Syksyn väriloistoa kuvina

Tänä vuonna syksy on ollut harvinaisen värikäs. Vai kuvittelenko vain niin? Sosiaalisessa mediassa on näkynyt paljon ruskakuvia. Lähdin myös kuvauskierrokselle aivan kotini lähiympäristöön. Ei tarvinnut mennä kauaksi, kun sai värikkäitä kuvia puista ja pensaista. Tällä kerralla julkaisen kuvat sellaisenaan ilman selitystekstejä.

Lukija voi miettiä kuville selitystekstit oman mielensä mukaan.

Honolulu kuntoilijan kokemana II

Blogikirjoitukseni ensimmäisessä osassa kuvasin saapumistamme Honoluluun ja maratonille valmistautumista. Tässä osassa kerron maratonjuoksun vaiheista ja Havaijin nähtävyyksistä, joihin kävimme tutustumassa.

Maratonin vaiheita

Lähdin matkaan sellaisesta lähtöruudusta muutaman suomalaisen kanssa, jotka tähtäsivät 3 - 3,5 tunnin aikaan. Otin alun todella verkkaisesti. Ensimmäiset kymmenen kilometriä taittuivat noin 5,5 minuutin kilometrivauhtia. Tankkasin nestettä kaikilta juoma-asemilta, joita oli noin 2 - 3 mailin välein. Tarjolla oli vettä ja urheilujuomaa. Pesusieniä huuhtelua varten oli vieläkin tiheämmin välein.

Kiristin vauhtia kymmenen kilometrin jälkeen ja ohitin useita juoksijoita. Ennen kuin olin päässyt puolimatkaan, vastaani tuli jo paluumtkalla olevaa kärkiporukkaa. Aivan selvässä johdossa tässä vaiheessa oli kilpailun lopullinen voittaja tansanialainen 23-vuotias Simon Naali. Myös neljä seuraavaa olivat Afrikan poikia. Vasta kuudentena tuli edellisen vuoden voittaja Gianni Poli Italiasta.

Puolimatkan aikani oli 1.40,12, joka lupaili jo 3,5 tunnin alitusta. Jaksoin ylläpitää tasaista vauhtia aina 32 kilometriin saakka. Tämän jälkeen juoksu tuntui jo jaloissa ja vauhti hiljeni jonkin verran. Viimeinen nousu 39 kilometrin kohdalla rasitti siinä määrin jalkalihaksiani, että minulle ennestään tutut krampit iskivät. Ei siinä auttanut muu kuin hieman hieroskella aina välillä jalkoja. Krampit hellittivät ja niin pääsin maaliin ajassa 3.21,27.

Honolulun maratonin maalissa

Maalipaikalla

Maaliin saavuttua tarjolla oli vettä, Coca cola-juomaa, broilerin koipia ja munkkeja. Ruoka maittoi pitkän uurastuksen jälkeen, sillä en ollut syönyt mitään ennen maratonia.

Ihmettelin kovasti, kun maaliin saavuttuani olin melkein kuiva. Ei edes Honolulun kostea ilma hikoilluttanut minua.

Saimme muistoksi kilpailusta korallihelmet, avaimen perää muistuttavan mitalin ja T-paidan.

Tuloksia maratonilta

Miesten matkan voitti tansanialainen Simon Robert Naali juoksemalla reittiennätyksen ajalla 2.11,47. Suomalaisista menestyivät parhaiten Ensio Lehtonen, joka oli kokonaiskilpailussa 12. ajalla 2.25,51 ja Arto Tanninen, joka oli 18. ajalla 2.31,09. Kummatkin suomalaiset olivat ikäluokkansa parhaat.

Naisten sarjan voitti hollantilainen Carla Beurskens jo neljännen kerran ajalla 2.31,48. Suomalaisilla naisilla ei ollut asiaa kärkisijoille, kun etukäteen vahvin ennakkosuosikki Päivi Tikkanen keskeytti.

Kun Lasse Viren ei voinut juosta maratonia kylkivamman takia, Päivi Viren puolusti perheen mainetta juoksemalla matkan ennätysaikaansa 4.07 ja sekunnit päälle.

