lauantai 25. tammikuuta 2014

Miten kevätkauteni on alkanut?

Joulukuussa sairastetun flunssan ja jälkitautien jälkeen kevätkausi ei ole alkanut toivotulla tavalla. Ennen Madeiran matkaani aloitin hiihtokauden sisätiloissa Kivikon hiihtohallissa ja Jämijärvellä hiihtoputkessa. Kilometrejä ei kuitenkaan paljon kertynyt. Tammikuussa, jolloin olisin voinut aloittaa hiihtämisen uudelleen nyt ulkona, tulivat kovat pakkaset. En ole uskaltanut riskeerata terveyttäni lähtemällä hiihtämään kovaan pakkaseen, jotta taudit eivät uusiutuisi. Sen sijaan olen käynyt kuntosalilla, tosin vain kerran viikossa kuten viime vuonnakin.

Kuntosalilla

Lapsenlastani vähän yli puolivuotiasta poikaa olen tavannut noin kerran viikossa viime kesästä lähtien. Tammikuussa oli kuitenkin pitkä tauko, kun hän oli Thaimaassa kolme viikkoa vanhempiensa kanssa. Skypen välityksellä näin hänet kuitenkin heidän lomansa aikana ja sain valokuvia hänestä. Ensi viikolla on tarkoitus mennä häntä hoitamaan muutamaksi tunniksi.

Portugalin kielen kevätkauden kurssi on taas alkanut. Olen käynyt nyt kaksi kertaa tunnilla. Kieltä on aika vaikea oppia puhumaan, kun ei oikein tahdo muistaa jo kerran opittuja sanoja. Meillä on ollut nyt paljon puhumisharjoitusta ja se ei minulta oikein tahdo sujua. Olen ollut kuitenkin mukana, kun ryhmässä on juuri ja juuri tarvittava määrä (9) opiskelijoita. Ymmärrän jo melko hyvin kirjoitettua tekstiä ja minulle se riittäisikin.

Portugalin lippu

Olen mukana edelleen Enter ry:n toiminnassa. Nyt alkoi kolmas vuosi, kun olen mukana hallituksessa varajäsenenä. Toimin viestintäryhmässä, jossa hoitelen sosiaalisen median asioita. Tällä viikolla meillä oli viestintäryhmän kokous, jossa mietittiin ryhmän tehtäväjakoa.

Opastustoimintani Enter ry:ssä on myös jo alkanut kevätkauden osalta. Olen ollut nyt kaksi kertaa kännykkäopastajana Kampin palvelukeskuksessa. Kummallakin opastettavalla on ollut Nokia Lumia-kännykkä (520 ja 625).

Työväenopistossa alkoi minulla tällä viikolla myös tietotekniikan opastus. Opastettavalla oli mukanaan oma läppäri. Heti alkuun selvisi, että hiiri ei toiminutkaan. Käytimme sitten tasohiirtä, joka oli opastettavan mielestä hankala käyttää. Hän oli myös kovasti huolissaan tietoturvaan liittyvistä asioista.

Puuveistos Kaisaniemen puistossa
Lumia 1020-kännykälläni olen ottanut myös ulkokuvia. Tosin ulkona valokuvaustakin on haitannut kylmä sää. Tahtovat sormet jäätyä. Vaikka sitä kuinka mainostetaan, että kännykkää voi käyttää paksut hanskat käsissä, ei siitä käytännössä mitään tule. Vai millaisia kokemuksia lukijoilla on?

tiistai 7. tammikuuta 2014

Lux Helsinki 2014 valokuvin

Kävin tutustumassa loppiaispäivän iltana Lux Helsinki 2014-valoteoksiin. Kohteet olivat osittain samoja kuin viime vuonna. Ihan kaikissa kohteissa en käynyt. Itselleni jäi sellainen mielikuva, että viime vuoden valoteokset olivat omasta mielestäni mielenkiintoisempia kuin tämän vuoden teokset. Mutta valokuvat puhukoot puolestaan.

Kansallisoopperan amfiteatterissa esitettiin Philippe Morvanin teosta Ring(z), josta seuraavat kaksi kuvaa.




Hesperian puisto toimi lyhtypuistona (Lantern Park). Siellä oli useiden taitelijoiden töitä. Seuraavassa pieni otos niistä.






Hakasalmen huvilan seinillä nähtiin Mika Haarasen teos Unen ääret. Seuraavat kuvat ova sieltä.





VR:n makasiinien raunioilla esitettiin teos Kristian Ekholm & Paula Lehtonen: Makasiinit palaa - Return of the Warehouses. Pari kuvaa on otettu sieltä.




