Tuokiokuvia Madeiralta

Madeira kutsui jälleen kerran. Joulukuun alussa 2012 tehty matka oli minulle 13. kerta. Vanhojen tuttujen paikkojen lisäksi löytyy aina uusia kohteita. Tällä kerralla minulle oli uutta kävely meren rantaa pitkin Funchalista Câmara de Lobosiin. Kävelypolku oli valmistunut loppuun saakka. Toinen minulle uusi mielenkiintoinen kohde oli Madeiran korkein huippu Pico Ruivo, jonne kävelin noin kolmen kilometrin matkan ylös ja saman matkan takaisin. Poikkeuksellista oli, että nyt en käynyt ollenkaan levadoilla.  Ehkä asiaan vaikutti jonkin verran se, että Madeiralla on todettu hyttyslaji, joka on levittänyt denguekuumetta.

Asuin vasemmanpuoleisen kuvan hotellissa. Viereisessä hotellissa (oikeanpuoleinen kuva) kävin saunassa ja porealtaassa lämmittelemässä ja uimassa ulkona olevassa altaassa.

Santa Catarinan puistossa joutsenet uiskentelevat lammessa. Siellä on paljon kauniita kukkia, kasveja ja vanhoja puita. Kolumbuksen patsaskin sieltä löytyy.

Matkustin bussilla ylös Monten vuoristokylään, joka sijaitsee 550 metrin korkeudella. Siellä on paljon kukkia luonnossa ja puutarhoissa sekä vanha kaunis kirkko. Pajukorireellä voi laskea alas Monten rinnettä jonkin matkaa. Myös köysiradalla pääsee alas Funchaliin (ja myös ylös). En kuitenkaan käyttänyt kumpaakaan välinettä. Sen sijaan kävelin alas jyrkkiä katuja ja seuraavina päivinä reiden lihakset olivat erityisen hellät.

Hotellini lähellä olevassa Quinta Magnolia-puistossa on runsaasti erilaisia kukkia. Joulutähti ja päivänkakkara kasvavat isoiksi puiksi. Kapean joenuoman reunaa pitkin voi juosta tai kävellä rehevän kasvillisuuden keskellä.

Nyt oli mahdollista kävellä Funchalista koko matkan 8 km Câmara de Lobosiin merenrantaa pitkin. Matkan varrella oli useita uimapaikkoja. Aikaisemmilla matkoillani se ei ole ollut mahdollista, sillä loppupäähän ei ollut rakennettu vielä kävelypolkua. Kerran aiksemmin olen kävellyt sinne kaulunkilevadaa pitkin. Takaisin tulin bussilla.

Nyt vihdoin päätin nousta Madeiran korkeimmalle huipulle. Kyltissä oli lukema 1861metriä. Muitakin korkeuslukemia esiintyy eri kirjoissa. Polku sinne oli loppujen lopuksi aika helppo kävellä, kun ei ollut jyrkkiä pudotuksia aivan jalkojen juuressa. Noin kolmen kilometrin matka ylös kesti kävellen tunnin verran. Kun lähdimme kävelemään, ei tuullut eikä pilviä näkynyt juuri ollenkaan. Tämä oli todella harvinaista. Mutta juuri kun pääsin huipulle, pilvet ilmestyivät sinne kuin tyhjästä ja peittivät näköalan alas.

Jouluvalot syttyivät Madeiralla tänä vuonna 2012 virallisesti joulukuun 8. päivä. Valaistusta oli vähennetty edelliseen vuoteen verrattuna 30 prosenttia säästösyistä. Ja sen kyllä huomasi. Joidenkin hotellien seinillä ei ollut jouluvaloja ollenkaan kuten aikaisempina vuosina.

Millaisia kokemuksia muilla on Madeirasta? Onko tuttu paikka ennestään?

Etuhampaan tarina

Mitä erikoista etuhampaalla on kerrottavana? 1950- ja 1960-luvuilla kouluissa ei huolehdittu oppilaiden hampaista kuten tehdään nykyään. Vanhempani eivät olleet kovin varakkaita ja tämä esti minulta pääsyn hammaslääkäriin. 1970-luvun alussa, jolloin olin jo vakituisessa työsuhteessa, etuhampaassa todettiin mätää. Muistan elävästi, kun hammaslääkäri kokeili paljaalla sormellaan märkäpesäkettä ja haistoi sormenpäätään sekä lausahti sen jälkeen: Hyi! Hampaalle tehtiin juurihoito ja hammas oli taas kunnossa.