Havaijin saaret

Havaijin saaret sijaitsevat Tyynen valtameren keskellä Yhdysvaltojen ja Japanin välissä. Saaret kuuluvat nykyisin Yhdysvalloille muodostaen 50. osavaltion. Tärkeimmät saaret ovat nimeltään Oahu, jossa sijaitsee saarten pääkaupunki Honolulu, Havaiji eli Iso saari, Maui, Molokai, Lanai ja Kauai.

Retkellä Havaijiin tutustumassa

Asukasluvultaan suurin saari on Oahu, jossa on melkein miljoona asukasta. Noin puolet näistä asuu pääkaupungissa Honolulussa. Muiden saarten asukasluku on huomattavasti pienempi.

Nähtävyydet

Maratonin jälkeen jäi meille vielä vajaa viikko aikaa tutustua Havaijin nähtävyyksiin. Yksi mielenkiintoinen kohde oli sammunut tulivuori Diamond Head, jonka huipulle teki mieli kiivetä. Maratonjuoksun jälkeisenä tiistaina toteutimme tämän toiveemme. Kraaterin pohjalle johti tunneli, jota pitkin marssimme sisään. Tähän saakka pääsi myös autolla. Tästä eteenpäin kaikkien oli jatkettava jalkaisin, jos mieli päästä korkeimmalle huipulle, joka on 560 (170 m) jalan korkeudella kraaterin pohjalta mitattuna. Matkaa sinne on vähän yli kilometri. Alkumatka oli asvaltoitua polkua. Sitten seurasi rosoinen kivinen polku, joka kiemurteli ylös vuoren rinnettä. Enne huippua oli valetut porrasaskelmat sekä pimeä tunneli, jossa oli kuljettava käsillä tunnustellen. Huipulle päästyämme avautui sieltä kaunis näköala Honolulun kaupunkiin hiekkarantoineen ja merineen.

This is Polynesia-show

Tutustumisen arvoinen paikka on myös Oahun saaren pohjoisosassa sijaitseva Polynesian kulttuurikeskus, jota mormonit pitävät yllä. Paikka muistuttaa vähän Helsingin seurasaarta. Täällä on seitsemän kylää, jotka edustavat Samoaa, Maorien Uusi-Seelantia, Fidzi-saaria, Havaijia, Tahitia, Marquesas-saaria ja Tongaa. Esillä on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita esineitä majoineen. Useissa majoissa on myös työesityksiä. Illan huipentumana oli mahtava show"This is Polynesia", joka sisälsi myös polynesialaisia tanssiesityksiä. Lavasteet olivat loisteliaat vesisuihku- ja tulipatsaineen. Eri väristen valojen käyttö oli upeaa.

Yksi kuuluisista Havaijin nähtävyyksitä lienee Pearl Harbor. Siihen kävimme myös tutustumassa. Paikka tuli yleisesti tunnetuksi toisen maailmansodan aikana. Näimme aluksi 20 minuutin mittaisen filmin, joka kertoi sodan aikaisista tapahtumista, kun japanilaiset tekivät yllätyshyökkäyksen Pearl Harboriin joulukuun 7. päivänä vuonna 1941 ja upottivat amerikkalaisten laivaston satamaan. Meressä on näkyvissä laivojen jäänteitä, jotka on merkitty betonilohkareilla. U. S. Arizonan ympärille on tehty useita miljoonia markkoja maksanut muistomerkki, johon kävimme tutustumassa.

Paluumatka

Paluumatka oli vielä rasittavampi kuin tulo. Havaijilta lähdimme myöhään illalla, joten jouduimme matkustamaan yöllä. Los Angelesiin saavuimme varhain aamulla ja tutustuimme kaupunkiin noin kahdeksan tunnin ajan. Sitten matka jatkui taas kohti Helsinkiä. Paluumatkalla joku haaveili jo Singaporen maratonista vuoden kuluttua.

Onko lukijoilla kokemuksia maratonista tai kaukaisista matkakohteista?

Honolulu kuntoilijan kokemana I

Tein vuonna 1989 maratonmatkan Honoluluun. Kirjoitin tästä jo aikaisemmin lyhyesti maratonmuisteluissani. Tarjosin kirjoittamaani matkakertomusta Keski-Uusimaa-lehteen. Sitä ei kuitenkaan suostuttu julkaisemaan lehdessä. Kirjoitin lyhyemmän version, joka julkaistiin sitten OyTietokonepalvelu Ab:n (TKP) henkilöstölehdessä Tavukanavassa. Olin töissä siihen aikaan TKP:ssä. Löysin tämän matkakertomuksen arkistoistani ja julkaisen sen nyt sellaisenaan kaksiosaisena blogissani.