Agatha Ruiz de la Prada & D-Facto: Corazón. Tuomiokirkon ylätasanteella sykki valtava sydän, joka muutti musiikin tahdissa väriä. Taustalla oleva Tuomiokirkko sulautuu mukaan teokseen, kun se valaistaan.






Ovatko lukijat jo käyneet katsomassa valoteoksia? Ja jos, niin mitä mieltä olette tämän vuoden valoteoksista? Näyttely on avoinna 8.1.2014 saakka.

torstai 26. joulukuuta 2013

Kunn(a/o)llista sairaanhoitoa?

Sain lievän flunssan. Muutama päivä myöhemmin tilanne paheni ja yskä muuttui erittäin pahaksi. Viikon kuluttua flunssan alkamisesta katsoin parhaaksi soittaa heti aamulla Kallion terveysasemalle. Vajaan neljän tunnin kuluttua soitostani sain ajan lääkärin vastaanotolle toisin kuin viime keväänä ja syksynä, jolloin en onnistunut saamaan aikaa ollenkaan. Minulla todettiin keuhkokuume ja sain passituksen Haartmanin sairaalaan. Menin sinne suoraan tuttavani kanssa taksilla käymättä välillä kotona.

Sain höyryhengitystä tukkoisutta helpottamaan
Sitten alkoi byrokratia jylläämään. Otin jonotusnumeron. Poliklinikalla vastaanottovirkailijat olivat lounaalla ja odotus jatkui. He tulivat vihdoin paikalle, mutta ei heillä ollut mitään kiirettä kutsua jonottajia luukulle. Sain lopulta ilmoittauduttua ja melko pian pääsin röntgeniin. Sitten jatkui jonotus lääkärille tavallisella tuolilla istuen. Asiakkaita ei ollut kovin montaa, mutta juuri mitään ei tapahtunut. Noin neljän tunnin kuluttua pääsin sisään huoneeeseen, jossa otettiin EKG ja mitattiin kuume. Mittari näytti 39 astetta kuumetta. Tämän jälkeen pääsin istumaan jonkinlaiseen lepotuoliin viereiseen huoneeseen. Ei ollut kovin mukava odotella kuumeisena, mutta muutakaan mahdollisuutta ei ollut.

Pääsin lääkärin puheille. Muutaman tunnin odotuksen jälkeen sain tiedon, että minut siirretään osastolle. Puin sairaalavaatteet ylleni ja taas odotus jatkui. Alkoi nestemäisten aineiden tiputus elimistööni.

Tiputuksessa ja happea saamassa
Noin 7 tunnin odotuksen jälkeen pääsin sitten osastolle. Ihan käsittämätöntä tämä tuntikausien odottelu kuumeisena. Olin aluksi yksin, mutta muutaman kymmenen minuutin kuluttua huoneeseen tuotiin täysin liikuntakyvytön 83-vuotias mieshenkilö. Sain vihdoin syötävääkin, kun minulle tuotiin iltapala. Olin täysin poikki, mutta nukkumisesta ei oikein tullut mitään kovan yskän takia.

Herättyäni aamulla olin jo paremmassa kunnossa. Kuumekin oli melkein laskenut. Iltapäivällä huonekaverini pääsi avustettuna pois sängystään. Liikkuminen rollaattorin avulla onnistui juuri ja juuri. Mutta sänkyyn takaisin pääsy ei onnistunut yksin. Hän oli täysin avuton sängyssä. Hän ei päässyt omin voimin kääntymään eikä pois sängystä. Hälytysnapin painaminenkaan ei oikein onnistunut, kun hänellä oli huono näkö. Painoin hänen puolestaan nappia. Kun hoitajaa ei ilmestynyt tästä huolimatta, hän huusi kovaa, mutta ei sekään auttanut. Kun mitään ei tapahtunut, avustin hänet useasti pois sängystä rollaattorin luokse ja takaisin sänkyyn. Käytännössä minusta tuli hänen hoitajansa.

Huonekaverini puhui toisinaan ihan selväjärkisesti, mutta välillä hän oli niin sekaisin, että hän ei tiennyt, missä WC on, vaikka se oli samassa huoneessa. Samoin rollaattorin käyttö ei tahtonut onnistua millään. Hän ei ymmärtnyt, miten sitä ohjataan oikeaan suuntaan. Avustin häntä useasti kädestä pitäen.

Kännykkään hän osasi vastata itse. Mutta kun kännykkä oli pöydällä, jouduin ojentamaan sen hänelle, koska hän ei ulottunut ottamaan sitä, kun tuli soittoja tai hän itse halusi soittaa. Soittaessaan kännykällä tuli aika paljon vikasoittoja väärään numeroon.