Kului useita vuosia eikä hammas ilmoitellut itsestään. Joskus 2000-luvun alussa hampaan sisäpuolen paikka uusittiin ja nyt käytettiin muovipaikkaa.

Vuonna 2010 kesällä olin vapaa-ajan talollani Jämijärvellä. Valmistauduin setäni hautajaisiin. Puraisin aamupalalla kovaa leipää. Silloin kuului kova naksahdus etuhampaastani. Pelästyin kovasti ja ihmettelin, mitä tapahtui. Hammas pysyi paikoillaan, mutta se oli katkennut kuitenkin juurestaan.

Menin vakituiselle hammaslääkärilleni. En tiennyt etukäteen, että siellä oli hammaslääkärin ja apulaisen lisäksi opetusharjoittelija ja hänen ohjaajansa. Kun ilmoitin hammaslääkärille, mikä oli tilanne, hän veti kevyesti hampaan irti. Tilalle hän liimasi uuden hampaan. En tänä päivänäkään tiedä, mistä hän sai uuden hampaan ja kuinka se sopi minulle. Oletin, että se ei ollut minun oma hampaani vaan tekohammas.

Tämä liimattu hammas pysyi paikoillaan vähän yli vuoden. Sen jälkeen se alkoi heilua ja menin uudelleen hammaslääkärille. Hammas liimattiin uudelleen paikalleen. Nyt se pysyi paikoillaan noin puoli vuotta. Maaliskuun lopulla tänä vuonna piti mennä taas uudelleen hammaslääkärille. Hampaan juuret olivat haljenneet eikä hammasta pystynyt enää kiinnittämään liimaamalla. Sen sijaan tilalle kiinnitettiin väliaikainen tekohammas, jolla ei pystynyt puremaan ollenkaan.

Hammaslääkäri suositteli implanttia. En kuitenkaan heti innostunut asiasta, kun hinta on melkoinen. Sain kuulla sattumalta, että kuitusiltaa voisi käyttää puuttuvan hampaan korvaamiseen ja hintakin olisi vain murto-osa implantista. Kävin ensiksi Helsingissä uudella hammaslääkärillä, joka tarkisti tilanteen. Hän ei kuitenkaan suosittanut kuitusiltaa. Tilasin siitä huolimatta ajan venäläiseltä hammaslääkäriltä, joka oli erikoistunut kuitusiltahoitoon. Minua alkoi kuitenkin epäillyttämään ja peruin ajan.

Minulla alkoi olla vähän kiire, kun hampaan juuret aiheuttivat märkimistä väliaikaisen hampaan alla. Huomasin ilmoituksen Hesarista, jossa Oral ilmoitteli ilmaisesta hampaiden tarkastuksesta implanttihoitoa varten. Varasin ajan ja pääsin vastaanotolle huhtikuun puolivälissä. Hampaat kuvattiin jälleen kerran. Varasin ajan hampaan juuren poistoa varten. Hammaskirurgille sain ajan vasta toukokuun loppupuolelta. Ensimmäisellä kerralla ei tehty muuta kuin taas kuvatiin hammas. Vasta kesäkuun 18. päivä tehtiin leikkaus ja titaaniruuvi asennettiin paikoilleen.

Elokuun alussa oli tarkastus, jossa todettiin, että kaikki oli kunnossa ja luutuminen oli tapahtunut odotetusti. Lokakuun puolivälissä oli taas välitarkistus. Marraskuun alkupuolella otettiin "valuvedos" kruunua varten. Kruunu valmistui ja se asennettiin paikoilleen, mutta se oli liian lyhyt. Sitä pidennettiin hieman ja 21.11.2012 kruunu asennettiin paikoilleen. Se oli kuitenkin liian leveä. Viereiset hampaat kipeytyivät niin, että en pystynyt puremaan niillä mitään. Onneksi pääsin heti seuraavana aamuna hammaslääkärille, joka hioi hammasta hieman kapeammaksi. Nyt tilanne näytti hyvältä.

Viimeinen tarkastus oli tänään joulukuussa 2012. Ruuvin reikä peitettiin muovipaikalla. Samalla sain viimeisen laskun ainakin toistaiseksi. Kuluja kertyi maaliskuun lopulta lähtien yhteensä 3115 euroa. Tuntuu aika suurelta summalta. Millaisia kokemuksia muilla on implanttihoidoista? Onko maksanut yhtä paljon?


