Windows 8:n ikkunoiden kaksi ilmettä

Windows 8-käyttöjärjestelmän kehittäjäversio (Developer Preview) ilmestyi 14.9.2011 ja oli kaikkien ladattavissa ja kokeiltavissa. Minäkin asensin ko.version heti syyskuussa yhteen vanhaan kannettavaan mikrooni. Ennakkoon oli jo tiedossa, että uusi käyttöliittymä koostuu tiilistä tai laatoista. Nykyisin niistä käytetään nimeä tapahtumaruutu. Käyttöliittymän nimi oli Metro. Myöhemmin nimestä jouduttiin luopumaan tekijänoikeuksien takia. Nyt puhutaan vain aloitusnäytöstä. Tässä versiossa osa Windows 8-ohjelmista ei toiminut kunnolla.

Windows 8 kehittäjäversion alkunäyttö

29.2.2012 Microsoft julkaisi ns. kuluttajaversion (Consumer Preview). Sisään kirjoittauduttiin Microsoft-tilin avulla. Muita mahdollisuuksia ei tässä vaiheessa vielä ollut. Uutena ominaisuutena tuli mm. Windows Store-kaupan käyttömahdollisuus. Sieltä sai ladata nimen omaan uusia Windows 8-ohjelmia. Ohjelmavalikoima lisääntyi, mutta edelleen jotkin ohjelmat eivät toimineet kunnolla. Hiiren käytössä oli vielä ongelmia. Esimerkiksi vasemman alareunan aloitusnäyttövalintaa oli vaikea valita hiirellä.

31.5.2012 Microsoft julkaisi vielä ns. julkaisuversion (Release Preview) ennen lopullista versiota. Tätä versiota en kokeillut ollenkaan. Lopullinen ns. RTM (Release To Manufacturing)-versio julkaistiin 1.8.2012. Tämän version asensin seuraavaksi. Tätä versiota pystyy käyttämään 90 päivää asennuksesta lähtien. Vaikka tämä on ns. lopullinen versio, tähänkin on tullut kuitenkin jo muutamia muutoksia.

Windows 8:n resurssienhallinta

Windows 8 käynnistyy aloitusnäyttöön, joka sisältää tapahtumaruutuja. Lopullisen version aloitusnäyttö ei paljon poikkea ulkonäöltään kehittäjäversion Metro-käyttöliittymästä. Ohjelmat sen sijaan toimivat paremmin kuin aikaisemmin. Aloitusnäytössä on yhtenä tapahtumaruutuna työpytäohjelma, josta hiirellä klikkaamalla pääsee perinteiselle puolelle. Siellä ohjelmat toimivat kuten vanhemmissa Windows-versioissa. Perinteistä aloitusvalikkoa sieltä ei kuitenkaan löydy. Perinteiset ohjelmat voi käynnistää myös aloitusnäytöltä, sillä ohjelman asennuksessa ilmestyy ohjelmaruutu myös aloitusnäyttöön.

Olen käyttänyt Windows 8-käyttöjärjestelmää vain hiirellä ja näppäimistöllä kannettavassa mikrossa, jossa ei ole kosketusnäyttöä. Käyttötuntuma on varmaan täysin erilainen, jos aitoja Windows 8-ohjelmia voisi käyttää kosketusnäytöltä. Työpöytäohjelmien käyttö on taas paljon hankalampaa käyttää sormilla, koska niitä ei ole tehty kosketusystävällisiksi. Oma lukunsa ovat sitten ARM-suorittimella toimvat kannettavat mikrot tai tabletit, joissa voi käyttää vain Windows RT-ohjelmia sormilla kosketusnäytöltä.

Seikkailua Android-maailmassa

Ostin pari vuotta sitten kiinalaisen Android-kännykän ZTE Blade. Puhelin oli todella halpa, kun osti sen kahden vuoden kytkysopimuksella. Kuukausihinta oli 6,90 euroa sisältäen rajoittamattoman internetin käytön täydellä nopeudella. Internetin osuus on 2 euroa/kk. Sopimus päättyy tämän vuoden marraskuun lopulla. Tähän kokonaishintaan ei saa edes uutta samanlaista internet-liittymää.

