tiistai 20. marraskuuta 2012

Ikuisuusprojekti

En varmaan ole ainoa, jolla paperivalokuvat ovat olleet säilöttynä epämääräisessä järjestyksessä muovipusseissa. Minulla on ollut jo parikymmentä vuotta sitten ensimmäinen skanneri, jolla olisi voinut skannata paperikuvat digitaaliseen muotoon. Mutta aina on ollut kiireellisempiä tehtäviä. Viimeistään silloin, kun jäin eläkkeelle, tarkoitukseni oli aloittaa skannaus. Mutta aina se vain siirtyi eteenpäin.

Viimeisten vuosien aikana olen muuttanut kaksi kertaa asuntoa. Muutossa valokuvat ovat kärsineet yhä enemmän. Kun ne ovat olleet muovipusseissa, osa niistä on pudonnut paperipusseistaan ja sekoittunut täysin. Lisäksi negatiivit ovat pudonneet paperipusseista, joten niitäkään ei käytännössä pysty enää hyödyntämään. Osa niistä on täysin sekaisin.

Epämääräinen kasa negatiiveja

Muovipussit olivat varastossa matkalaukussa. Välillä minulla oli varastossani säilytyksessä lasteni tavaroita. Varasto oli niin täynnä, että sieltä oli mahdotonta saada näitä valokuvia. Siksi piti odotella parempia aikoja. Tilanne on muuttunut jokin aika sitten jo parempaan suuntaan eikä tämä ole enää ollut esteenä valokuvien skannaukseen. Mutta aloituskynnys on ollut korkea.

Kun aloin kirjoittamaan blogia. tarvitsin sitä varten vanhoja valokuvia. Tämä oli alkusysäys skannuksen aloittamiselle. Skannaan ensiksi 1970-luvun alkupuoliskolla otettuja värikuvia, joista monet ovat tulleet melko ruskeasävyisiksi. Osasta on vaikea erottaa enää mitään. Erikoinen havainto on, että Kodakin filmien kuvat ovat säilyttäneet tosi hyvin värinsä. Sen sijaan Agfan filmien kuvat ovat menettäneet värinsä melkein kokonaan. Mustavalkokuvat, joita minulla on muutamia 1950- ja 1960-luvuilta, ovat melko hyvin säilyneet.

Skannattavat valokuvat iloisessa epäjärjestyksessä

Nyt olen skannannut 1950-luvun mustavalkoluvat, joita oli vain muutama koululuokkakuva. 1960-luvulta minulla on tallessa koululuokkakuvia, ylioppilasvuoteen liittyviä kuvia ja armeijan aikaisia kuvia sekä yksittäisiä satunnaisotoksia. Nämä olen myös skannannut jo. 1970-luvun alkupuoliskon kuvat on myös skannattu. Osa niistä on värikuvia ja osa mustavalkokuvia. Pääosa niistä on etelänmatkojen kuvia, jolloin tuli käytyä joka vuosi Espanjassa, Italiassa, Portugalissa tai Kreikassa.

Teen skannausta HP:n monitoimilaitteella. Se on melko hidasta puuhaa, joten yhtenä päivänä ei kovin montaa digikuvaa saa aikaiseksi. Kun valokuvia on useita tuhansia, kestää tosi kauan, ennen kuin loppu häämöttää. Toivottavasti intoa riittää loppuun saakka.

6 kommenttia:

  1. Blogilukijallekin tulee hiki tuon kasan nähdessään!

    VastaaPoista
  2. Suurin osa urakasta on vielä suorittamatta.

    VastaaPoista
  3. Minäkin olen skannannut jonkin verran vanhoja kuviani (vasta alkua minäkin). Tosiaan useat 1970-luvun värikuvista ovat muuttuneet lähes liilan värisiksi, eivät kylläkään kaikki. Onneksi kuvankäsittelyohjelmalla niistä saa kuitenkin alkuperäisiä värejä näkyviin yllättävänkin hyvin. Tosin aikaahan siihen menee, kun joka kuvaa erikseen editoi. - Sama urakka minullakin edessä.

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti nimeät digiversiot niin, että ne pysyvät järjestyksessä.
    Nim. Järjestelijä

    VastaaPoista
  5. Sanoisin - tuttua puuhaa.
    Minä aloitin myös saman homman jo 10-vuotta sitten.
    Filmejä oli tuollainen reilu kantamus mitä mies jaksaa kantaa.
    Minoltan kino-skanneri alkoi homman. Kun se uupui Canonin 4000i jatkoi.
    Laakafilmeille laaka-skanneri. Onneksi paperikuvia ei ollut kovinkaan paljon.
    Useita vuosia siinä kului.
    N.45.000 kuvaa on dikeinä. Nyt vain Canonin kino-skanneri alkoi nikottelemaan tietokoneen muututtua Winn XP:stä Win 7:aan.
    Jouduin viemään sen varastoon.
    Nohhh... ei niitä hommia enään olisikaan...
    Työn iloa...!
    Terveisin Eko...

    VastaaPoista