Honolulu kuntoilijan kokemana II

Blogikirjoitukseni ensimmäisessä osassa kuvasin saapumistamme Honoluluun ja maratonille valmistautumista. Tässä osassa kerron maratonjuoksun vaiheista ja Havaijin nähtävyyksistä, joihin kävimme tutustumassa.

Maratonin vaiheita

Lähdin matkaan sellaisesta lähtöruudusta muutaman suomalaisen kanssa, jotka tähtäsivät 3 - 3,5 tunnin aikaan. Otin alun todella verkkaisesti. Ensimmäiset kymmenen kilometriä taittuivat noin 5,5 minuutin kilometrivauhtia. Tankkasin nestettä kaikilta juoma-asemilta, joita oli noin 2 - 3 mailin välein. Tarjolla oli vettä ja urheilujuomaa. Pesusieniä huuhtelua varten oli vieläkin tiheämmin välein.

Kiristin vauhtia kymmenen kilometrin jälkeen ja ohitin useita juoksijoita. Ennen kuin olin päässyt puolimatkaan, vastaani tuli jo paluumtkalla olevaa kärkiporukkaa. Aivan selvässä johdossa tässä vaiheessa oli kilpailun lopullinen voittaja tansanialainen 23-vuotias Simon Naali. Myös neljä seuraavaa olivat Afrikan poikia. Vasta kuudentena tuli edellisen vuoden voittaja Gianni Poli Italiasta.

Puolimatkan aikani oli 1.40,12, joka lupaili jo 3,5 tunnin alitusta. Jaksoin ylläpitää tasaista vauhtia aina 32 kilometriin saakka. Tämän jälkeen juoksu tuntui jo jaloissa ja vauhti hiljeni jonkin verran. Viimeinen nousu 39 kilometrin kohdalla rasitti siinä määrin jalkalihaksiani, että minulle ennestään tutut krampit iskivät. Ei siinä auttanut muu kuin hieman hieroskella aina välillä jalkoja. Krampit hellittivät ja niin pääsin maaliin ajassa 3.21,27.

Honolulun maratonin maalissa

Maalipaikalla

Maaliin saavuttua tarjolla oli vettä, Coca cola-juomaa, broilerin koipia ja munkkeja. Ruoka maittoi pitkän uurastuksen jälkeen, sillä en ollut syönyt mitään ennen maratonia.

Ihmettelin kovasti, kun maaliin saavuttuani olin melkein kuiva. Ei edes Honolulun kostea ilma hikoilluttanut minua.

Saimme muistoksi kilpailusta korallihelmet, avaimen perää muistuttavan mitalin ja T-paidan.

Tuloksia maratonilta

Miesten matkan voitti tansanialainen Simon Robert Naali juoksemalla reittiennätyksen ajalla 2.11,47. Suomalaisista menestyivät parhaiten Ensio Lehtonen, joka oli kokonaiskilpailussa 12. ajalla 2.25,51 ja Arto Tanninen, joka oli 18. ajalla 2.31,09. Kummatkin suomalaiset olivat ikäluokkansa parhaat.

Naisten sarjan voitti hollantilainen Carla Beurskens jo neljännen kerran ajalla 2.31,48. Suomalaisilla naisilla ei ollut asiaa kärkisijoille, kun etukäteen vahvin ennakkosuosikki Päivi Tikkanen keskeytti.

Kun Lasse Viren ei voinut juosta maratonia kylkivamman takia, Päivi Viren puolusti perheen mainetta juoksemalla matkan ennätysaikaansa 4.07 ja sekunnit päälle.

Havaijin saaret

Havaijin saaret sijaitsevat Tyynen valtameren keskellä Yhdysvaltojen ja Japanin välissä. Saaret kuuluvat nykyisin Yhdysvalloille muodostaen 50. osavaltion. Tärkeimmät saaret ovat nimeltään Oahu, jossa sijaitsee saarten pääkaupunki Honolulu, Havaiji eli Iso saari, Maui, Molokai, Lanai ja Kauai.

Retkellä Havaijiin tutustumassa

Asukasluvultaan suurin saari on Oahu, jossa on melkein miljoona asukasta. Noin puolet näistä asuu pääkaupungissa Honolulussa. Muiden saarten asukasluku on huomattavasti pienempi.

Nähtävyydet

Maratonin jälkeen jäi meille vielä vajaa viikko aikaa tutustua Havaijin nähtävyyksiin. Yksi mielenkiintoinen kohde oli sammunut tulivuori Diamond Head, jonka huipulle teki mieli kiivetä. Maratonjuoksun jälkeisenä tiistaina toteutimme tämän toiveemme. Kraaterin pohjalle johti tunneli, jota pitkin marssimme sisään. Tähän saakka pääsi myös autolla. Tästä eteenpäin kaikkien oli jatkettava jalkaisin, jos mieli päästä korkeimmalle huipulle, joka on 560 (170 m) jalan korkeudella kraaterin pohjalta mitattuna. Matkaa sinne on vähän yli kilometri. Alkumatka oli asvaltoitua polkua. Sitten seurasi rosoinen kivinen polku, joka kiemurteli ylös vuoren rinnettä. Enne huippua oli valetut porrasaskelmat sekä pimeä tunneli, jossa oli kuljettava käsillä tunnustellen. Huipulle päästyämme avautui sieltä kaunis näköala Honolulun kaupunkiin hiekkarantoineen ja merineen.