Puhelimessa oli aluksi Android 2.1- käyttöjärjestelmä. Puolen vuoden kuluttua sain päivitettyä sen versioon 2.2. Päivitys oli paljon monimutkaisempi kuin esimerkiksi iPhonen nykyinen päivitys. Tässä versiossa oli jo mahdollisuus käyttää Flashia, jota tarvitaan edelleen joidenkin videoiden katseluun. Tämä puhelin ei ollut kuitenkaan Adoben tuettujen merkkien listalla, joten se päivitys jäi tekemättä. Samoin Androidin 2.3-versioon ei ollut enää päivitysmahdollisuutta.

Tällä kännykällä pääsi hyvin tutustumaan Android-maailmaan. Android-käyttöjärjestelmän kehitys on kuitenkin ollut ripeää ja uusia versioita tulee kuin sieniä sateella. Siksi oli tarpeen saada uusi laite, jotta pääsi tutustumaan käyttöjärjestelmän 4-versioon.

Google julkaisi jo viime kesäkuun lopulla uuden 7 tuuman Google Nexus 7- tabletin, joka tuli aluksi myyntiin vain Yhdysvalloissa, Englannissa ja Australiassa. Tabletin valmistaa Asus. Suomeen tätä saatiin odotella lokakuun puoleen väliin saakka. Veljeni soitti minulle perjantaina 12.10.2012 iltapäivällä ja kertoi ostaneensa tällaisen tabletin. En ollut lukenut päivän lehteä vielä silloin enkä tiennyt, että tabletti oli jo myynnissä Suomessa. Tarkistin ensiksi internetistä, että ko. tablettia on saatavissa ja kiiruhdin nopeasti kauppaan ja ostin tabletin. Tätä olen nyt kokeillut muutaman päivän.

Olen jo käynyt videokeskusteluja uudella tabletilla käyttäen Google Talkia. Skypeä olen myös kokeillut ja hyvin toimii. Valokuvia ei tabletilla kannata ottaa, koska siinä on vain 1,2 megapikselin etukamera videopuheluita varten.

Käyttöjärjestelmäversiona tässä laitteessa oli alun perin 4.1 eli Jelly Bean. Kun sain tablettini, versionumero siinä oli 4.1.1. Maanantaina 15.10.2012 tuli ilmoitus, että nyt olisi ladattavissa käyttöjärjestelmän versio 4.1.2. Päivitys oli todella sujuva ja tapahtui suoraan internetin kautta langattomasti wlanin avulla.

Uusi versio sisältää lähinnä virhekorjauksia. Oikeastaan ainoa näkyvä muutos on se, että kotiruutu kääntyy nyt automaattisesti myös vaaka-asentoon, kun se aikaisemmin toimi vain pystyasennossa. Tämä edellyttää, että asetuksista on ruksattu kohta Kierrä näyttöä automaattisesti. Alun perin tämä asetus ei ollut päällä. Ihmetystä herätti, että tämä asetus löytyy valikon Esteettömyys alta. Aika vaikea oli löytää sieltä.

Näyttö on erinomainen ja sujuva käyttää. Joissakin kohdin internetiä selatessa esiintyy pientä nykimistä, jos sivu sisältää paljon grafiikkaa. Kaikesta huolimatta kyllä iPad vie vielä mielestäni voiton. Onhan hintaerokin huomattava.

Muistia laitteessa on 16 gigatavua. Pienenä puutteena on, että muistia ei ole mahdollista kasvattaa, koska microSD-korttipaikkaa ei ole. Tosin on mahdollisuus käyttää Google Drivea tietojen talletukseen. Wlanin lisäksi ei ole mahdollista käyttää 3G- tai 4G-verkkoa. Tämän voi kuitenkin korvata sillä, että käyttää kännykkää tukiasemana ja jakaa internet-yhteyden sitä kautta tabletille.

Ohjelmia on melko vähän asennettuina. Pääosa niistä on Googlen omaa tuotantoa. Mutta jos on käytössä Google-tili, voi ilmaisia ohjelmia ladata Google Play-kaupasta todella helposti ja vaivattomasti. Toki sieltä maksullisiakin löytyy, mutta ainakin itse olen tullut toimeen ilmaisilla ohjelmilla.