Tällainen näkymä avautui huoneeni ikkunasta

Nestemäisen tiputuslääkkeen anto loptetettiin 2 päivän jälkeen ja sain tämän jälkeen antibiootin tabletteina. Minun piti päästä pois sairaalasta, mutta sitten heräsi epäilys, että minulla voisi olla keuhkoveritulppa. Niinpä jouduin odottamaan vielä yön yli ja seuraavana päivänä kävin jälleen tavallisessa röntgenissä ja varjoainekuvauksessa. Kun epäilykset osoittautuivat vääriksi, pääsin pois sairaalasta kolmen vuorokauden kuluttua saapumisestani.

Vielä tuli yksi ongelma. Kotiutumiseni jälkeisenä päivänä eli jouluaattona ihoni muuttui kauttaaltaan punaiseksi. Epäilykseni oli, että se johtui nauttimistani antibioottitableteista. Soitin osastolle, jossa olin ollut, mutta he eivät suostuneet tekemään enää mitään hyväkseni, kun olin kirjautunut sieltä ulos. Lääkärisiskoni avulla sain sitten erimerkkisiä tabletteja, joita olen nyt nauttinut. Jälkeenpäin tuli mieleeni, että mahdollinen punaisuuden aiheuttaja voisikin olla varjoaine, jota sain kuvauksen yhteydessä. Vai värjaytyikö ihoni punaiseksi joulun kunniaksi?

Minulla on sellainen tunne, että jos sote-uudistus saadaan läpi, meillä on asiat vielä paljon pahemmassa jamassa kuin nyt. Vai mitä mieltä lukijat ovat?

perjantai 13. joulukuuta 2013

Madeira joulukuun alussa

Kävin jälleen joulukuun alussa tutussa paikassa Madeiralla. Tämä oli minulle nyt 14. kerta Madeiralla. Tällä kertaa olin matkassa poikani kanssa. Paikat, joissa kävimme, olivat minulle ennestään tuttuja, mutta pojalleni kaikki oli uutta. Pääasiassa olimme Funchalissa.

Yhden järjestetyn retken teimme São Vicenteen, jossa tutustuimme kuuluisaan laavakiviluolaan. Itse olin käynyt täällä jo kerran aikaisemmin. Paikallisella bussilla kävimme Câmara de Lobosissa. Monteen menimme myös paikallisella bussilla ja tulimme sieltä alas köysiradalla Téleferico do Funchal.

Kuvauskohteet olivat osittain samoja kuin viime vuonnakin. Nyt käytin Lumia 1020-kännykkää kamerana.

Seuraavat kuvat ovat hotellini ympäristöstä.





Santa Catarinan puistossa on aina mukava poiketa. Siellä voi katsella, kun joutsenet uivat lammessa. Puistosta on mukavat kaupunkinäkymät. Silloin kun otin nämä kuvat, oli hieman pilvistä.





Quinta Magnolia-puistossa on paljon erilaisia kukkia. Esimerkiksi joulutähdet ja päivänkakkarat kasvavat isoina pensaina. Tämnä vuonna kukat eivät olleet jostain syystä sellaisessa loistossa kuin viime vuonna samaan aikaan.






Matkalla laavakiviluolaan poikkesimme korkealla sijaisevan kirkon juurella. Kiipesin jyrkkiä portaita kirkon luokse, josta oli hienot näköalat ympäristöön. Laavakiviluolassa oli myös viherkasveja.






Funchalin jouluvalot ovat näkemisen arvoiset. Seuraavassa muutamia näytteitä jouluvaloista.






Vuosi sitten kirjoittamani Madeiran blogi löytyy täältä http://tapiohietamaki.blogspot.fi/2012/12/tuokiokuvia-madeiralta.html.

Ovat lukijat nähneet Funchalin kuuluisat jouluvalot?


lauantai 30. marraskuuta 2013

Stadi jouluvalojen aikaan

Kävin kuvailemassa lähinnä Hesan keskustassa paikkoja jouluvalojen aikaan. Osa kuvista on otettu iltapäivällä, jolloin ei ollut vielä kovin pimeää. Kuvat on otettu jälleen Lumia 1020-kännykällä. Toivottavasti pimeällä otetuissa kuvissa hirviökamera on päässyt oikeuksiinsa. Osa kuvista on otettu muuten vain mielenkiintoisista paikoista, joissa ei näy ehkä joulun tunnelma.


Tuomiokirkko joulukuusineen

Seuraavat kolme kuvaa ovat Stockmannin ympäristöstä, kuten useimmat varmaan tunnistavat.





Mikonkadun jouluvaloja

Aleksin jouluvalot

Seuraavat neljä kuvaa ovat Esplanadin puistosta, jossa puut ovat kauniisti valaistuja.






Rautatientorin luistelukenttä

Liekehtivä torni

Millaisia mietteitä nämä valokuvat herättävät sinussa?