  

Lumia 920 vai iPhone 5

Mietin jo viime kesänä uuden puhelimen hankintaa, vaikka käytössäni on vielä ollut mm. Nokia N9 ja iPhone 4. Nokia N9 on ollut lähinnä koekäytössä, mutta iPhone 4 on ollut aktiivikäytössä. Ehdolla oli mm. Samsung Galaxy S3, joka tuli markkinoille jo viime keväänä. En kuitenkaan päätynyt tämän ostoon, kun minulla on ennestään jo yksi Android-kännykkä ZTE Blade, jolla olen päässyt tutustumaan Android-käyttöjärjestelmään. Lisäksi olin päättänyt, että ostan Google Nexus 7-tabletin heti, kun se tulee Suomen markkinoille. Tässä on viimeisin Android-käyttöjärjestelmän versio.

Jäljelle jäi kaksi vaihtoehtoa: iPhone 5 ja Lumia 920. Oli tiedossa, että iPhone 5 tulee saataville ennen kuin Lumia 920. En kuitenkaan kiirehtinyt iPhone 5:n varauksen kanssa. Kävin pari kertaa katsomassa Elisa Studiossa, olisiko sieltä saatavissa tätä puhelinta. Tietenkään siellä ei ollut ja minulle sanottiin, että he eivät ota varauksia vastaan. Kun menin kolmannen kerran sinne lokakuun puolivälissä, silloin sain tietää aikaisemmista tiedoista poiketen, että he ottavat varauksia. Niinpä tein sitten varauksen 16 gigan mallista. Aikaa kului eikä puhelimesta kuulunut mitään. Lopulta sain tiedon 19.11.2012, että puhelin olisi nodettavissa Elisa Studiosta. Olin kuitenkin varannut jo viikko sitten Lumia 920:n Verkkokauppa.comista enkä siksi noutanut iPhone 5-puhelinta. Yksi syy oli myös se, että liikkeellä oli huhuja, että iPhonesta olisi tulossa melko pian uusi malli iPhone 5S, mahdollisesti jo ensi keväänä.

Niin jäin sitten odottelemaan Lumia 920-kännykkää. Tiesin jo etukäteen, että varauksia on melko paljon ja Lumia 920-puhelinta saisi odottaa melko pitkään. Poikkesin maanantaina 26.11.2012 Sonera-kaupassa Helsingin keskustassa ja yllätys, yllätys. Sieltä löytyi muutama kappale odotettua Lumiaa valkoisen värisenä. Väri ei ollut se, mitä olin ajatellut, mutta tein kuitenkin kaupat saman tien. Netin kautta tilaus olisi kestänyt 1-2 viikkoa. Minulla ei ollut aikaa odotella, sillä tarvitsin puhelinta heti ulkomaille lähdön takia.

Soneralla oli myös hyvä tarjous puhelimesta ja liittymästä. Lumia 920-puhelin maksoi 504 euroa kertasuorituksena, kun otti vuoden liittymäsopimuksen. Liittymän, joka sisältää 600 min puhetta, 250 kpl viestejä ja 21 Mbit/s 4G-netin, hinta oli 12,45 eur/kk.

Nokia Lumia 920

Lumia 920-puhelimessa on erinomainen näyttö ja hyvä kamera. Laite sopii hyvin käteen, mutta on sileän pinnan takia hieman liukas ellei käytä suojakuoria. Kännykkä on kookas, joka sopii minulle, mutta se painaa kuin synti. Puhelin kuluttaa virtaa melkoisesti. Vaikka akku on kookas, se ei kestä kunnolla edes yhtä päivää, jos käyttää nettiä ahkeraan ja ottaa kuvia ja videoita.

Ohjelmiston kanssa on ollut ongelmia. Heti ensimmäisenä päivänä Ihmiset-sovellus lakkasi osittain toimimasta. Sain sen kuitenkin toimimaan, kun resetoin laitteen. Sports Tracker-sovellus lakkasi mittaamasta matkaa kesken kaiken ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla todellinen matkan pituus oli noin 3,6 km ja ohjelma sai mitaksi peräti 8,8 km. Latasin pari radio-ohjelmaa, jotka eivät toimineet ollenkaan.