Jos tarvitsee halpaa (269 euroa Suomessa) ja hyvää tablettia, sellainen on Asuksen valmistama Google Nexus 7.

Intohimona kielten opiskelu

Vieraiden kielten opiskelun aloitin vuonna 1957 Ikaalisten yhteiskoulussa ensimmäisellä luokalla ruotsin kielellä. Sitä opiskelin koulussa 8 vuotta. Alaluokilla tuli monesti kymppejä todistukseen ja ylioppilaskirjoituksissa laudatur. Siihen aikaan puhumiseen ei paljon kiinnitetty huomiota, joten minunkin taitoni ovat lähinnä kirjallisia. Tampereen yliopistossa opiskellessani jouduin tenttimään muutamia norjan ja tanskan kielisiä kirjoja. Mutta eipä niistä paljon ole jäänyt muistiin.

Saksan opiskelu alkoi toisella luokalla ja kesti 7 vuotta. Saksa ei ollut minulle niin helppoa kuin ruotsin kieli. Ylioppilaskirjoituksissa tein karkean 9 pisteen kielioppivirheen, kun en muistanut, että vene on saksaksi das Boot eikä der Boot kuten pitkän pohdiskelun jälkeen kirjoitin. Siinä meni etukäteen varma laudatur. Saksaa ei ole tullut paljon käytettyä kouluajan jälkeen

Englantia luin koulussa vain kolme vuotta lukiossa ja täytyy todeta, että kirjallinen englannin taitoni oli hyvä. Ylioppilaskirjoituksissa tuli laudatur tästä aineesta. Mutta puhuminen ja puheen ymmärtäminen on taas eri asia. Lukion aikana suoritin myös maksullisen kirjekurssin Englantia luonnonmenetelmän mukaan. Sain siitä arvosanan Good knowledge.

Varsinaisten aineiden lisäksi opiskelin Tampereen yliopistossa myös venäjän kieltä yhden vuoden. Ajattelin, että siitä voisi olla hyötyä myöhemmin. Siihen se sitten melkein jäikin. Kirjaimet vielä joten kuten muistan, mutta en juuri mitään muuta. Sain veljeltäni joululahjaksi venäjänkielisen kirjan, mutta sekin jäi melkein kokonaan lukematta alkua lukuun ottamatta. Teksti oli liian vaikeaa.

Esperantoon perehdyin myös Tampereella opiskellessani. Lainasin kirjastosta Esperantoa luonnon menetelmän mukaan-vihkosarjan. Lueskelin omin päin vihkosarjan läpi. Siitä on nyt noin 40 vuotta aikaa ja melkein kaiken  olen unohtanut, kun en ole sen jäkeen kieltä harrastanut.

Vieraat kielet kiinnostivat minua kovasti. Olisin päässyt opiskelemaan englantia Turun yliopistoon, mutta en mennyt sinne, koska melkein ainoa mahdollisuus olisi ollut opettajan ammatti. Se ei kuitenkaan kiinnostanut minua yhtään. Tietojenkäsittely ja tietokoneet kiinnostivat minua enemmän. Siihen aikaan sanottiin, että atk on tulevaisuuden ammatti ja niinpä valitsin sen alan.

Olin 1960-luvun lopulla harjoittelijana Neste Oy:llä (nykyinen Fortum). Siellä oli myös mieshenkilö, jonka vaimo oli töissä Kustannus Oy Unionissa, joka järjesti edellä mainitsemiani vieraiden kielten kursseja luonnonmenetelmän mukaan. Sain häneltä lainaksi ranskan ja italian kielen kurssimateriaalin. Minun piti palauttaa ne hänelle, mutta jostain syystä ne ovat edelleen minulla.

Ranskan kieltä opiskelin tämän kurssimateriaalin avulla omin päin. Sen verran olen oppinut, että painettua tekstiä ymmärrän melko hyvin, mutta puhuminen ja puheen ymmärtäminen on vaikeaa.

Italian kielen alkeet opiskelin myös omin päin edellä mainitun kurssimateriaalin avulla.