This is Polynesia-show

Tutustumisen arvoinen paikka on myös Oahun saaren pohjoisosassa sijaitseva Polynesian kulttuurikeskus, jota mormonit pitävät yllä. Paikka muistuttaa vähän Helsingin seurasaarta. Täällä on seitsemän kylää, jotka edustavat Samoaa, Maorien Uusi-Seelantia, Fidzi-saaria, Havaijia, Tahitia, Marquesas-saaria ja Tongaa. Esillä on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita esineitä majoineen. Useissa majoissa on myös työesityksiä. Illan huipentumana oli mahtava show"This is Polynesia", joka sisälsi myös polynesialaisia tanssiesityksiä. Lavasteet olivat loisteliaat vesisuihku- ja tulipatsaineen. Eri väristen valojen käyttö oli upeaa.

Yksi kuuluisista Havaijin nähtävyyksitä lienee Pearl Harbor. Siihen kävimme myös tutustumassa. Paikka tuli yleisesti tunnetuksi toisen maailmansodan aikana. Näimme aluksi 20 minuutin mittaisen filmin, joka kertoi sodan aikaisista tapahtumista, kun japanilaiset tekivät yllätyshyökkäyksen Pearl Harboriin joulukuun 7. päivänä vuonna 1941 ja upottivat amerikkalaisten laivaston satamaan. Meressä on näkyvissä laivojen jäänteitä, jotka on merkitty betonilohkareilla. U. S. Arizonan ympärille on tehty useita miljoonia markkoja maksanut muistomerkki, johon kävimme tutustumassa.

Paluumatka

Paluumatka oli vielä rasittavampi kuin tulo. Havaijilta lähdimme myöhään illalla, joten jouduimme matkustamaan yöllä. Los Angelesiin saavuimme varhain aamulla ja tutustuimme kaupunkiin noin kahdeksan tunnin ajan. Sitten matka jatkui taas kohti Helsinkiä. Paluumatkalla joku haaveili jo Singaporen maratonista vuoden kuluttua.

Onko lukijoilla kokemuksia maratonista tai kaukaisista matkakohteista?

Honolulu kuntoilijan kokemana I

Tein vuonna 1989 maratonmatkan Honoluluun. Kirjoitin tästä jo aikaisemmin lyhyesti maratonmuisteluissani. Tarjosin kirjoittamaani matkakertomusta Keski-Uusimaa-lehteen. Sitä ei kuitenkaan suostuttu julkaisemaan lehdessä. Kirjoitin lyhyemmän version, joka julkaistiin sitten OyTietokonepalvelu Ab:n (TKP) henkilöstölehdessä Tavukanavassa. Olin töissä siihen aikaan TKP:ssä. Löysin tämän matkakertomuksen arkistoistani ja julkaisen sen nyt sellaisenaan kaksiosaisena blogissani.

Honolulun matkallamme oli kaksi tarkoitusta. Halusin juosta maratonin eksoottisessa ympäristössä ja toisaalta oli mukava päästä lomailemaan kaukaiseen kohteeseen, jossa en ollut ennen käynyt.

Maratonjuoksu onnistui aivan suunnitelmien mukaan. Sääkään ei ollut niin kuuma ja hiostava kuin ennakkoon kuvittelin. Havaijiin ja Yhdysvaltoihin kuuluvalla Oahun saarella, jossa Honolulu sijaitsee, oli riittävästi nähtävää kymmenpäiväisen matkamme aikana.

Lähdin vaimoni kanssa kohti Havaijia ja Honolulua torstaina aamupäivällä 7. joulukuuta vuonna 1989. Edellisenä yönä oli pyryttänyt, joten jouduin vielä ennen lähtöäni lumitöihin. Helsinki-Vantaan lentokentällä tapasimme teknisen matkanjohtajamme, joka myöhemmin paljastui Ypäjän kirkkoherraksi. Hän oli yksi maratoni juoksijoista.

Matkaseurue

Seurueeseemme kuului menomatkalla eri puolelta Suomea aina Oulua ja Rovaniemeä myöten 27 henkilöä, joista 10 juoksi maratonin. Muut olivat vain muuten kiinnostuneita kaukaisen saaren nähtävyyksistä. Nelinkertaisen olympialaisen kultamitalijuoksijan Lasse Virenin perhe (4 henkilöä), joka kuului myös ryhmäämme, oli lähtenyt matkaan jo edellisen viikon lauantaina. Niinpä he olivat meitä vastassa, kun saavuimme pitkästä matkasta väsyneinä illalla puoli kymmeneltä paikallista aikaa Honolulun kansainväliselle lentokentälle.

Honolulun hoellihuoneessa lei kaulassa

Aikaero Suomen ja Havaijin välillä on 12 tuntia. Lentoaika oli yhteensä noin 16 tuntia. Lensimme sinivalkoisin siivin Los Angelesiin, jossa jouduimme odottelemaan viitisen tuntia amerikkalaiskoneen lähtöä Havaijille.

Valmistautuminen maratonille

Osalla matkalaisista oli siis tarkoituksena juosta sunnuntaina joulukuun 10. päivänä Honolulun maraton. Niinpä päätimme heti perjantaiaamuna lähteä lenkille Lasse Virenin johdolla. Hän tunsi jo ennestään lähiseudun maastoineen. Lähdimme matkaan jo seitsemältä aamulla, jotta välttyisimme kuumuudelta, joka saarella vallitsee talviaikaankin. Juoksimme osittain maratonreittiä maalipaikan läheisyydessä. Matkaa kertyi vajaat 10 klometriä.

Waikikin hiekkarantaa

Aamiaisen syötyämme lähdimme sitten bussilla matkaan ja kiersimme koko maratonreitin. Lähtö tapahtui Aloha Towerista sataman läheisyydestä, josta risteilyalukset lähtevät liikkeelle. Matka jatkui meren läheisyydessä kuuluisan Waikikin hiekkarannan ohi läpi Kapiolani-puiston, jossa sijaitsi myös maali. Puiston jälkeen seurasi pian sammunut tulivuori Diamond Head, jonka juurelta reitti kulki. Tässä oli myös matkan ainoat huomattavat nousut 10 kilometrin kohdalla ja takaisin tullessa 39 kilometrin kohdalla. Puolimatkan jälkeen kierrettiin "ympyrä"-lenkki, jonka jälkeen tultiin samaa reittiä takaisin kuin tulomatkalla.

Lauantaiaamu olikin sitten sateinen. Lähdimme lenkille seitseman aikaan kuten oli sovittu edellisenä iltana. Juoksun aikana sade yltyi ja alkoi tuulla myrskyn lailla. Kastuimme aivan läpimäriksi. Kadut olivat täynnä vettä samoin kuin juoksutossumme lenkin jälkeen.

Honolulussa oli useita juoksu-, kävely- ja muita tapahtumia muutaman päivän sisällä. Rullatuolimaratoonareiden tapahtuma oli lauantaiaamuna. He joutuivat suorittamaan osuutensa kurjissa olosuhteissa. Ehdin jo miettiä mielessäni, että tällaineko sää on sunnuntainakin, jolloin oli meidän vuoromme juosta osuutemme. Onneksi sade lakkasi iltapäivällä ja kaunis sää jatkui koko lomamme loppuajan.

Siirtyminen maratonin lähtöpaikalle

Lauantai-iltana sovimme, että lähdemme kolmelta yöllä hotellin aulasta. Aikaeron johdosta en ollut päässyt vielä uuteen rytmiin. Niinpä heräsinkin jo puoli kahdelta. Kuljimme kävellen kohti Kapiolani-puistoa, josta oli ilmainen bussikuljetus lähtöpaikalle. Busseihin oli jonkin verran jonoa, mutta melko pian pääsimme matkaan.

Maratonin lähdön odotusta pimeässä

Olimme jo puoli neljältä lähtöpaikalla. Aikaa oli vielä kaksi tuntia, sillä maratonin lähtö tapahtui kello puoli kuusi aamulla. Ilma oli melko viileä ja hieman tuulinen. Lisäksi oli pimeää. Päivä valkenee vasta seitsemän aikaan. Nyt piti saada aika kulumaan siihen saakka, kunnes lähtölaukaus pamahtaisi.

Yli puolet japanilaisia

Matkaan oli ilmoittautunut 10200 juoksijaa, joista suomalaisia 42. Loppuun juoksi 9672 henkilöä, joista miehiä tai poikia 7175 ja naisia tai tyttöjä 2497. Japanilaisia oli yli puolet osanottajista eli noin 6000. Ennen lähtöä tapasin japanilaisen isän, joka oli lähdössä matkaan 9- ja 12-vuotiaitten poikiensa kanssa. Japanin televisio haastatteli heitä ennen lähtöä. Joukossa oli nuoria ja vanhoja sekä lihavia ja laihoja.

Edessä yksi maratonille lähtijöistä ja takana toinen

Lähtölaukaus valonheittimien loisteessa     

Ennen lähtöä laulettiin Havaijin kansallishymni. Kun tykinlaukaus pamahti lähdön merkiksi, taivaalle kohosivat useat ilotulitusraketit. Televisiointia varten tuodut valonheittimet loistivat kilpaa rakettien kanssa. Lähdössä oli tunnelmaa, kun kymmentuhantinen ihmisjoukko lähti liikkeelle.