Videon siirron kanssa on ollut todellisia ongelmia. Yritin ensiksi kopioida videon SkyDriveen. Alku näytti lupaavalta. Aluksi tuli ilmoitus, että pakataan videota ja ladataan videota, mutta lopuksi, että peruuttaminen on pian tehty. Eikä mitään siirtynyt SkyDriveen. Myöhemmin paljastui, että videotiedosto oli sittenkin kopioitunut SkyDriveen, vaikka antoi omituisen ilmoituksen. Se oli mennyt alikansioon, josta en osannut etsiä sitä kännykän SkyDrive-sovelluksella. Kannettavaan mikroon tiedostot tulevat jostain syystä viiveellä. Alkuperäisen tiedoston koko oli 198 megaa, joka pakkauksen jälkeen pieneni 13,7 megaan. Kuvan laatu kyllä heikkenee, kun tällainen pakkaus tehdään.

Seuraavaksi yritin sitten kopioida videon tietokoneelleni USB-piuhan avulla. Kokeilin neljää eri mikroa, joissa oli Windows Vista, Windows 7 ja Windows 8, mutta millään ei onnistunut, kun ei löytynyt sopivaa ajuria. Mac-mikrolle on oma siirto-ohjelma, mutta ei sekään toimi.

Seuraavaksi yritin kopiointa bluetoothin avulla Nokia N9-kännykkään, sillä sieltä olisin voinut siirtää videon mikrooni USB-piuhan avulla. Kopiointi lähti käyntiin, mutta vähän ennen puolta väliä se pysähtyi eikä suostunut jatkamaan. Vielä oli yksi mahdollisuus. Nyt yritin kopiointia ZTE Blade-kännykän muistikortille. Tämä onnistui yön aikana. Otin muistikortin kännykästä ja siirsin tiedoston sovittimen avulla mikrooni. Ei tiedostojen siirron pitäisi olla näin vaikeaa. Hieman ihmetyttää, että ajurit ja ohjelmat eivät ole kunnossa tässä vaiheessa, kun puhelimia jo myydään.

Lumia 920:lla pimeällä otettu parvekekuva

Kyllä iPhone on vielä ohjelmiston toimivuudessa huomattavasti edellä. Ja käyttökin on ainakin aloittelijalle helpompaa. Mutta itse kaipaisin iPhoneen isomman näytön. Tuskin se toteutuu vielä seuraavassakaan versiossa.

Olen Enterin kännykkäopastaja ja Lumia-puhelimet ovat yleistyneet opastettavilla kovaa vauhtia syksyn aikana. Vaikka minulla ei tähän saakka ole ollut omaa Lumia-kännykkää, olen silti opastanut jo montaa henkilöä, joilla on ollut Lumia-kännykkä. Nyt pääsen omakohtaisesti tutustumaan Windows Phone-käyttöjärjestelmään paremmin.

Lumia 920:lla pimeällä otettu lumimyrskykuva

4G:stä ei pääse nauttimaan sisätiloissa kaikissa paikoissa, joissa ulkona 4G-yhteys toimii. Esimerkiksi kotonani 4G ilmestyy vain silloin tällöin heikkona signaalina aivan ikkunan vieressä. Sen sijaan jo parvekkeella saa 4G-yhteyden. Esimerkiksi Vanhalla Ylioppilastalolla ja Silkkikutomossa Herttoniemessä 4G-yhteys toimii erinomaisesti sisätiloissa.  

Ikuisuusprojekti

En varmaan ole ainoa, jolla paperivalokuvat ovat olleet säilöttynä epämääräisessä järjestyksessä muovipusseissa. Minulla on ollut jo parikymmentä vuotta sitten ensimmäinen skanneri, jolla olisi voinut skannata paperikuvat digitaaliseen muotoon. Mutta aina on ollut kiireellisempiä tehtäviä. Viimeistään silloin, kun jäin eläkkeelle, tarkoitukseni oli aloittaa skannaus. Mutta aina se vain siirtyi eteenpäin.

Viimeisten vuosien aikana olen muuttanut kaksi kertaa asuntoa. Muutossa valokuvat ovat kärsineet yhä enemmän. Kun ne ovat olleet muovipusseissa, osa niistä on pudonnut paperipusseistaan ja sekoittunut täysin. Lisäksi negatiivit ovat pudonneet paperipusseista, joten niitäkään ei käytännössä pysty enää hyödyntämään. Osa niistä on täysin sekaisin.

Epämääräinen kasa negatiiveja

Muovipussit olivat varastossa matkalaukussa. Välillä minulla oli varastossani säilytyksessä lasteni tavaroita. Varasto oli niin täynnä, että sieltä oli mahdotonta saada näitä valokuvia. Siksi piti odotella parempia aikoja. Tilanne on muuttunut jokin aika sitten jo parempaan suuntaan eikä tämä ole enää ollut esteenä valokuvien skannaukseen. Mutta aloituskynnys on ollut korkea.