Myöhemmin 2000-luvulla verestin italian kielen taitojani Helsingin työväenopistossa käymällä italian kielen kurssilla yhden lukukauden. Siellä opettaja puhui pääasiassa italiaa ja itsekin piti jonkin verran vastailla kysymyksiin italiaksi. Olen ollut muutaman kerran Italiassa ja tunnen italialaisen mieshenkilön, joka käy usein Suomessa. Hänen kanssaan puhun kuitenkin englantia, koska italian kielen puhetaitoni ei ole kehuttava.

1970-luvun alussa opiskelin myös espanjaa Virkailijain kansalaisopistossa (Nykyinen Helsingin aikuisopisto) yhden lukuvuoden. Silloin matkustelin Espanjassa ja jonkin verran myös puhuin siellä espanjaa. Painettua tekstiä ymmärrän vielä melko hyvin, mutta puhuminen ja puheen ymmärtäminen ei enää tahdo sujua.

Kun kielet ovat kiinnostaneet minua, aloitin vielä vuosi sitten portugalin kielen opiskelun Helsingin työväenopistossa. Nyt on menossa toinen lukuvuosi. Kirjallinen puoli on melko helppoa, mutta puheen ymmärtäminen ja puhuminen on todella vaikeaa. Opiskelemme sekä Portugalin että Brasilian portugalia. Ääntäminen poikkeaa jonkin verran toisistaan ja sanasto on osittain erilaista. Lisäksi ongelmana minulla on, että kieli tahtoo sekoittua italian ja espanjan kieleen.

Kuinka viihdyttää itseään ja muita?

Uutuusviihdelaitteistoja en ole ostanut heti, kun ne ovat ilmestyneet markkinoille. Olen jonkin verran odotellut, että hinnat ovat ehtineet laskea. En ole kovin paljon katsonut televisiota. Siksi television lisälaitteetkaan eivät ole kiinnostaneet.  Esimerkiksi videonauhurin hankin melko myöhään  niiden markkinoille tulon jälkeen ja ensisijaisesti lapset käyttivät sitä.

Myöhemmällä iällä olen sitten panostanut hieman enemmän viihdelaitteisiin. Kun digilähetykset alkoivat, hankin ensiksi suhteellisen halvan digiboksin, jolla ei voinut tallentaa ollenkaan. Myöhemmin ostin antenniverkon ja kaapeliverkon tallentavan digiboksin. Antenniverkon digiboksia tarvitsen nykyään vapaa-ajan talossani. Minulla on siellä entiseltä työnantajaltani syntymäpäivälahjaksi saatu tauluteleviso, jossa ei ole digiviritintä ollenkaan.

Makuuhuoneeni nurkassa on jäänteenä vielä vanha 32 tuuman CRT-televisio, joka painaa kuin synti. Hintaa sillä oli ostettaessa 800 euroa. Se on toimiva televisio digiboksin avulla kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Se on niin iso, että se ei mahdu enää nykyiseen autooni, jotta voisin kuljettaa sen pois. Siksi en ole siitä vielä luopunut. Käyttöä sille on hyvin vähän.

Olohuoneessa on vuoden 2008 kesällä hankittu 42 tuumainen täysteräväpiirron (full HD) tauluteleviso. Tällä hetkellä siihen on liitettynä kaksi tallentavaa digiboksia. Toisen digiboksin, jolla voi tallentaa täysteräväpiirtokuvaa, sain entiseltä työnantajaltani läksiäislahjaksi. Sitä käytän tavallisesti myös television katseluun. Tämä digiboksi on yllä olevassa kuvassa vasemmalla puolella.

Slingbox

Toista digiboksia voin käyttää television katseluun vaikka mistä päin maailmaa tahansa internetin kautta. Tämän mahdollistaa muutama vuosi sitten hankkimani Slingbox-laite, joka on kuvissa vasemmalla.

Tämän laitteen kanssa on ollut ongelmia, sillä kaksi ensimmäistä lakkasivat toimimasta. Todennäköinen syy oli liika kuumeneminen. Ensimmäinen kesti vähän yli vuoden ja toinen vähän alle vuoden. Kolmas on sitten toiminut jo melkein kaksi vuotta. Tällä laitteella pystyn katsomaan kaikkia vapaita kanavia. Onneksi sain aina uuden laitteen rikkoutuneen tilalle takuuna.

