Honolulu kuntoilijan kokemana II

Blogikirjoitukseni ensimmäisessä osassa kuvasin saapumistamme Honoluluun ja maratonille valmistautumista. Tässä osassa kerron maratonjuoksun vaiheista ja Havaijin nähtävyyksistä, joihin kävimme tutustumassa.

Maratonin vaiheita

Lähdin matkaan sellaisesta lähtöruudusta muutaman suomalaisen kanssa, jotka tähtäsivät 3 - 3,5 tunnin aikaan. Otin alun todella verkkaisesti. Ensimmäiset kymmenen kilometriä taittuivat noin 5,5 minuutin kilometrivauhtia. Tankkasin nestettä kaikilta juoma-asemilta, joita oli noin 2 - 3 mailin välein. Tarjolla oli vettä ja urheilujuomaa. Pesusieniä huuhtelua varten oli vieläkin tiheämmin välein.

Kiristin vauhtia kymmenen kilometrin jälkeen ja ohitin useita juoksijoita. Ennen kuin olin päässyt puolimatkaan, vastaani tuli jo paluumtkalla olevaa kärkiporukkaa. Aivan selvässä johdossa tässä vaiheessa oli kilpailun lopullinen voittaja tansanialainen 23-vuotias Simon Naali. Myös neljä seuraavaa olivat Afrikan poikia. Vasta kuudentena tuli edellisen vuoden voittaja Gianni Poli Italiasta.

Puolimatkan aikani oli 1.40,12, joka lupaili jo 3,5 tunnin alitusta. Jaksoin ylläpitää tasaista vauhtia aina 32 kilometriin saakka. Tämän jälkeen juoksu tuntui jo jaloissa ja vauhti hiljeni jonkin verran. Viimeinen nousu 39 kilometrin kohdalla rasitti siinä määrin jalkalihaksiani, että minulle ennestään tutut krampit iskivät. Ei siinä auttanut muu kuin hieman hieroskella aina välillä jalkoja. Krampit hellittivät ja niin pääsin maaliin ajassa 3.21,27.

Honolulun maratonin maalissa

Maalipaikalla

Maaliin saavuttua tarjolla oli vettä, Coca cola-juomaa, broilerin koipia ja munkkeja. Ruoka maittoi pitkän uurastuksen jälkeen, sillä en ollut syönyt mitään ennen maratonia.

Ihmettelin kovasti, kun maaliin saavuttuani olin melkein kuiva. Ei edes Honolulun kostea ilma hikoilluttanut minua.

Saimme muistoksi kilpailusta korallihelmet, avaimen perää muistuttavan mitalin ja T-paidan.

Tuloksia maratonilta

Miesten matkan voitti tansanialainen Simon Robert Naali juoksemalla reittiennätyksen ajalla 2.11,47. Suomalaisista menestyivät parhaiten Ensio Lehtonen, joka oli kokonaiskilpailussa 12. ajalla 2.25,51 ja Arto Tanninen, joka oli 18. ajalla 2.31,09. Kummatkin suomalaiset olivat ikäluokkansa parhaat.

Naisten sarjan voitti hollantilainen Carla Beurskens jo neljännen kerran ajalla 2.31,48. Suomalaisilla naisilla ei ollut asiaa kärkisijoille, kun etukäteen vahvin ennakkosuosikki Päivi Tikkanen keskeytti.

Kun Lasse Viren ei voinut juosta maratonia kylkivamman takia, Päivi Viren puolusti perheen mainetta juoksemalla matkan ennätysaikaansa 4.07 ja sekunnit päälle.

Havaijin saaret

Havaijin saaret sijaitsevat Tyynen valtameren keskellä Yhdysvaltojen ja Japanin välissä. Saaret kuuluvat nykyisin Yhdysvalloille muodostaen 50. osavaltion. Tärkeimmät saaret ovat nimeltään Oahu, jossa sijaitsee saarten pääkaupunki Honolulu, Havaiji eli Iso saari, Maui, Molokai, Lanai ja Kauai.

Retkellä Havaijiin tutustumassa

Asukasluvultaan suurin saari on Oahu, jossa on melkein miljoona asukasta. Noin puolet näistä asuu pääkaupungissa Honolulussa. Muiden saarten asukasluku on huomattavasti pienempi.

Nähtävyydet

Maratonin jälkeen jäi meille vielä vajaa viikko aikaa tutustua Havaijin nähtävyyksiin. Yksi mielenkiintoinen kohde oli sammunut tulivuori Diamond Head, jonka huipulle teki mieli kiivetä. Maratonjuoksun jälkeisenä tiistaina toteutimme tämän toiveemme. Kraaterin pohjalle johti tunneli, jota pitkin marssimme sisään. Tähän saakka pääsi myös autolla. Tästä eteenpäin kaikkien oli jatkettava jalkaisin, jos mieli päästä korkeimmalle huipulle, joka on 560 (170 m) jalan korkeudella kraaterin pohjalta mitattuna. Matkaa sinne on vähän yli kilometri. Alkumatka oli asvaltoitua polkua. Sitten seurasi rosoinen kivinen polku, joka kiemurteli ylös vuoren rinnettä. Enne huippua oli valetut porrasaskelmat sekä pimeä tunneli, jossa oli kuljettava käsillä tunnustellen. Huipulle päästyämme avautui sieltä kaunis näköala Honolulun kaupunkiin hiekkarantoineen ja merineen.

This is Polynesia-show

Tutustumisen arvoinen paikka on myös Oahun saaren pohjoisosassa sijaitseva Polynesian kulttuurikeskus, jota mormonit pitävät yllä. Paikka muistuttaa vähän Helsingin seurasaarta. Täällä on seitsemän kylää, jotka edustavat Samoaa, Maorien Uusi-Seelantia, Fidzi-saaria, Havaijia, Tahitia, Marquesas-saaria ja Tongaa. Esillä on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita esineitä majoineen. Useissa majoissa on myös työesityksiä. Illan huipentumana oli mahtava show"This is Polynesia", joka sisälsi myös polynesialaisia tanssiesityksiä. Lavasteet olivat loisteliaat vesisuihku- ja tulipatsaineen. Eri väristen valojen käyttö oli upeaa.

Yksi kuuluisista Havaijin nähtävyyksitä lienee Pearl Harbor. Siihen kävimme myös tutustumassa. Paikka tuli yleisesti tunnetuksi toisen maailmansodan aikana. Näimme aluksi 20 minuutin mittaisen filmin, joka kertoi sodan aikaisista tapahtumista, kun japanilaiset tekivät yllätyshyökkäyksen Pearl Harboriin joulukuun 7. päivänä vuonna 1941 ja upottivat amerikkalaisten laivaston satamaan. Meressä on näkyvissä laivojen jäänteitä, jotka on merkitty betonilohkareilla. U. S. Arizonan ympärille on tehty useita miljoonia markkoja maksanut muistomerkki, johon kävimme tutustumassa.

Paluumatka

Paluumatka oli vielä rasittavampi kuin tulo. Havaijilta lähdimme myöhään illalla, joten jouduimme matkustamaan yöllä. Los Angelesiin saavuimme varhain aamulla ja tutustuimme kaupunkiin noin kahdeksan tunnin ajan. Sitten matka jatkui taas kohti Helsinkiä. Paluumatkalla joku haaveili jo Singaporen maratonista vuoden kuluttua.

Onko lukijoilla kokemuksia maratonista tai kaukaisista matkakohteista?