Honolulun matkallamme oli kaksi tarkoitusta. Halusin juosta maratonin eksoottisessa ympäristössä ja toisaalta oli mukava päästä lomailemaan kaukaiseen kohteeseen, jossa en ollut ennen käynyt.

Maratonjuoksu onnistui aivan suunnitelmien mukaan. Sääkään ei ollut niin kuuma ja hiostava kuin ennakkoon kuvittelin. Havaijiin ja Yhdysvaltoihin kuuluvalla Oahun saarella, jossa Honolulu sijaitsee, oli riittävästi nähtävää kymmenpäiväisen matkamme aikana.

Lähdin vaimoni kanssa kohti Havaijia ja Honolulua torstaina aamupäivällä 7. joulukuuta vuonna 1989. Edellisenä yönä oli pyryttänyt, joten jouduin vielä ennen lähtöäni lumitöihin. Helsinki-Vantaan lentokentällä tapasimme teknisen matkanjohtajamme, joka myöhemmin paljastui Ypäjän kirkkoherraksi. Hän oli yksi maratoni juoksijoista.

Matkaseurue

Seurueeseemme kuului menomatkalla eri puolelta Suomea aina Oulua ja Rovaniemeä myöten 27 henkilöä, joista 10 juoksi maratonin. Muut olivat vain muuten kiinnostuneita kaukaisen saaren nähtävyyksistä. Nelinkertaisen olympialaisen kultamitalijuoksijan Lasse Virenin perhe (4 henkilöä), joka kuului myös ryhmäämme, oli lähtenyt matkaan jo edellisen viikon lauantaina. Niinpä he olivat meitä vastassa, kun saavuimme pitkästä matkasta väsyneinä illalla puoli kymmeneltä paikallista aikaa Honolulun kansainväliselle lentokentälle.

Honolulun hoellihuoneessa lei kaulassa

Aikaero Suomen ja Havaijin välillä on 12 tuntia. Lentoaika oli yhteensä noin 16 tuntia. Lensimme sinivalkoisin siivin Los Angelesiin, jossa jouduimme odottelemaan viitisen tuntia amerikkalaiskoneen lähtöä Havaijille.

Valmistautuminen maratonille

Osalla matkalaisista oli siis tarkoituksena juosta sunnuntaina joulukuun 10. päivänä Honolulun maraton. Niinpä päätimme heti perjantaiaamuna lähteä lenkille Lasse Virenin johdolla. Hän tunsi jo ennestään lähiseudun maastoineen. Lähdimme matkaan jo seitsemältä aamulla, jotta välttyisimme kuumuudelta, joka saarella vallitsee talviaikaankin. Juoksimme osittain maratonreittiä maalipaikan läheisyydessä. Matkaa kertyi vajaat 10 klometriä.

Waikikin hiekkarantaa

Aamiaisen syötyämme lähdimme sitten bussilla matkaan ja kiersimme koko maratonreitin. Lähtö tapahtui Aloha Towerista sataman läheisyydestä, josta risteilyalukset lähtevät liikkeelle. Matka jatkui meren läheisyydessä kuuluisan Waikikin hiekkarannan ohi läpi Kapiolani-puiston, jossa sijaitsi myös maali. Puiston jälkeen seurasi pian sammunut tulivuori Diamond Head, jonka juurelta reitti kulki. Tässä oli myös matkan ainoat huomattavat nousut 10 kilometrin kohdalla ja takaisin tullessa 39 kilometrin kohdalla. Puolimatkan jälkeen kierrettiin "ympyrä"-lenkki, jonka jälkeen tultiin samaa reittiä takaisin kuin tulomatkalla.

Lauantaiaamu olikin sitten sateinen. Lähdimme lenkille seitseman aikaan kuten oli sovittu edellisenä iltana. Juoksun aikana sade yltyi ja alkoi tuulla myrskyn lailla. Kastuimme aivan läpimäriksi. Kadut olivat täynnä vettä samoin kuin juoksutossumme lenkin jälkeen.