Lisäksi olen käyttänyt ulkomailla booxTV-ohjelmaa television katseluun iPadilla ja iPhonellakin se toimii. Sillä voi katsoa suoria lähetyksiä ilmaiseksi. Rajoituksena on, että ainoastaan YLE:n kanavat näkyvät.

Apple TV ja sen kauko-ohjain

Viime kesänä hankin myös Apple TV:n. Mikä laite tämä sitten on? Apple TV liitetään televisioon HDMI-kaapelilla ja joko ethernet-kaapelilla tai langattomasti reitittimeen, jolloin saadaan internet-yhteys. AppleTV:llä voi katsoa mm.  YouTube- , Vimeo- ja Netflix-videoita sekä esimerkiksi omia valokuvia iCloud-palvelusta. Lisäksi uusimpien iPhonen ja iPadin sisällön voi peilata langattomasti television ruudulle Apple TV:n kautta.

Vapaaehtoistyötä

Aloitin vapaaehtoistyön jo 1980-luvulla, kun olin vielä jokapäiväisessä palkkatyössä. Minua kiinnostivat kovasti mikrotietokoneet ja siksi liityin PC-käyttäjät ry:n jäseneksi vuonna 1985. Minut valittiin myös vuonna 1987 yhdistyksen hallitukseen varsinaiseksi jäseneksi kolmeksi vuodeksi ja tämän jälkeen varajäseneksi kahdeksi vuodeksi.

PC-käyttäjät ry

Kun olin opiskellut siihen aikaan Helsingin yliopistossa tiedotusoppia, halusin käyttää opintojani hyödyksi ja ryhdyin yhdistyksen PC-käyttäjä-lehden päätoimittajaksi, kun muita halukkaita ei ollut. Päätoimittajuus sisälsi myös lehden taiton. Minua kiinnosti siihen aikaan julkaisujärjestelmät (DeskTop Publishing). Niinpä aloin vuonna 1988 taittaa lehteä Venturalla, joka oli silloin kelpo taitto-ohjelma. Tein tätä työtä vapaa-ajallani eikä tästä työstä saanut mitään palkkaa. Kirjoituksiani löytyy vanhoista PC-käyttäjä-lehdistä.


Olin myös Oy Tietokonepalvelu AB:ssä sen henkilöstölehden Tavukanavan toimituskunnan jäsenenä. Myöhemmin 2000-luvulla olin Ilmarisessa Tietohallintolinjan julkaiseman lehden Monitori toimituskunnassa. Keksin lehdelle tuon Monitori-nimen. Vaikka kysymyksessä oli työtehtävä, käytännössä jouduin kirjoittamaan artikkelit lehtiin kotona vapaa-ajalla työkiireiden takia.

Vuoden 2009 syksyllä aloitin jälleen vapaaehtoistyöt, kun vapaa-aikaa oli nyt enemmän kuin aikaisemmin. Huomasin opinto-oppaasta, että Helsingin suomenkielinen työväenopisto etsi vapaaehtoisia työntekijöitä tietotekniikan ja tiedonhaun vertaisohjaajiksi. Kävin haastattelussa ja aloitin työt melkein saman tien. Tässä vaiheessa en saanut varsinaista opastusta tai koulutusta tehtävään. Täytyi toimia niin kuin itse parhaiten osasi.

Aloitin työt Kaapelitehtaalla. Opastuspaikka oli avotilassa, jossa liikkui paljon ihmisiä. Kävin siellä kerran viikossa opastamassa. Kaikille päiville ei aina ollut opastettavia. Joskus kävi niin, että vahtimestari ei huomannut ilmoittaa minulle, että opastusta ei ole ja niin menin sinne turhaan. Muutaman kerran kävi taas niin, että opastettava ei tullutkaan paikalle ja jälleen tuli turha käynti. Opastin Kaapelitehtaalla vain yhden syyskauden.