Kun aloin kirjoittamaan blogia. tarvitsin sitä varten vanhoja valokuvia. Tämä oli alkusysäys skannuksen aloittamiselle. Skannaan ensiksi 1970-luvun alkupuoliskolla otettuja värikuvia, joista monet ovat tulleet melko ruskeasävyisiksi. Osasta on vaikea erottaa enää mitään. Erikoinen havainto on, että Kodakin filmien kuvat ovat säilyttäneet tosi hyvin värinsä. Sen sijaan Agfan filmien kuvat ovat menettäneet värinsä melkein kokonaan. Mustavalkokuvat, joita minulla on muutamia 1950- ja 1960-luvuilta, ovat melko hyvin säilyneet.

Skannattavat valokuvat iloisessa epäjärjestyksessä

Nyt olen skannannut 1950-luvun mustavalkoluvat, joita oli vain muutama koululuokkakuva. 1960-luvulta minulla on tallessa koululuokkakuvia, ylioppilasvuoteen liittyviä kuvia ja armeijan aikaisia kuvia sekä yksittäisiä satunnaisotoksia. Nämä olen myös skannannut jo. 1970-luvun alkupuoliskon kuvat on myös skannattu. Osa niistä on värikuvia ja osa mustavalkokuvia. Pääosa niistä on etelänmatkojen kuvia, jolloin tuli käytyä joka vuosi Espanjassa, Italiassa, Portugalissa tai Kreikassa.

Teen skannausta HP:n monitoimilaitteella. Se on melko hidasta puuhaa, joten yhtenä päivänä ei kovin montaa digikuvaa saa aikaiseksi. Kun valokuvia on useita tuhansia, kestää tosi kauan, ennen kuin loppu häämöttää. Toivottavasti intoa riittää loppuun saakka.

Maratonmuistelua

Olin 1980-luvulla töissä Oy Tietokonepalvelu Ab:ssä. Siellä töissä oleva vahtimestari oli kovasti kiinnostunut maratonjuoksusta. Hän kertoi maratonmatkoistaan mm. Ateenan maratonista, johon hän osallistui. Olin jo jonkin aikaa harrastanut vajaan 20 vuoden tauon jälkeen pitkien matkojen juoksua Keravalla innokkaan juoksuporukan Kunnon keravalaiset mukana. Lenkit olivat tavallisesti noin 15 kilometrin mittaisia ja välillä pitempiäkin. Lopulta minäkin päätin osallistua maratonille. Mietin sopivaa juoksua ja ilmoittauduin sitten Lahden maratonille vuonna 1988.

Valmistauduin maratonille juoksemalla Tuusulanjärven ympäri välillä yksin ja toisinaan juoksuporukassa. Matkaa juoksulenkille kertyi kaikkiaan noin 29 kilometriä. Olin melko hyvässä kunnossa ennen ensimmäistä maratonjuoksua. Lahdessa maraton juostiin 10,5 kilometrin lenkillä siten, että se kierretiin 4 kertaa. Joukossa oli myös puolimaratonin ja 10,5 kilometrin juoksijoita. Kaikki lähtivät matkaan yhtä aikaa. Tämä oli vähän hämäävää. Minäkin lähdin muiden mukana kärkijoukossa matkaan. Juoksu tuntui kulkevan hyvin ja puolimatkan aikani oli 1.23. Suurelle osalle porukasta matka oli jo ohi tässä vaiheessa, mutta minun piti jatkaa vielä.

Jos olisin jaksanut loppuun saakka tätä vauhtia, olisin alittanut 3 tuntia reippaasti. Mutta toisin kävi. Kolmas kierros meni vielä joten kuten, mutta neljännellä kierroksella jalat alkoivat jo painaa. Loivakin ylämäki tuntui jaloissa. Kaiken lisäksi sain vielä krampin jalkaani noin 41 kilometrin kohdalla ja jouduin pysähtymään hetkeksi. Lönkyttelin sitten lopun matkan maaliin. Aikani oli 3.09.23.

Seuraavana vuonna juoksin sitten kaksi maratonia. Osallistuin ensimmäisen kerran Helsinki City Marathonille 12.8.1989. Tavoitteeni oli parantaa aikaani, mutta ei se valitettavasti onnistunut. Reitti oli raskaampi kuin Lahdessa ja ilma oli hiostava, joten juoksu ei oikein kulkenut. Aikani oli 3.17.23.

Saapuminen Havaijille

Vuoden lopulla lähdin sitten 10 päivän  maratonmatkalle Honoluluun Havaijille kuten olen aikaisemmin kertonut. Juoksu tapahtui 10.12.1989. Lasse Viren oli paikan päällä oppaanamme, sillä hän oli tullut perheineen Havaijille jo aikaisemmin. Maratonia edeltävän päivän aamuna teimme 10 kilometrin juoksulenkin Lassen johdolla. Iltapäivällä alkoi sataa ja tuulla kovasti. Silloin järjestetiin rullatuolimaraton kovassa sateessa. Ei ollut varmaan hauskaa lykkiä rullatuolia märällä ja tuulisella säällä.

Honolulu Marathonin maalissa urakka suoritettuna

Seuraavana aamuna oli sitten meidän vuoro lähteä matkaan. Lasse Viren ei itse osallistunut maratonille, koska hän oli ollut hiljattain auto-onnettomuudessa. Sen sijaan hänen vaimonsa Päivi juoksi siellä maratonin. Lähtö tapahtui aamulla puoli kuuden aikaan, jolloin oli vielä pimeää. Tämä siksi, että iltapäivällä siellä oli tavallisesti hyvin kuumaa. Sää suosi meitä, sillä kova sade oli hellittänyt jo edellisenä iltana. Juoksu kulki ihmeen hyvin. En hikoillut juuri ollenkaan. Olin maalissa jo ennen klo 9:ää, jolloin ei ollut vielä kovin kuuma. Iltapäivällä aurinko sitten porotti jo kirkkaalta taivaalta ja silloinkin oli vielä maaliin tulijoita. Aikani oli 3.21.27.

Vuonna 1990 juoksin jälleen Helsinki City Marathonin. Kunto ei ollut enää sellainen, mitä aikaisempina vuosina. Nyt krampit alkoivat jo 35 kilometrin kohdalla. Loppu oli matelemista ja aika oli kaikista huonoin maratonurallani. Pääsin sentään alle 4 tunnin eli aikaa kului 3.54.26.

Helsinki City Marathonilla 11.8.1990

Sitten kuluikin muutama vuosi, ennen kuin juoksin seuraavan maratonin. En tarkkaan muista, miksi pidin välivuosia. Mutta vuonna 1994 lähdin jälleen matkaan. Tyttäreni Terhi, joka oli silloin 16-vuotias, osallistui myös samalle Helsinki City Marathonille. Lähdin matkaan huomattavasti nopeammin kuin hän ja olin häntä paljon edellä alkumatkasta. Mutta sitten alkoivat vaikeudet jo 28 kilometrin kohdalla. Jalkoja kramppasi ja jouduin pysähtymään moneen kertaan. Yksi avulias naishenkilö tarjoutui antamaan hieronta-apua, kun pysähdyin jälleen kerran. Viimeisen kerran oli vielä pakko pysähtyä noin 100 metriä ennen maalia krampin takia. Silloin Terhi pyyhälsi ohitseni kovaa vauhtia. Arvaa, harmittiko? Yritin lähteä perään, mutta en saavuttanut häntä enää. Niinpä hävisin hänelle muutaman sekunnin. Aikani oli tällä kerralla 3.53.14.

Tarkoitukseni oli juosta vielä New Yorkin maraton, mutta haaveeksi se jäi. Loukkasin talvella 1995 polveni, kun kaaduin työmatkalla liukkaalla kadulla. Polvea yritettiin tutkia, mutta ei löydetty mitään varsinaista vikaa. Kun siinä oli aina silloin tällöin särkyä, todettiin vasta parin vuoden päästä, että kierukka oli vaurioitunut ja se vaati leikkauksen. Siksi en voinut juosta sen jälkeen enää maratoneja.

Nuoruusvuosien yleisurheiluharrastukseni

Asuin nuoruusvuoteni talossa, jonka pihapiiri kannusti urheilemaan. Taloon johtaa tie, jota pitkin pystyi juoksemaan esim. 60 metriä tai  100 metriä. Aivan suora se ei ole, joten yhden mutkan joutui tekemään kummallakin matkalla. Lisäksi pihalla oli iso hiekkakasa, jossa saattoi hypätä pituutta, kolmiloikkaa, korkeutta ja seivästä. Kuulantyöntö onnistui myös mainiosti pihapiirissä.

Kun olin noin 12-vuotias, isäni haastoi minut 100 metrin juoksukilpailuun. Niin siinä sitten  kävi, että voitin hänet ylivoimaisesti. Lisäksi isäni sai niin kovan sydämen tykytyksen, että hänen täytyi ottaa kanferttitippoja, jotta selviäisi. Kanferttitippoja käytettiin ainakin aikaisemmin sydänvaivoihin.

Löysin vanhan muistivihkoni, johon olen merkinnyt eri lajien parhaat yleisurheilutulokseni vuosilta 1958 - 1969. Seuraavassa poimintoja näistä merkinnöistä.

Juoksin kilpailuissa kaikkia sileitä matkoja 60 metristä 3000 metriin. 3000 metrin tulos näkyy vain yhdeltä vuodelta. Maastossa juoksin kyllä pitempiäkin matkoja. Aitajuoksua en juuri harrastanut. Taisin ainoan kerran juosta 110 metrin aidat kilpailussa, kun osallistuin kymmenotteluun nuorten sarjassa piirinmestaruuskisoissa. Aika ei ollut kehuttava (22,1 s). Aitojen ylitys oli todella vaikeaa.

100 metrin juoksussa onnistuin alittamaan yhtenä vuotena 12 sekuntia yhdellä kymmenyksellä. 400 metrillä parhaaksi ajakseni jäi 54,9. Parhaaksi juoksulajikseni osoittautui lopulta 800 metriä. Siinä tavoitteeni oli alittaa 2 minuuttia. Pääsin tavoitteeseen vuonna 1967. Juoksin Tampereella Pyynikin stadionilla ajan 1.59,9. Juoksun voitti silloin Erkki Kolkka (Suomen mestari 400 metrillä vuonna 1964). Itse en sijoittunut aivan kärkipäähän. 800 metriä on ainoa laji, missä minulla on parempi tulos kuin kenelläkään suomalaisella naisella, jos nyt haluaa hieman rehennellä.

Kilpailin myös 1500 mterin juoksussa, mutta matka oli minulle hieman liian pitkä. Parhaaksi ajakseni jäi 4.20,6, joka on reippaasti huonompi kuin monen suomalaisen naisjuoksijan. Ehkä parhaaksi saavutuksekseni tällä matkalla jäi toinen sija akateemisissa mestaruuskisoissa Tampereella Ratinan stadionilla 1960-luvun jälkipuoliskolla. Juoksun kahden parhaan tulokset ilmoitettiin ihan televisiossa. Muistan elävästi, kun nimeni mainittiin televisiossa.

Pituushypyssä jäin harmittavasti alle kuuden metrin. Paras tulokseni oli 598. Vanhin veljeni, joka aloitti kilpailemisen varsin myöhäisellä iällä, hyppäsi reilusti yli kuuden metrin. Hän ei ollut nopea, mutta hänellä oli jaloissa ponnistusvoimaa. Kolmiloikassa löytyy paras tulokseni 12.43 vuodelta 1963. Kantapääni ei oikein kestänyt kolmiloikan hyppäämistä.

Korkeushyppy oli laji, jota en oikein taitanut. Hyppäsin vain saksityylillä ja siksi parhaaksi tulokseksi jäi 152. En viitsinyt opetella kierähdystyyliä kunnolla, joka oli siihen aikaan paras hyppytyyli. Samoin seiväshypyssä paras tulokseni oli vaatimaton 280.

Kilpailin myös Tampereen yliopiston joukkueessa mm. akateemisessa vartissa ja erilaisissa katuviesteissä. Oheinen kuva on Kansan Lehden katuviestistä vuodelta 1968. En enää tarkalleen muista, mutta todennäköisesti voitimme kisan, koska kuvani oli lehdessä.



Vuonna 1970 muutin vakituiseen työhön Helsinkiin ja lopetin kilpailemisen lähes 20 vuodeksi. Kuntoilua kyllä harrastin edelleen.

Windows 8:n käyttökokemuksia

Kuten olen jo aikaisemmin kertonut olen käyttänyt Windows 8:n esiversioita jo yli vuoden ajan. Perjantaina 26.10.2012, kun Windows 8 tuli myyntiin, latasin sen heti aamulla internetin kautta itselleni. Tarjouksessa olleen päivitysversion Windows 8 Pro hinta oli vain 29,99 euroa, jonka maksoin Visalla.

Tarkoitukseni oli asentaa uusi Windows 8 vajaan kahden vuoden ikäiseen kannettavaan HP-mikrooni Windows 7:n tilalle. Ensimmäisenä vaiheena tutkittiin mikron sisältö sen varmistamiseksi, että Windows 8 voidaan asentaa. Asennusavustaja ilmoittaa, jos jokin laite ei ole yhteensopiva Windows 8:n kanssa. Samoin ohjelmat tutkitaan ja ilmoitetaan, pitääkö ohjelma mahdollisesti poistaa ennen asennusta.

Kun latasin Windows 8:n, valitsin vaihtoehdon, jossa käyttöjärjestelmän saattoi tallentaa DVD-levylle ladatusta ISO-tiedostosta. Toinen mahdollisuus olisi ollut käyttää USB-muistitikkua tai USB-levyä. Asennuksen olisi voinut tehdä siten, että olisi käynnistänyt asennusohjelman suoraan DVD-levyltä. Käynnistin asennuksen kuitenkin Windows 7-käyttöjärjestelmästä. Asennuksessa oli tässä vaiheessa kolme vaihtoehtoa.

1. Kaikki asetukset, ohjelmat ja tiedostot säilytään, jos ne ovat yhteensopivia
2. Omat tiedostot säilytetään
3. Ei säilytetä mitään, vaan tehdään puhdas asennus

Yritin aluksi ensimmäistä vaihtoehtoa, koska halusin säilyttää vanhat asetukset, ohjelmat ja tiedostot, jotta niitä ei tarvitsisi asentaa uudelleen. Minulla oli sellaisia ohjelmia, jotka piti poistaa ennen asennusta ja asentaa sitten uudelleen. Luulin ensiksi, että asennusavustaja huolehtii tästä, mutta näin ei ollut ja asennus pysähtyi kesken kaiken. Nyt avustaja ilmoitti, että se palauttaa vanhan Windows 7-käyttöjärjestelmän ja niin todella tapahtui.

Yritin asennusta uudelleen ja poistin ohjemia, jotka eivät olleet yhteensopivia, mutta asennus pysähtyi jälleen ja vanha käyttöjärjestelmä palautettiin takaisin. Nyt ei auttanut muu kuin kokeilla asennusta siten, että vain omat tiedostot säilyvät. Tällä kerralla asennus meni läpi, mutta ilmeni uusia ongelmia.

Kannettavassa mikrossani on kaksi näytönohjainta ja todennäköisesti tämä aiheutti ongelmat asennuksessa. Nopeampi näytönohjain ei toiminut ollenkaan ja hitaampaan asentui vain Microsoftin oma perusajuri, joka ei sallinut tarkempia näyttötiloja ollenkaan. Seuraavan päivänä tuli päivitys vain hitaampaan näytönohjaimeen. Nopeampaa ei pystynyt käyttämään ollenkaan. Tilanne on tällainen vielä tänä päivänäkin. Kun katsoin asennusavustajaa jälkeenpäin, sieltä oli poistettu vanhojen ohjelmien asennus. Ilmeisesti muillakin on ollut samanlaisia ongelmia kuin minulla.

Parin päivän kuluttua asennuksesta aito Windows 8 Kamera-sovellus lakkasi toimimasta. Samoin  Sähköposti, Kalenteri, Ihmiset ja Viestit-ohjelmiin on tulossa muutoksia, mutta asennus epäonnistuu jatkuvasti.

Windows 8:n aloitusnäkymä

Esittelin Windows 8:aa Enterin TVT-kerhossa 29.10.2012 Lasipalatsissa. Käyttäessäni isoa näyttöä toisena näyttönä tarkimmilla resoluutioilla kuva siirtyi osittain ruudun ulkopuolelle. Tämän vuoksi jouduin alentamaan pienimpään mahdolliseen resoluutioon 1024 x 768, jolla Windows 8 vielä toimii. Tällöin kuva näkyi isollakin näytöllä oikein. Tällä resoluutiolla ei kuitenkaan toimi ruudun jako kahteen ikkunaan aidoissa Windows 8-sovelluksissa. Ilmeisesti tästä johtui myös, että kuvasalasana ei toiminut, kun resoluutiota jouduttiin alentamaan.

Huolimatta näistä ongelmista Windows 8:ssa on hyviäkin ominaisuuksia kuten nopea käynnistyminen ja sovellukset toimivat nopeasti sekä tietojen automaattinen tallennus, vaikka mikron sammuttaisi miten tahansa. Vanhoja sovelluksia voi käyttää entiseen tapaan, jos ei halua heti opetella uutta käyttöliittymää. Melko pian uuteenkin käyttöliittymään tottuu.