Honolulussa oli useita juoksu-, kävely- ja muita tapahtumia muutaman päivän sisällä. Rullatuolimaratoonareiden tapahtuma oli lauantaiaamuna. He joutuivat suorittamaan osuutensa kurjissa olosuhteissa. Ehdin jo miettiä mielessäni, että tällaineko sää on sunnuntainakin, jolloin oli meidän vuoromme juosta osuutemme. Onneksi sade lakkasi iltapäivällä ja kaunis sää jatkui koko lomamme loppuajan.

Siirtyminen maratonin lähtöpaikalle

Lauantai-iltana sovimme, että lähdemme kolmelta yöllä hotellin aulasta. Aikaeron johdosta en ollut päässyt vielä uuteen rytmiin. Niinpä heräsinkin jo puoli kahdelta. Kuljimme kävellen kohti Kapiolani-puistoa, josta oli ilmainen bussikuljetus lähtöpaikalle. Busseihin oli jonkin verran jonoa, mutta melko pian pääsimme matkaan.

Maratonin lähdön odotusta pimeässä

Olimme jo puoli neljältä lähtöpaikalla. Aikaa oli vielä kaksi tuntia, sillä maratonin lähtö tapahtui kello puoli kuusi aamulla. Ilma oli melko viileä ja hieman tuulinen. Lisäksi oli pimeää. Päivä valkenee vasta seitsemän aikaan. Nyt piti saada aika kulumaan siihen saakka, kunnes lähtölaukaus pamahtaisi.

Yli puolet japanilaisia

Matkaan oli ilmoittautunut 10200 juoksijaa, joista suomalaisia 42. Loppuun juoksi 9672 henkilöä, joista miehiä tai poikia 7175 ja naisia tai tyttöjä 2497. Japanilaisia oli yli puolet osanottajista eli noin 6000. Ennen lähtöä tapasin japanilaisen isän, joka oli lähdössä matkaan 9- ja 12-vuotiaitten poikiensa kanssa. Japanin televisio haastatteli heitä ennen lähtöä. Joukossa oli nuoria ja vanhoja sekä lihavia ja laihoja.

Edessä yksi maratonille lähtijöistä ja takana toinen

Lähtölaukaus valonheittimien loisteessa     

Ennen lähtöä laulettiin Havaijin kansallishymni. Kun tykinlaukaus pamahti lähdön merkiksi, taivaalle kohosivat useat ilotulitusraketit. Televisiointia varten tuodut valonheittimet loistivat kilpaa rakettien kanssa. Lähdössä oli tunnelmaa, kun kymmentuhantinen ihmisjoukko lähti liikkeelle.

Pääosin toteutumaton haaveeni

Intercultural Learning by Senior Volunteering- hankkeen selvittely käynnistyi vuoden 2012 keväällä. Hankekumppani Suomesta oli Helsinki: Helsingin työväenopisto ja Italiasta San Giovanni Rotondo: UNITRE- Associazione Nationale delle Università della Terza Età. Suomen puolelta hankekoordinaattorina oli Helsingin työväenopisto ja Italiasta MIND - Mediterranean Innovation Dialogue.

Hankkeen tavoitteet

• Hankkeessa on mukana kaksi eri maassa sijaitsevaa organisaatiota
• Tavoitteena on luoda kestävää yhteistyötä organisaatioiden välille
• Hankkeen kesto on kaksi vuotta
• Osallistuvat vapaaehtoiset ovat vähinään 50-vuotiaita
• Vapaaehtoiset viettävät ulkomailla 3-8 viikkoa
• Kumpikin taho lähettää ja vastaanottaa 2-6 vapaaehtoista
• Vaihdot tehdään yksin tai ryhmässä
• CIMO myöntää tukea organisaatiokuluihin sekä vapaaehtoisten matka - ja oleskelukuluihin

Hankkeen alkuvaiheet

Vapaaehtoiseksi ilmoittautuneet olivat pääasiassa Helsingin työväenopiston vertaisohjaajia. Minäkin ilmoittauduin mukaan.