Vuoden 2010 alussa siirryin Vuotaloon Vuosaareen ja opastin siellä kaksi ja puoli vuotta. Siellä oli kiitettävästi opastettavia. Lopuaikoina sielläkin kävi muutaman kerran niin, että opastettava ei ilmestynytkään paikalle tai kirjaston virkailija, joka huolehti varauksista, ei muistanut ilmoittaa peruutuksesta. Näin minulle tuli muutama turha käynti Vuosaaressa omalla kustannuksella, sillä matkakuluja ei korvattu.

Keväällä 2010 vertaisohjaajille järjestettiin Työväenopiston Opistotalolla Somedi-kurssi, jossa opiskeltiin sosiaalisen median aiheita kuten Facebook, Skype, YouTube, Second Life jne. Tämä oli jatkoa aikaisemmin järjestetylle peruskurssille, johon itse en osallistunut. Työväenopistossa oli meneillään samoihin aikoihin Somedi 2.0-hanke, jonka puitteissa osallistuin kansainväliseen UNIC-hankkeeseen. Olin mukana Bristolissa Englannissa järjestetyssä työkokouksessa.

Syksyllä 2012 aloitin Työväenopiston opastukset Opistotalolla, jonne minulla on kävelymatka. Lyhyen matkan takia halusin siirtyä tänne.

Liityin Enter ry:n jäseneksi talvella vuonna 2011. Aluksi kävin vain Enterin erilaisissa tilaisuuksissa, mutta syksyllä 2011 aloitin tietotekniikkaopastuksen Lasipalatsissa. Lasipalatsissa opastettavilla on yleensä ollut oma kannettava mikro mukana.

Minut valittiin myös varajäseneksi vuoden 2012 alusta lähtien Enter ry:n hallitukseen. Lisäksi olen mukana parissa työryhmässä. Toimin myös Enterin Facebook-sivun ylläpitäjänä.

Viime talvena aloitin myös kännykkäopastuksen Kampissa, joka on  jatkunut syksystä lähtien Kampin palvelukeskuksen väliaikaisissa tiloissa Käenkujalla Sörnäisissä. Olen antanut opastusta pääasiassa henkilöille, joilla on älykännykkä.

Mikroharrastukseni nykyvaiheet

2000-luvulla olen ostanut  ja käyttänyt sekä pöytämikroja että kannettavia mikroja eli läppäreitä. Myös minimikroa on tullut käytettyä sekä taulutietokonetta eli tablettia. Seuraavassa kuvassa ovat nykyiset tietokoneeni. Kuvasta puuttuu yksi pöytätietokone, joka on vapaa-ajan talossani.

Mikrolaitteistoni

Vuonna 2005 ostin ensimmäisen 64-bittisen läppärin Fujitsu Siemens Amilo A1630 (yllä olevassa kuvassa vasemmalla), joka on vieläkin käytössäni . Hinta oli melkoinen 1590 euroa, jos vertaa sitä nykypäivän läppärien hintoihin. Käyttöjärjestelmänä siinä oli Windows XP. Tänä vuonna käyttöjärjestelmä alkoi oikkuilemaan ja lopulta ei käynnistynyt enää ollenkaan. Koska mikro on muutenkin melko tehoton, asensin siihen Ubuntu Linuxin, jota olen käyttänyt jo pitkän aikaa. Käyttöjärjestelmästä tulee puolivuosittain aina uusi versio.

Vuoden 2008 lopulla ostin minimikron Asus EeePC 900. Siinä on 8,9 tuuman näyttö ja painoa vähän yli kilon. Käyttöjärjestelmänä on Windows XP. Keskusmuistia on 1 gigatavu, jonka vaihdoin 2 gigatavuun suorituskyvyn parantamiseksi. Aluksi mikro vaikutti ihan hyvältä ja se oli minulla mukana ulkomaanmatkoilla keveytensä takia. Siinä ei ollut perinteistä kovalevyä ollenkaan. C-asemana oli 4 gigatavun SSD-asema ja D-asemana 8 gigtavun SSD-asema.

