdollisuus käyttää Google Drivea tietojen talletukseen. Wlanin lisäksi ei ole mahdollista käyttää 3G- tai 4G-verkkoa. Tämän voi kuitenkin korvata sillä, että käyttää kännykkää tukiasemana ja jakaa internet-yhteyden sitä kautta tabletille.

Ohjelmia on melko vähän asennettuina. Pääosa niistä on Googlen omaa tuotantoa. Mutta jos on käytössä Google-tili, voi ilmaisia ohjelmia ladata Google Play-kaupasta todella helposti ja vaivattomasti. Toki sieltä maksullisiakin löytyy, mutta ainakin itse olen tullut toimeen ilmaisilla ohjelmilla.

Jos tarvitsee halpaa (269 euroa Suomessa) ja hyvää tablettia, sellainen on Asuksen valmistama Google Nexus 7.

Intohimona kielten opiskelu

Vieraiden kielten opiskelun aloitin vuonna 1957 Ikaalisten yhteiskoulussa ensimmäisellä luokalla ruotsin kielellä. Sitä opiskelin koulussa 8 vuotta. Alaluokilla tuli monesti kymppejä todistukseen ja ylioppilaskirjoituksissa laudatur. Siihen aikaan puhumiseen ei paljon kiinnitetty huomiota, joten minunkin taitoni ovat lähinnä kirjallisia. Tampereen yliopistossa opiskellessani jouduin tenttimään muutamia norjan ja tanskan kielisiä kirjoja. Mutta eipä niistä paljon ole jäänyt muistiin.

Saksan opiskelu alkoi toisella luokalla ja kesti 7 vuotta. Saksa ei ollut minulle niin helppoa kuin ruotsin kieli. Ylioppilaskirjoituksissa tein karkean 9 pisteen kielioppivirheen, kun en muistanut, että vene on saksaksi das Boot eikä der Boot kuten pitkän pohdiskelun jälkeen kirjoitin. Siinä meni etukäteen varma laudatur. Saksaa ei ole tullut paljon käytettyä kouluajan jälkeen

Englantia luin koulussa vain kolme vuotta lukiossa ja täytyy todeta, että kirjallinen englannin taitoni oli hyvä. Ylioppilaskirjoituksissa tuli laudatur tästä aineesta. Mutta puhuminen ja puheen ymmärtäminen on taas eri asia. Lukion aikana suoritin myös maksullisen kirjekurssin Englantia luonnonmenetelmän mukaan. Sain siitä arvosanan Good knowledge.

Varsinaisten aineiden lisäksi opiskelin Tampereen yliopistossa myös venäjän kieltä yhden vuoden. Ajattelin, että siitä voisi olla hyötyä myöhemmin. Siihen se sitten melkein jäikin. Kirjaimet vielä joten kuten muistan, mutta en juuri mitään muuta. Sain veljeltäni joululahjaksi venäjänkielisen kirjan, mutta sekin jäi melkein kokonaan lukematta alkua lukuun ottamatta. Teksti oli liian vaikeaa.

Esperantoon perehdyin myös Tampereella opiskellessani. Lainasin kirjastosta Esperantoa luonnon menetelmän mukaan-vihkosarjan. Lueskelin omin päin vihkosarjan läpi. Siitä on nyt noin 40 vuotta aikaa ja melkein kaiken  olen unohtanut, kun en ole sen jäkeen kieltä harrastanut.

Vieraat kielet kiinnostivat minua kovasti. Olisin päässyt opiskelemaan englantia Turun yliopistoon, mutta en mennyt sinne, koska melkein ainoa mahdollisuus olisi ollut opettajan ammatti. Se ei kuitenkaan kiinnostanut minua yhtään. Tietojenkäsittely ja tietokoneet kiinnostivat minua enemmän. Siihen aikaan sanottiin, että atk on tulevaisuuden ammatti ja niinpä valitsin sen alan.

Olin 1960-luvun lopulla harjoittelijana Neste Oy:llä (nykyinen Fortum). Siellä oli myös mieshenkilö, jonka vaimo oli töissä Kustannus Oy Unionissa, joka järjesti edellä mainitsemiani vieraiden kielten kursseja luonnonmenetelmän mukaan. Sain häneltä lainaksi ranskan ja italian kielen kurssimateriaalin. Minun piti palauttaa ne hänelle, mutta jostain syystä ne ovat edelleen minulla.