Itse sain tiedon hankkeesta vuoden 2013 tammikuussa. Italiasta oli tulossa Suomeen tammikuun lopulla hankekoordinaattori Giusy. Meillä oli tutustumisillallinen hänen kanssaan etiopialaisessa ravintolassa Kuningatar Sabassa. Mukaan ei päässyt esteiden takia muita vertaisohjaajia kuin minä.

Parin päivän kuluttua meillä oli sitten suunnittelukokous, jossa mukaan ilmoittautuneiden vertaisohjaajien lisäksi oli italialainen Giusy ja muutama Helsingin työväenopiston henkilö. Kokouksessa mietittiin, mitä ohjelmaa meillä olisi tarjota Italiasta Suomeen tuleville vapaaehtoisille.

Suomessa hanke hyväksyttiin ensiksi Helsingin työväenopiston johtoryhmässä. Sitten Helsingin kaupungin rahoitusjohtaja hyväksyi sen. Myös kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO hyväksyi hankkeen. Nyt odotettiin vain vastaavaa hyväksyntää Italian puolelta. 

Ikäväkseni sain kuulla elokuun alkupuolella, että Italiassa hanketta ei oltu hyväksytty, joten hanke ei tule loppuosiltaan toteutumaan.

Kieliopinnot

Aloitin toiveikkaana kertaamaan italian kieltä.

Ehdin kevään ja kesän aikana käymään läpi kielikurssin L'Italiano secondo il Metodo Natura 16 vihkosta, joissa on yhteensä 750 sivua tekstiä. Tarkoitus oli mennä myös jollekin italian kielen kurssille Helsingin työväenopistoon. Mutta kun sain tiedon, että Senior Volunteering-hanke ei toteudukaan, en mennyt italian kielen kurssille.

Tarkoitukseni oli lopettaa portugalin kielen opiskelu kevään jälkeen, mutta ny jatkankin sitä edelleen Helsingin työväenopiston kurssilla. Aikaisemmin opin vähän portugalin menneistä aikamuodoista, mutta nyt on mahdollisuus perehtyä niihin paremmin.

Onko blogin lukijoilla kokemuksia kansainvälisitä projekteista? Kertokaa niistä, olivatko onnistuneita.

Yksityistä opastusta ja avustamista

Minulla ei ole vielä alkanut Enterin ja Työväenopiston opastukset tänä syksynä. Elokuun viimeiselle viikolle kertyi kuitenkin yksityisopastusta ja neuvontaa.

Italialaisen ystäväni suomalainen naisystävä osti jokin aika sitten uuden Samsung-merkkisen älytelevision, jossa oli internet-valmius. Hän joutui kuitenkin ostamaan siihen erillisen wifi-sovittimen, jotta internet toimisi. Hänellä oli sellainen käsitys, että nyt hän voisi katsoa suoraan televisiosta Yle Areena-lähetyksiä. Kun lähetyksen käynnisti, se päättyi kuitenkin virheilmoitukseen.

Hän pyysi minua katsomaan, mitä asialle voisi tehdä. Tutkin asiaa internetistä ja selvisi, että Yle ei tue virallisesti muiden kuin joidenkin Sony Bravia-merkkisten televisioiden Yle Areena-lähetyksiä. Joissakin Samsung-televisioissa Yle Areena-lähetykset toimivat, mutta ei kuitenkaan hänen televisiossaan. Tiesin, että Samsungilla on ohjelma Samsung AllShare, jolla voi katsella PC:llä olevia kuvia ja videoita television ruudulta. Asensin ko. ohjelman, mutta sillä ei kuitenkaan voinut katsella Yle Areenan lähetyksiä, koska ohjelma ei ole tiedostona PC:n kovalevyllä.

Ratkaisuksi jäi vain PC:n liittäminen HDMI-kaapelilla televisioon. Tällä tavalla Yle Areenan lähetykset saa näkymään ison television ruudulla. Ongelmana on kuitenkin se, että hänellä on televisio olohuoneessa ja kannettava mikro on normaalisti makuuhuoneessa. On hieman hankalaa irrotella johtoja ja kuljettaa kannettava mikro olohuoneeseen ja liittää johdot kiinni. Paljon kätevämpää olisi, jos PC:stä saisi langattoman yhteyden televisioon.

Itselläni on Apple TV ja tällä laitteella saa Apple PC:ltä, iPadiltä ja iPhonesta näkymään tiedot TV:n ruudulla langattomasti.

Tuttavani mietti pitkään uuden älykännykän hankintaa. Lähinnä hän oli kiinnostunut Lumia-kännyköistä. Itse suosittelin hänelle Lumia 720-kännykkää, sillä vasta siinä on mielestäni riittävän iso näyttö esim. tehokkaaseen internetin käyttöön. Samoin kirjoittaminenkin sujuu paremmin, kun virtuaalinäppäimet ovat suuremmat. Itseäni ei kuitenkaan tyydytä enää näinkään pieni näyttö, kun nykyisin on saatavissa jo paljon suurempinäyttöisiä kännyköitä.

Lumia 620

Hän oli kiinnostunut Lumia 620- ja 520-kännyköistä ja päätyi lopulta ostamaan Lumia 620-kännykän, koska se sopi hänen mielestään käteen kaikkein parhaiten. Älykännykän valinnassa pitäisi kuitenkin noudattaa aivan eri sääntöjä kuin peruspuhelinta valittaessa. Ongelmana tässä kännykässä on nykymittapuun mukaan liian pieni näyttö älykännykän kaikkien ominaisuuksien järkevään käyttöön. Ehkä tämä kännykkä sopii nuorille, joilla on hyvä näkö ja näppärät sormet, mutta en voi kuitenkaan suositella tätä senioreille. Jos käyttäisi kännykkää vain puhumiseen, tämä menettelisi, mutta silloin on tehnyt turhan ostoksen. Tekstiviestien kirjoittaminenkin tuottaa jo vaikeuksia, kun näppäiltävät kirjaimet ja merkit ovat pieniä kooltaan.

Lupasin auttaa tuttavaani kännykän käyttöönotossa. Sim-kortti ja muistikortti oli asennettu jo myymälässä, joten kännykkä oli valmis peruskäyttöön. Perustin Nokia-tilin, jota tarvitaan Nokian ohjelmien lataamiseen ja päivittämiseen. Samoin perustin Microsoft-tilin, jota tarvitaan mm. Micosoftin ohjelmien käyttöön. Tämä oli kuitenkin turhaa, koska hänellä oli jo ennestään Hotmail-tili. Niinpä poistin perustamani Microsoft-tilin. Facebook-ohjelma ei ollut valmiina kännykässä, joten latasin sen Kaupasta.

Ensimmäinen kännykällä otettu kuva oli hieman samea. Kun tutkin kännykkää, huomasin, että kameran linssin päällä oli vielä läpinäkyvä muovinen suojus, joka aiheutti kuvan sameuden. Kun se poistettiin, kuvan laatu parani huomattavasti.

Mitä mieltä lukijat ovat pieninäyttöisistä älykännyköistä?

Medborgare - ajatuksia kanssakaupunkilaisille

Olen kertonut Eloisa ikä-projektin alkuvaiheista aikaisemmin blogikirjoituksessani. Siinä vaiheessa en vielä tiennyt, mikä tämän osaprojektin nimeksi tulee. Toukokuussa olimme kokoontuneet pienryhmissä. En kyllä aavistanut, että projekti jatkuu vielä kesäkuussa. Kesäkuussa kokoonnuimme viisi kertaa ja melkein joka kerta kaikki ryhmät yhdessä.

Valmistautumista ryhmäkuvaan Arabianrannassa

Heti kesäkuuun alussa kävimme Arabianrannassa, jossa meistä otettiin ryhmävalokuvia esitteitä ja Facebook-sivua varten. Meillä oli monenlaisia harjoituksia Kinaporin palvelukeskuksessa. Tutustuimme toisiimme erilaisten harjoitteiden avulla. Jälleen piti mm. pitää lyhyt puhe annetusta aiheesta nyt mikrofonia käyttäen. Sitten alkoi esityksen harjoittelu. Ohjaajamme Meiju Niskala oli koostanut meille vuorolauseita esitystä varten. Kesäkuun viimeinen harjoitus oli vähän ennen juhannusta. Tähän harjoitukseen en päässyt, koska matkustin Jämijärvelle jo sitä ennen. Minulla oli aluksi vain yksi vuorolause ja ajattelin, että pääsenpä helpolla.