Tämä osoittautui huonoksi ratkaisuksi.  Kun asensin lisää ohjelmia, C-asema täyttyi jatkuvasti. Vaikka ohjelman asensi D-asemalle, osa siitä vei tilaa myös C-asemalta. Niinpä tilasin Englannin Amazonista 32 gigatavun SSD-levyn, jonka asensin vanhan tilalle C-asemaksi. Temppuilemalla onnistuin asentamaan myös käyttöjärjestelmän uudelle asemalle, vaikka mikrossa ei ole CD/DVD-asemaa. Minimikro on nyt poikani käytössä ja toimii huomattavasti paremmin kuin alkuperäinen kokoonpano.

iPad 2 Wi-Fi  + 3G

Vuoden 2011 huhtikuussa siirryin sitten tablettimaailmaan. Hankin itselleni iPad 2-tabletin. En ostanut alkuperäistä iPadia, koska sen wifi+3G-versiosta puuttui 900 megahertsin taajuus, jota tarvitsen vapaa-ajan asunnollani. Tosin viime aikoina olen käyttänyt iPad 2:llani langatonta internetiä, koska minulla on nykyään sellainen vapaa-ajan asunnollani. iPadia käytän kotona sähköpostin lukemiseen ja sosiaaliseen mediaan. Otan sen mukaani vapaa-ajan talolleni läppärin lisäksi sekä kotimaan ja ulkomaan matkoille. Pyrin valitsemaan yleensä sellaisen hotellin, jossa on ilmainen tai halpa langaton internet-yhteys.

Yhteen läppäreistäni  (yllä olevassa kuvassa toinen oikealta) asensin Windows Vistan rinnalle Windows 8-käyttöjärjestelmän esiversion jo vuoden 2011 loppupuolella. Keväällä siitä tuli uudempi versio ja viime elokuussa sitten lopullinen ilmainen versio (voimassa 3 kuukautta), jotka myös asensin. Myyntiin Windows 8 tulee 26.10.2012. Tiilikäyttöliittymä tai laattakäyttöliittymä on melko hankala käyttää hiirellä. Saa nähdä, miten uusi Windows 8-käyttöjärjestelmä otetaan käyttöön yrityksissä pöytäkoneissa ja tavallisissa kannettavissa mikroissa, joissa ei ole kosketusnäyttöä.

Apple Mac mini ja lisälaitteet

Tämän vuoden heinäkuussa täydensin laitteistoani Apple Mac mini:llä. Tämä on halvin Applen mikro. Se ei sisällä tosin muuta kuin keskusyksikön. Minulla oli kuitenkin ennestään HP:n 24 tuuman näyttö, hiiri ja kamera videopuheluita varten, joita voi käyttää Mac mini:n kanssa. Ostin lisäksi Apple:n oman langattoman näppäimistön.

Mikron mukana tuli Lion-käyttöjärjestelmä. Sain päivitettyä sen ilmaiseksi Mountain Lioniin, kun se julkaistiin heinäkuun lopulla. Siihen on jo tullut pari pienempää päivitystä jälkeenpäin. Käyttöjärjestelmän ja muiden ohjelmien päivitykset tapahtuvat suoraan internetin kautta. Ainakin toistaiseksi olen ollut tyytyväinen Mac Miniin, sillä se on paljon nopeampi käytössä kuin kannettavat Windows-mikroni.

Mikroharrastukseni varhaisvaiheet

Mikroharrastukseni alkoi 1980-luvun alkupuolella. Kuten olen jo aikaisemmin kertonut ensimmäinen kotitietokoneeni oli Commodore 64. Myin sen melko pian ja hankin tilalle Commodore Amigan. Varsinkin Amiga oli erinomainen pelikone. Itse pelailin jonkin verran, mutta enemmän pelaamisesta oli kiinnostunut poikani. Varsinaista hyötykäyttöä näillä ei juuri ollut. Mutta saipahan tutustua vapaa-ajan tietotekniikkaan ja harjoitella kotitietokoneiden käyttöä.

Myin muutaman vuoden kuluttua myös Commodore Amigan ja ostin tilalle PC:n 1980-luvun loppuoliskolla. Toimin siihen aikaan PC-käyttäjät ry:ssä ja siellä tapasin henkilön, joka hankki tietokoneen komponentteja Aasiasta Hong Kongista ja kokosi niistä itse pöytämikroja. Häneltä ostin ensimmäisen klooni-PC:n.

Kun ensimmäinen PC-mikroni kävi vanhaksi, ostin tilalle uuden kloonimikron Helsingistä halpamyymälästä. