Nuoruusvuosien yleisurheiluharrastukseni

Asuin nuoruusvuoteni talossa, jonka pihapiiri kannusti urheilemaan. Taloon johtaa tie, jota pitkin pystyi juoksemaan esim. 60 metriä tai  100 metriä. Aivan suora se ei ole, joten yhden mutkan joutui tekemään kummallakin matkalla. Lisäksi pihalla oli iso hiekkakasa, jossa saattoi hypätä pituutta, kolmiloikkaa, korkeutta ja seivästä. Kuulantyöntö onnistui myös mainiosti pihapiirissä.

Kun olin noin 12-vuotias, isäni haastoi minut 100 metrin juoksukilpailuun. Niin siinä sitten  kävi, että voitin hänet ylivoimaisesti. Lisäksi isäni sai niin kovan sydämen tykytyksen, että hänen täytyi ottaa kanferttitippoja, jotta selviäisi. Kanferttitippoja käytettiin ainakin aikaisemmin sydänvaivoihin.

Löysin vanhan muistivihkoni, johon olen merkinnyt eri lajien parhaat yleisurheilutulokseni vuosilta 1958 - 1969. Seuraavassa poimintoja näistä merkinnöistä.

Juoksin kilpailuissa kaikkia sileitä matkoja 60 metristä 3000 metriin. 3000 metrin tulos näkyy vain yhdeltä vuodelta. Maastossa juoksin kyllä pitempiäkin matkoja. Aitajuoksua en juuri harrastanut. Taisin ainoan kerran juosta 110 metrin aidat kilpailussa, kun osallistuin kymmenotteluun nuorten sarjassa piirinmestaruuskisoissa. Aika ei ollut kehuttava (22,1 s). Aitojen ylitys oli todella vaikeaa.

100 metrin juoksussa onnistuin alittamaan yhtenä vuotena 12 sekuntia yhdellä kymmenyksellä. 400 metrillä parhaaksi ajakseni jäi 54,9. Parhaaksi juoksulajikseni osoittautui lopulta 800 metriä. Siinä tavoitteeni oli alittaa 2 minuuttia. Pääsin tavoitteeseen vuonna 1967. Juoksin Tampereella Pyynikin stadionilla ajan 1.59,9. Juoksun voitti silloin Erkki Kolkka (Suomen mestari 400 metrillä vuonna 1964). Itse en sijoittunut aivan kärkipäähän. 800 metriä on ainoa laji, missä minulla on parempi tulos kuin kenelläkään suomalaisella naisella, jos nyt haluaa hieman rehennellä.

Kilpailin myös 1500 mterin juoksussa, mutta matka oli minulle hieman liian pitkä. Parhaaksi ajakseni jäi 4.20,6, joka on reippaasti huonompi kuin monen suomalaisen naisjuoksijan. Ehkä parhaaksi saavutuksekseni tällä matkalla jäi toinen sija akateemisissa mestaruuskisoissa Tampereella Ratinan stadionilla 1960-luvun jälkipuoliskolla. Juoksun kahden parhaan tulokset ilmoitettiin ihan televisiossa. Muistan elävästi, kun nimeni mainittiin televisiossa.

Pituushypyssä jäin harmittavasti alle kuuden metrin. Paras tulokseni oli 598. Vanhin veljeni, joka aloitti kilpailemisen varsin myöhäisellä iällä, hyppäsi reilusti yli kuuden metrin. Hän ei ollut nopea, mutta hänellä oli jaloissa ponnistusvoimaa. Kolmiloikassa löytyy paras tulokseni 12.43 vuodelta 1963. Kantapääni ei oikein kestänyt kolmiloikan hyppäämistä.

Korkeushyppy oli laji, jota en oikein taitanut. Hyppäsin vain saksityylillä ja siksi parhaaksi tulokseksi jäi 152. En viitsinyt opetella kierähdystyyliä kunnolla, joka oli siihen aikaan paras hyppytyyli. Samoin seiväshypyssä paras tulokseni oli vaatimaton 280.

Kilpailin myös Tampereen yliopiston joukkueessa mm. akateemisessa vartissa ja erilaisissa katuviesteissä. Oheinen kuva on Kansan Lehden katuviestistä vuodelta 1968. En enää tarkalleen muista, mutta todennäköisesti voitimme kisan, koska kuvani oli lehdessä.



Vuonna 1970 muutin vakituiseen työhön Helsinkiin ja lopetin kilpailemisen lähes 20 vuodeksi. Kuntoilua kyllä harrastin edelleen.