Mietteitä Nokian tuotteista

Ajattelin ensiksi antaa blogikirjoitukselleni otsikon Nokian mokia, mutta päädyin sitten lievempään ilmaisuun. Olen käyttänyt Nokian kännyköitä vuodesta 1996 lähtien. Ensimmäinen kännykkäni ei ollut kuitenkaan Nokia vaan Ericsson GH 337 kuten olen kertonut blogitekstissäni aikaisemmin. Käytössäni on ollut noin 15 Nokian kännykkää.

Osa Nokia-kännyköistäni

Vuonna 1999 kävin Floridassa ja siellä tarvitsin 3-taajuuskännykkää. Nokialla ei sellaista vielä siihen aikaan ollut ja niinpä hankin Motorolan 3-taajuuskännykän itselleni. En tarvinnut sitä juuri muuten sen jälkeen, joten se meni myöhemmin vaihdossa hankkiessani uuden Nokian kännykän.

Motorola julkisti ensimmäisen simpukkapuhelimen vuonna 1996 ja siitä tuli suuri hitti varsinkin Yhdysvalloissa huolimatta lähes 1000 dollarin hinnasta. Vuonna 2004 julkaistu Motorola Razr toi muotoilun kilpailuvaltiksi. Ohut alumiininen simpukkapuhelin Razr aiheutti harmaita hiuksia liian paksuista puhelimista syytetylle Nokialle. Kun simpukkapuhelimien buumi oli jo melkein ohi, Nokia sai vasta sitten myyntiin ensimmäisen simpukkapuhelimen.

Nokia julkisti jo varhain 2000-luvun alkupuolella varsin tyylikkäitä ovaalinmuotoisia prototyyppejä kosketusnäyttökännyköistä, joita ei sitten koskaan tullut markkinoille. Nokialla oli ennen Applea jonkinlaisia yritelmiä kosketusnäyttökännyköistä, mutta ne eivät saavuttaneet menestystä. Apple käytti iPhoneissa alusta alkaen kapasitiivisia näyttöjä, kun Nokia myöhemminkin pysytteli sitkeästi resistiivisissä näytöissä. Tämä oli varmasti yksi syy, miksi Nokian kosketusnäyttökännykät eivät menestyneet.  Lopulta Nokiankin oli pakko siirtyä kapasitiivisiin näyttöihin. Siirryin vuoden 2010 lopulla iPhone 4:n käyttäjäksi, kun Nokialta ei tullut markkinoille käyttäjäystävällistä kosketusnättöpuhelinta.

Nokan lippulaivamalleiksi esitellyt älykännykät ovat olleet melkein aina liian paksuja ja painavia. Hyvänä esimerkkinä on viimeksi julkaistu Lumia 920, joka on melkein kaksi kertaa niin paksu kuin ohuin älykännykkä ja painaa mahtavat 185 grammaa, kun esimerkiksi iPhone 5:n paino on vain 112 grammaa. Jostain syystä Nokia ei pärjää kilpakumppaneilleen tällä alueella. Näistä ongelmista huolimatta hankin käyttööni Lumia 920-käännykän, kuten olen aikaisemmassa blogissani kertonut.

Kun Nokia vihdoin viimein alkoi valmistaa yli neljän tuuman kännyköitä, kilpailijoilla Applea lukuun ottamatta on jo yli 5 tuuman kännyköitä myynnissä. Kiinalaiset ovat julkistaneet jo 6,3 tuuman kännykän. En tiedä voidaanko tätä enää nimittää kännykäksi. Sitä voisi nimittää puhletiksi (enlanniksi phablet), joka on tablettitietokoneen ja kännykän välimuoto. Eli tässäkin Nokia on jälleen kilpailijoitaan jäljessä.

Nokia tuli mukaan myös minitietokonemarkkinoille omalla tuotteellaan, mutta liian myöhään. Alumiinirunkoinen tuote oli kyllä hieno, mutta aivan liian kallis, joten sillä ei ollut mitään mahdollisuuksia menestyä. Nyt miniläppäreiden valmistus on kokonaan lopetettu, kun tablettitietokoneet ovat tulleet markkinoille. Puhutaan, että Nokiakin julkaisisi oman tablettinsa mahdollisesti jo helmikuussa. Muut valmistajat ovat olleet jo niin pitkään markkinoilla omilla tuotteillaan, että jälleen kerran Nokia ei tule menestymään tällä alueella, ellei mahdollisesti julkaistava tabletti ole aivan ilmiömäinen.

Mitä muita mokia Nokia on mielestänne tehnyt? Kertokaa niistä kommenteissa.

Yhtenä lähteenä olen käyttänyt kirjoitusta Tietokone-lehden verkkoversiossa.