Ranskan kieltä opiskelin tämän kurssimateriaalin avulla omin päin. Sen verran olen oppinut, että painettua tekstiä ymmärrän melko hyvin, mutta puhuminen ja puheen ymmärtäminen on vaikeaa.

Italian kielen alkeet opiskelin myös omin päin edellä mainitun kurssimateriaalin avulla.

Myöhemmin 2000-luvulla verestin italian kielen taitojani Helsingin työväenopistossa käymällä italian kielen kurssilla yhden lukukauden. Siellä opettaja puhui pääasiassa italiaa ja itsekin piti jonkin verran vastailla kysymyksiin italiaksi. Olen ollut muutaman kerran Italiassa ja tunnen italialaisen mieshenkilön, joka käy usein Suomessa. Hänen kanssaan puhun kuitenkin englantia, koska italian kielen puhetaitoni ei ole kehuttava.

1970-luvun alussa opiskelin myös espanjaa Virkailijain kansalaisopistossa (Nykyinen Helsingin aikuisopisto) yhden lukuvuoden. Silloin matkustelin Espanjassa ja jonkin verran myös puhuin siellä espanjaa. Painettua tekstiä ymmärrän vielä melko hyvin, mutta puhuminen ja puheen ymmärtäminen ei enää tahdo sujua.

Kun kielet ovat kiinnostaneet minua, aloitin vielä vuosi sitten portugalin kielen opiskelun Helsingin työväenopistossa. Nyt on menossa toinen lukuvuosi. Kirjallinen puoli on melko helppoa, mutta puheen ymmärtäminen ja puhuminen on todella vaikeaa. Opiskelemme sekä Portugalin että Brasilian portugalia. Ääntäminen poikkeaa jonkin verran toisistaan ja sanasto on osittain erilaista. Lisäksi ongelmana minulla on, että kieli tahtoo sekoittua italian ja espanjan kieleen.

Kuinka viihdyttää itseään ja muita?

Uutuusviihdelaitteistoja en ole ostanut heti, kun ne ovat ilmestyneet markkinoille. Olen jonkin verran odotellut, että hinnat ovat ehtineet laskea. En ole kovin paljon katsonut televisiota. Siksi television lisälaitteetkaan eivät ole kiinnostaneet.  Esimerkiksi videonauhurin hankin melko myöhään  niiden markkinoille tulon jälkeen ja ensisijaisesti lapset käyttivät sitä.

Myöhemmällä iällä olen sitten panostanut hieman enemmän viihdelaitteisiin. Kun digilähetykset alkoivat, hankin ensiksi suhteellisen halvan digiboksin, jolla ei voinut tallentaa ollenkaan. Myöhemmin ostin antenniverkon ja kaapeliverkon tallentavan digiboksin. Antenniverkon digiboksia tarvitsen nykyään vapaa-ajan talossani. Minulla on siellä entiseltä työnantajaltani syntymäpäivälahjaksi saatu tauluteleviso, jossa ei ole digiviritintä ollenkaan.

Makuuhuoneeni nurkassa on jäänteenä vielä vanha 32 tuuman CRT-televisio, joka painaa kuin synti. Hintaa sillä oli ostettaessa 800 euroa. Se on toimiva televisio digiboksin avulla kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Se on niin iso, että se ei mahdu enää nykyiseen autooni, jotta voisin kuljettaa sen pois. Siksi en ole siitä vielä luopunut. Käyttöä sille on hyvin vähän.

Olohuoneessa on vuoden 2008 kesällä hankittu 42 tuumainen täysteräväpiirron (full HD) tauluteleviso. Tällä hetkellä siihen on liitettynä kaksi tallentavaa digiboksia. Toisen digiboksin, jolla voi tallentaa täysteräväpiirtokuvaa, sain entiseltä työnantajaltani läksiäislahjaksi. Sitä käytän tavallisesti myös television katseluun. Tämä digiboksi on yllä olevassa kuvassa vasemmalla puolella.

Slingbox

Toista digiboksia voin käyttää television katseluun vaikka mistä päin maailmaa tahansa internetin kautta. Tämän mahdollistaa muutama vuosi sitten hankkimani Slingbox-laite, joka on kuvissa vasemmalla.

Tämän laitteen kanssa on ollut ongelmia, sillä kaksi ensimmäistä lakkasivat toimimasta. Todennäköinen syy oli liika kuumeneminen. Ensimmäinen kesti vähän yli vuoden ja toinen vähän alle vuoden. Kolmas on sitten toiminut jo melkein kaksi vuotta. Tällä laitteella pystyn katsomaan kaikkia vapaita kanavia. Onneksi sain aina uuden laitteen rikkoutuneen tilalle takuuna.