Mutta tämä oli turha luulo, sillä harjoitukset jatkuivat taas elokuun alussa. Kokoonnuimme aluksi kolme kertaa Kinaporin palvelukeskuksessa. Meistä otettiin useita kuvia projektin Facebook-sivua varten. Harjoittelimme vuorolauseita. Meistä kerättiin tietoja painettavaa kirjaa varten, joka sitten jaettiin mm. esitykseen osallistuvalle yleisölle. Opittavaa materiaalia tuli lisää, sillä esitykseen tuli vielä loppukohtaus, jossa minulla oli muistettavana kaksi vuorolausetta. Ja lopulta vuorolauseideni määrä kasvoi kuuteen.

Valmistautuminen kenraaliharjoitukseen

Esityspaikaksi vahvistui lopulta Helsingin Soutustadion. Yhtenä vaihtoehtona taisi olla, että esiintyisimme jossakin katolla. Ensimmäisellä harjoituskerralla Soutustadionilla oli kylmää ja sateista. Siellä sai todella palella, mutta siitä huolimatta harjoitus vietiin läpi. Kenraaliharjoitus oli maanantaina 19.8.2013 ja silloin sää suosi meitä. Mukana oli myös paljon koekatsojia, jotka joivat virtuaalikahvia kupeista. Esitys meni jo melko mukavasti, mutta pientä hiottavaa jäi vielä.

Kuva esiintyjistä ensimmäisessä esityksessä

Varsinainen esitys oli sitten Taiteiden yönä 22.8.2013 Soutustadionilla. Meillä oli kaksi esitystä. Sää suosi jälleen meitä. Aurinko paistoi ehkä liikaakin varsinkin ensimmäisessä esityksessä. Meren katseleminen tuotti ongelmia auringon häikäisyn takia.

Esityksen jälkeen saimme samppanjat sekä ruusun, illan ohjelmalehtisen ja Meiju Niskalan toimittaman punakantisen Hyvän elämän kirjan.

Viime vuonna olin Taiteiden yössä videotaiteilija ja nyt esiintyvä taiteilija. Mitähän ensi vuonna?

Tämä esitys oli itselleni uusi kokemus, joka poikkesi täysin siitä, mihin olen tottunut. Ohjaajamme Meiju Niskala ja Meiju Lampinen ovat niin eloisia, innostavia ja iloisia, että oli todella mukava olla mukana, vaikka aluksi vähän arastelinkin. Kiitokset teille ja myös tuottajille Jaana Haaksiluoto ja Mirka Kinnula. Sain runsaasti uutta elämänkokemusta. On vieläkin vaikea uskoa, että olin mukana tällaisessa esityksessä.

Jos olit mukana tapahtumassa, millaisena koit sen? Entä Taiteiden yön muut tapahtumat lukijan kokemana?

Jäikö käymättä Pentalan saaristopäivillä?

Ei voi mitään. Minä sen sijaan kävin tänä vuonna saaristopäivillä ja kerron nyt kuvien kera, mitä siellä näin. Enter (Ikäihmisten tietotekniikkayhditys) on järjestänyt aikaisemminkin alkusyksyllä retkiä Espoon saarille, mutta en ole osallistunut näille saariretkille. Tänä vuonna retkikohteeksi oli valittu Pentalan saari, jossa oli samaan aikaan saaristopäivät (16-18.8.2013). Vuorolaivat eivät vielä normaalisti pysähdy Pentalassa, mutta saaristopäivien aikana ne pysähtyivät. Kun museoalue on saatu kuntoon, alkavat vuorolaivat kulkemaan Pentalan kautta.

Laivan lähdön odottelua Otarannassa

Matka Otarannasta on alkanut

Saapuminen Pentalan saarelle

Virolaisen miehen rakentama aitan kaislakatto 

Valokuvia Pentalanjärven päältä ja alta

Punamullan keittoa

Saarikierrokselle lähtö oppaan johdolla

Opas esittelee kaislalyhdettä, josta tehdään kattoja

Veden avulla halkaistu kivenlohkare

Pentalanjärvi, jossa on saari (ei näy kuvassa)

Pentalan korkeimmalla kohdalla (35 m merenpinnan yläpuolella) kasvaa kallioimarretta kallion reunalla

Kalannahan parkitsemisen alkuvaihe