Lisäksi olen käyttänyt ulkomailla booxTV-ohjelmaa television katseluun iPadilla ja iPhonellakin se toimii. Sillä voi katsoa suoria lähetyksiä ilmaiseksi. Rajoituksena on, että ainoastaan YLE:n kanavat näkyvät.

Apple TV ja sen kauko-ohjain

Viime kesänä hankin myös Apple TV:n. Mikä laite tämä sitten on? Apple TV liitetään televisioon HDMI-kaapelilla ja joko ethernet-kaapelilla tai langattomasti reitittimeen, jolloin saadaan internet-yhteys. AppleTV:llä voi katsoa mm.  YouTube- , Vimeo- ja Netflix-videoita sekä esimerkiksi omia valokuvia iCloud-palvelusta. Lisäksi uusimpien iPhonen ja iPadin sisällön voi peilata langattomasti television ruudulle Apple TV:n kautta.

Vapaaehtoistyötä

Aloitin vapaaehtoistyön jo 1980-luvulla, kun olin vielä jokapäiväisessä palkkatyössä. Minua kiinnostivat kovasti mikrotietokoneet ja siksi liityin PC-käyttäjät ry:n jäseneksi vuonna 1985. Minut valittiin myös vuonna 1987 yhdistyksen hallitukseen varsinaiseksi jäseneksi kolmeksi vuodeksi ja tämän jälkeen varajäseneksi kahdeksi vuodeksi.

PC-käyttäjät ry

Kun olin opiskellut siihen aikaan Helsingin yliopistossa tiedotusoppia, halusin käyttää opintojani hyödyksi ja ryhdyin yhdistyksen PC-käyttäjä-lehden päätoimittajaksi, kun muita halukkaita ei ollut. Päätoimittajuus sisälsi myös lehden taiton. Minua kiinnosti siihen aikaan julkaisujärjestelmät (DeskTop Publishing). Niinpä aloin vuonna 1988 taittaa lehteä Venturalla, joka oli silloin kelpo taitto-ohjelma. Tein tätä työtä vapaa-ajallani eikä tästä työstä saanut mitään palkkaa. Kirjoituksiani löytyy vanhoista PC-käyttäjä-lehdistä.


Olin myös Oy Tietokonepalvelu AB:ssä sen henkilöstölehden Tavukanavan toimituskunnan jäsenenä. Myöhemmin 2000-luvulla olin Ilmarisessa Tietohallintolinjan julkaiseman lehden Monitori toimituskunnassa. Keksin lehdelle tuon Monitori-nimen. Vaikka kysymyksessä oli työtehtävä, käytännössä jouduin kirjoittamaan artikkelit lehtiin kotona vapaa-ajalla työkiireiden takia.

Vuoden 2009 syksyllä aloitin jälleen vapaaehtoistyöt, kun vapaa-aikaa oli nyt enemmän kuin aikaisemmin. Huomasin opinto-oppaasta, että Helsingin suomenkielinen työväenopisto etsi vapaaehtoisia työntekijöitä tietotekniikan ja tiedonhaun vertaisohjaajiksi. Kävin haastattelussa ja aloitin työt melkein saman tien. Tässä vaiheessa en saanut varsinaista opastusta tai koulutusta tehtävään. Täytyi toimia niin kuin itse parhaiten osasi.

Aloitin työt Kaapelitehtaalla. Opastuspaikka oli avotilassa, jossa liikkui paljon ihmisiä. Kävin siellä kerran viikossa opastamassa. Kaikille päiville ei aina ollut opastettavia. Joskus kävi niin, että vahtimestari ei huomannut ilmoittaa minulle, että opastusta ei ole ja niin menin sinne turhaan. Muutaman kerran kävi taas niin, että opastettava ei tullutkaan paikalle ja jälleen tuli turha käynti. Opastin Kaapelitehtaalla vain yhden syyskauden.

Vuoden 2010 alussa siirryin Vuotaloon Vuosaareen ja opastin siellä kaksi ja puoli vuotta. Siellä oli kiitettävästi opastettavia. Lopuaikoina sielläkin kävi muutaman kerran niin, että opastettava ei ilmestynytkään paikalle tai kirjaston virkailija, joka huolehti varauksista, ei muistanut ilmoittaa peruutuksesta. Näin minulle tuli muutama turha käynti Vuosaaressa omalla kustannuksella, sillä matkakuluja ei korvattu.

Keväällä 2010 vertaisohjaajille järjestettiin Työväenopiston Opistotalolla Somedi-kurssi, jossa opiskeltiin sosiaalisen median aiheita kuten Facebook, Skype, YouTube, Second Life jne. Tämä oli jatkoa aikaisemmin järjestetylle peruskurssille, johon itse en osallistunut. Työväenopistossa oli meneillään samoihin aikoihin Somedi 2.0-hanke, jonka puitteissa osallistuin kansainväliseen UNIC-hankkeeseen. Olin mukana Bristolissa Englannissa järjestetyssä työkokouksessa.

Syksyllä 2012 aloitin Työväenopiston opastukset Opistotalolla, jonne minulla on kävelymatka. Lyhyen matkan takia halusin siirtyä tänne.

Liityin Enter ry:n jäseneksi talvella vuonna 2011. Aluksi kävin vain Enterin erilaisissa tilaisuuksissa, mutta syksyllä 2011 aloitin tietotekniikkaopastuksen Lasipalatsissa. Lasipalatsissa opastettavilla on yleensä ollut oma kannettava mikro mukana.

Minut valittiin myös varajäseneksi vuoden 2012 alusta lähtien Enter ry:n hallitukseen. Lisäksi olen mukana parissa työryhmässä. Toimin myös Enterin Facebook-sivun ylläpitäjänä.

Viime talvena aloitin myös kännykkäopastuksen Kampissa, joka on  jatkunut syksystä lähtien Kampin palvelukeskuksen väliaikaisissa tiloissa Käenkujalla Sörnäisissä. Olen antanut opastusta pääasiassa henkilöille, joilla on älykännykkä.

Mikroharrastukseni nykyvaiheet

2000-luvulla olen ostanut  ja käyttänyt sekä pöytämikroja että kannettavia mikroja eli läppäreitä. Myös minimikroa on tullut käytettyä sekä taulutietokonetta eli tablettia. Seuraavassa kuvassa ovat nykyiset tietokoneeni. Kuvasta puuttuu yksi pöytätietokone, joka on vapaa-ajan talossani.

Mikrolaitteistoni

Vuonna 2005 ostin ensimmäisen 64-bittisen läppärin Fujitsu Siemens Amilo A1630 (yllä olevassa kuvassa vasemmalla), joka on vieläkin käytössäni . Hinta oli melkoinen 1590 euroa, jos vertaa sitä nykypäivän läppärien hintoihin. Käyttöjärjestelmänä siinä oli Windows XP. Tänä vuonna käyttöjärjestelmä alkoi oikkuilemaan ja lopulta ei käynnistynyt enää ollenkaan. Koska mikro on muutenkin melko tehoton, asensin siihen Ubuntu Linuxin, jota olen käyttänyt jo pitkän aikaa. Käyttöjärjestelmästä tulee puolivuosittain aina uusi versio.

Vuoden 2008 lopulla ostin minimikron Asus EeePC 900. Siinä on 8,9 tuuman näyttö ja painoa vähän yli kilon. Käyttöjärjestelmänä on Windows XP. Keskusmuistia on 1 gigatavu, jonka vaihdoin 2 gigatavuun suorituskyvyn parantamiseksi. Aluksi mikro vaikutti ihan hyvältä ja se oli minulla mukana ulkomaanmatkoilla keveytensä takia. Siinä ei ollut perinteistä kovalevyä ollenkaan. C-asemana oli 4 gigatavun SSD-asema ja D-asemana 8 gigtavun SSD-asema.

Tämä osoittautui huonoksi ratkaisuksi.  Kun asensin lisää ohjelmia, C-asema täyttyi jatkuvasti. Vaikka ohjelman asensi D-asemalle, osa siitä vei tilaa myös C-asemalta. Niinpä tilasin Englannin Amazonista 32 gigatavun SSD-levyn, jonka asensin vanhan tilalle C-asemaksi. Temppuilemalla onnistuin asentamaan myös käyttöjärjestelmän uudelle asemalle, vaikka mikrossa ei ole CD/DVD-asemaa. Minimikro on nyt poikani käytössä ja toimii huomattavasti paremmin kuin alkuperäinen kokoonpano.

iPad 2 Wi-Fi  + 3G

Vuoden 2011 huhtikuussa siirryin sitten tablettimaailmaan. Hankin itselleni iPad 2-tabletin. En ostanut alkuperäistä iPadia, koska sen wifi+3G-versiosta puuttui 900 megahertsin taajuus, jota tarvitsen vapaa-ajan asunnollani. Tosin viime aikoina olen käyttänyt iPad 2:llani langatonta internetiä, koska minulla on nykyään sellainen vapaa-ajan asunnollani. iPadia käytän kotona sähköpostin lukemiseen ja sosiaaliseen mediaan. Otan sen mukaani vapaa-ajan talolleni läppärin lisäksi sekä kotimaan ja ulkomaan matkoille. Pyrin valitsemaan yleensä sellaisen hotellin, jossa on ilmainen tai halpa langaton internet-yhteys.

Yhteen läppäreistäni  (yllä olevassa kuvassa toinen oikealta) asensin Windows Vistan rinnalle Windows 8-käyttöjärjestelmän esiversion jo vuoden 2011 loppupuolella. Keväällä siitä tuli uudempi versio ja viime elokuussa sitten lopullinen ilmainen versio (voimassa 3 kuukautta), jotka myös asensin. Myyntiin Windows 8 tulee 26.10.2012. Tiilikäyttöliittymä tai laattakäyttöliittymä on melko hankala käyttää hiirellä. Saa nähdä, miten uusi Windows 8-käyttöjärjestelmä otetaan käyttöön yrityksissä pöytäkoneissa ja tavallisissa kannettavissa mikroissa, joissa ei ole kosketusnäyttöä.

Apple Mac mini ja lisälaitteet

Tämän vuoden heinäkuussa täydensin laitteistoani Apple Mac mini:llä. Tämä on halvin Applen mikro. Se ei sisällä tosin muuta kuin keskusyksikön. Minulla oli kuitenkin ennestään HP:n 24 tuuman näyttö, hiiri ja kamera videopuheluita varten, joita voi käyttää Mac mini:n kanssa. Ostin lisäksi Apple:n oman langattoman näppäimistön.

Mikron mukana tuli Lion-käyttöjärjestelmä. Sain päivitettyä sen ilmaiseksi Mountain Lioniin, kun se julkaistiin heinäkuun lopulla. Siihen on jo tullut pari pienempää päivitystä jälkeenpäin. Käyttöjärjestelmän ja muiden ohjelmien päivitykset tapahtuvat suoraan internetin kautta. Ainakin toistaiseksi olen ollut tyytyväinen Mac Miniin, sillä se on paljon nopeampi käytössä kuin kannettavat Windows-mikroni.

Mikroharrastukseni varhaisvaiheet

Mikroharrastukseni alkoi 1980-luvun alkupuolella. Kuten olen jo aikaisemmin kertonut ensimmäinen kotitietokoneeni oli Commodore 64. Myin sen melko pian ja hankin tilalle Commodore Amigan. Varsinkin Amiga oli erinomainen pelikone. Itse pelailin jonkin verran, mutta enemmän pelaamisesta oli kiinnostunut poikani. Varsinaista hyötykäyttöä näillä ei juuri ollut. Mutta saipahan tutustua vapaa-ajan tietotekniikkaan ja harjoitella kotitietokoneiden käyttöä.

Myin muutaman vuoden kuluttua myös Commodore Amigan ja ostin tilalle PC:n 1980-luvun loppuoliskolla. Toimin siihen aikaan PC-käyttäjät ry:ssä ja siellä tapasin henkilön, joka hankki tietokoneen komponentteja Aasiasta Hong Kongista ja kokosi niistä itse pöytämikroja. Häneltä ostin ensimmäisen klooni-PC:n.

Kun ensimmäinen PC-mikroni kävi vanhaksi, ostin tilalle uuden kloonimikron Helsingistä halpamyymälästä. Tällaisia hieman epämääräisiä kivijalkamyymälöitä oli Suomessa 1980-luvulla useita. Tein kaupat, mutta mikron toimituksessa oli vaikeuksia. Sain kysellä monta kertaa ja käydä paikan päällä katsomassa, ennen kuin vihdoin sain mikron. Välillä tuntui jo siltä, että en saa tilaamani mikroa ollenkaan.

IBM Portable PC

Ensimmäinen kannettava mikro, jonka hankin itselleni 1980-luvun loppupuoliskolla, oli IBM Portable PC 5155. Tai oikeastaan ei voi puhua kannettavasta vaan raahattavasta mikrosta, sillä se painoi 13,6 kg. Siinä oli 9 tuuman kullanruskea näyttö ja kaksi levykeasemaa, joiden kapasiteetti oli 360 kilotavua. Kovalevyä siinä ei ollut ollenkaan, joten käyttöjärjestelmäkin IBM PC-DOS 2.1 ja muut ohjelmat ladattiin muistiin levykkeeltä. Prosessori oli Intel 8088 ja kellotaajuus 4,77 MHz. Säilytin tätä mikroa pitkään, mutta kun muutin pienempään asuntoon, se oli pakko viedä kaatopaikalle tilan puutteen takia.

1990-luvulla aloin itsekin rakentamaan pöytämikroja osista. Ostin emolevyn, kotelon virtalähteineen, levykeaseman, muistit ja kovalevyn sekä näytön, näppäimistön ja hiiren sieltä, mistä sain ne halvimmalla. Asensin osat yhteen. Tämän jälkeen asensin käyttöjärjestelmän ja muut ohjelmat. Kokosin tällä tavalla kaksi pöytämikroa itselleni. Ihme kyllä kummatkin toimivat heti ensi käynnistyksellä.

Tässä itse kokoamani mikro lattialla vasemmassa reunassa

Ensimmäisen kevyen kannettavan mikron hankin 1990-luvun alkupuolella ja se oli IBM ThinkPadin jokin malli, jonka numeroa en enää muista. Tämän jälkeen ostin 1990-luvun lopulla Compaq Armada M300-nimisen kannettavan mikron. Siinä oli alun perin Windows 98-käyttöjärjestelmä, mutta asensin siihen myöhemmin Windows NT4.0:n. Siinä oli 6 gigatavun kovalevy. Se meni myöhemmin rikki. Minulla oli tallessa siellä lomakuvia ja sain ne pelastettua juuri, ennen kuin kovalevy simahti lopullisesti. Onneksi minulla oli vakuutus ja vakuutusyhtiö korvasi uuden kovalevyn kokonaan. Siinä ei ollut alun perin CD-asemaa, mutta ostin siihen myöhemmin pohjaan kiinnitettävän telakan, joka sisälsi CD-aseman. Tämä läppäri  minulla on vieläkin tallessa.

Olen käyttänyt melkein kaikkia IBM:n ja Microsoftin käyttöjärjestelmiä alkaen PC-DOS:sta ja MS-DOS:sta. Linux-käyttöjärjestelmää olen käyttänyt 1990-luvulta lähtien alkaen Debianilla ja Red Hatilla.

Minulla on ollut useita kymmeniä mikroja elämäni aikana. Tarkka lukumäärä ei ole enää muistissa. Osan olen antanut lapsilleni ja osan olen joutunut viemään kaatopaikalle, kun mikrot ovat olleet niin vanhoja, että niitä ei ole voinut enää käyttää juuri mihinkään eikä ole ollut säilytystiloja. Kallein mikrokokoonpanoni on maksanut yli 20000 markkaa (noin 3500 euroa) sisältäen myös kirjoittimen.

Seuraavassa blogikirjoituksessani käsittelen mikroharrastustani 2000-luvulla.

Kosketusnäyttökännykkäni

Ensimmäisen kosketusnäyttökännykkäni ostin kesällä 2009. Se oli Nokia 5800 XpressMusic. Kännykkä oli suhteellisen halpa 299 euroa. Valikkorakenne oli toteutettu vanhojen Nokian kännyköiden mukaan. Tietojen etsintä oli siksi hankalaa. Näyttö on resistiivinen ja siksi tahmea. Sitä on mahdollista käyttää sormien lisäksi ohjauskynällä ja plektralla, jotka kuuluvat puhelimen varustukseen. Näytön koko on 3,2 tuumaa eli aivan liian pieni internetin käyttöön. Kaikista puutteistaan huolimatta tällä sai ensi makua siitä, mitä mahdollisuuksia kosketusnäyttökännykällä on.

iPhone ei kiinnostanut vielä tässä vaiheessa pääasiassa siitä syystä, että vain Sonera myi sitä Suomessa ja lisäksi sim-lukittuna kytkysopimuksella. Toinen syy oli se, että siinä ei ollut 900 megahertsin 3G:tä, jota tarvitsen vapaa-ajan asunnollani.

Nokia N900

Aika pian eli marraskuussa 2009 hankin uuden nokialaisen eli N900-kännykän. Tämä on hybridimalli. Siinä on kosketusnäytön lisäksi myös fyysinen näppäimistö. Minusta fyysinen näppimistö on turha, jos näppäimet ovat pienet ja siten hankalakäyttöiset. Siksi en juurikaan käyttänyt fyysistä näppäimistöä.

Näyttö on jo hieman isompi eli 3,5 tuumaa. Tätäkin kännykkää on mahdollista ohjata myös kynällä, joka on vakiovaruste. Näyttö on edelleen resistiivinen ja siksi hieman hankalakäyttöinen. Kamera on 5 MP eli myös parempi kuin ensimmäisessä kosketusnäyttökännykässäni. Videota pystyy tallentamaan 848x480-tarkkudella. Painoa kännykällä on 181 g eli aivan liikaa. Aika paljon olen ottanut tällä kännykällä kuvia ja videoita.

iPhone 4

Marraskuun alussa vuonna 2010 ostin sitten iPhone 4:n, kun Elisa alkoi myymään sitä ilman kytkyä eikä se ollut sim-lukittu. Toinen tärkeä syy oli, että siinä on nyt 900 megahertsin 3G, joka on minulle tärkeä. Näyttö on kapasitiivinen ja liikkuminen paikasta toiseen on todella vaivatonta verrattuna resistiiviseen näyttöön. Yksi huono puoli on se, että näyttö on liian pieni. Sen pitäisi olla huomattavasti suurempi, jotta internetin käyttö olisi vielä helpompaa kuin se nyt on. Tätä olen käyttänyt pääasiallisena kännykkänäni tähän päivään saakka. Sovelluksia on saatavissa riittävästi ja uusia tulee jatkuvasti.

Pian iPhone 4:n jälkeen marraskuun lopulla 2010 ostin vielä kiinalaisen ZTE Blade-Android-kännykän. Yksi syy oli se, että se oli tarjouksessa. Kahden vuoden sopimuksella sai kännykän ja täyden nopeuden rajoittamattoman 3G-liittymän yhteishintaan 6,90 euroa kuukaudessa. Toinen syy oli se, että tämä oli ensimmäinen Android-kännykkäni ja sillä oli hyvä perehtyä Androidin saloihin.

Kännykässä oli alun perin Android 2.1-käyttöjärjestelmä, mutta päivitin sen versioon 2.2. Tämän uudempaa versiota ei siihen saa. Android-käyttöjärjestelmä on kehittynyt kovasti ja viimeisin versio on jo 4.1. Jos tähän haluaa tutustua, sitten täytyy ostaa taas uusi kännykkä tai tabletti, joka toimii samalla käyttöjärjestelmällä.

Nokia julkaisi kesällä 2011 uuden kännykän N9, joka perustuu Meego-käyttöjärjestelmään. Se tuli kauppoihin lokakuussa 2011. Hankin senkin harrastusmielessä, vaikka tiesin, että sillä ei ole varsinaista tulevaisuutta, koska Nokia ilmoitti, että se on ainoa Meego-kännykkä, jonka se valmistaa. Käyttöliittymä on erinomainen, mutta ei kovin sujuva, koska siinä on nykymittapuun mukaan liian hidas prosessori. Siihen saa perussovellukset, mutta ei aivan kaikkea sitä, mitä tehokäyttäjä toivoo. Olen käyttänyt sitä esimerkiksi navigaattorina ja kokeillut erilaisia sovelluksia.

Nyt on tullut tai on tulossa markkinoille uusia hyviä kännyköitä. Tarkoitukseni on lisätä kännykkäkokoelmaani, joka näkyy oheisessa kuvassa. Onko se sitten iPhone 5 vai Nokia Lumia 920 tai mahdollisesti molemmat. Se jää nähtäväksi.

Miinuksena iPhone 5-kännykässä on vieläkin liian pieni näyttö 4 tuumaa ja täysin surkea kartta- ja navigointisovellus, jos sitä vertaa Nokian kännyköihin. Kartta- ja navigointisovelluksesta on omakohtaisia karmeita kokemuksia. Nokia Lumia 920:ssa ehkä ainoa negatiivinen asia on se, että se on liian painava 185 g.

Yksi varteenotettava vaihtoehto olisi Samsung Galaxy S3, joka on ollut myynnissä jo keväästä lähtien. Tarkoitukseni on kuitenkin perehtyä Androidin uusimpiin käyttöjärjestelmäversioihin jonkun halvan tabletin avulla. Esimerkkinä voisi mainita esim. Google Nexus 7 tai joku Asuksen oma malli.

Perinteiset näppäimistökännykkäni

Ostin ensimmäisen kännykkäni vasta vuonna 1995. Se oli Ericsson GH 337. Hinta oli tasan 5000 markkaa. Ericsson oli siihen aikaan tunnettu merkki Nokian ohella. Ainoa huono puoli tuossa puhelimessa oli lyhyt akun kestoaika. Sitä sai latailla yhtenään. Vanhimmalla veljelläni oli ollut jo monta NMT-kännykkää ennen minua. Jostain syystä en ollut kiinnostunut vielä silloin käännyköistä. Mutta tämän ostoksen jälkeen mieleni muuttui. Tähän mennessä minulla on ollut vajaat 20 kännykkää. Kun 1990-luvulla osti uuden kännykän, vanhasta sai vielä hyvän hinnan vaihdossa. Siksi minulla ei ole enää näitä vanhimpia kännyköitä tallessa.

Nokia 9110 kommunikaattori

Vuoden 1999 alussa ostin itselleni Nokian 9110 kommunikaattorin. Se oli edistyksellinen tuote siihen aikaan. Mutta oli sillä hintaakin. Maksoin siitä 6100 markkaa. Sain hinnasta 100 markkaa alennusta Stockmannilta. Kuittikin on vielä tallella. Tämä on kallein ostamani kännykkä.

Vuoden 1999 lopulla tein 2 viikon matkan Floridaan. Kommunikaattorilla ei tehnyt siellä mitään, koska se oli 2-taajuuspuhelin. Motorola julkisti 3-taajuuspuhelimen kesällä 1999. Ostin tämän kännykän lähinnä matkaa varten. Oli sille käyttöäkin siellä. Saavuin myöhään yöllä vaimoni kanssa taksilla hotelliini. Hotellissa ei ollut yöpäivystystä paikan päällä. Olin saanut kuitenkin etukäteen puhelinnumeron, johon sai soittaa. Soitin numeroon ja lopulta paikalle ilmestyi henkilö, joka antoi meille huoneen avaimet ja niin pääsimme sisään. Käytin kännykkää myös modeemina ja lähetin muutaman valokuvan läppärillä Suomeen työkaverilleni. Yhteys oli melko hidas, mutta lähetys onnistui kuitenkin.

Seuraava merkittävä kännykkähankintani oli Nokian ensimmäinen kamerakännykkä 7650. Ostin sen vuonna 2002. Kuvan laatu oli VGA-tasoa. Pystyin kuvaamaan sillä myös videota. Nokialla ei ollut siihen video-ohjelmaa, mutta sain sellaisen ilmaiseksi Saksasta. Kuvan laatu oli melko huono ja ääntä siihen ei saanut ollenkaan. Seuraavassa näyte Nokia 7650-kännykällä kuvaamastani videosta. Tämä video on herättänyt hilpeyttä kavereideni keskuudessa. Videon nimi on Travolta.

Seuraava hankintani oli Nokia 6600. Ostin sen vuoden 2003 lopulla. Siinä oli uutuutena mm. muistikorttipaikka. Kamera oli edelleen VGA-tasoinen.

N70 oli ensimmäinen 3G-puhelimeni, jonka hankin vuonna 2005. 3G:lle minulla ei kuitenkaan ollut paljon käyttöä. Kamera ( 2 megapikseliä) oli jo parempi kuin edellisissä kännyköissäni. Lisäksi edessä oli VGA-tasoinen kamera videopuheluita varten.

N80 oli seuraava ostokseni elokuussa 2006. Siinä oli mm. WLAN-ominaisuus, jota käytin ulkomailla matkustellessani. Sen kanssa oli kuitenkin ongelmia. Yhteys katkeili vähän väliä.

Nokia N95

Vuonna 2007 hankin Nokia N95-kännykän. Siinä on paljon hyviä ominaisuuksia. Kamera on hyvälaatuinen (5 MP). Ainoa huono ominaisuus oli muovisen takakannen kiinnikkeet. Ne eivät kestäneet, jos kantta availi useamman kerran. Jouduin uusimaan takakannen ja uusikin meni jälleen rikki.

Seuraavat hankintani ovat sitten olleet kosketusnäyttökännyköitä. Näistä juttua seuraavassa blogissani.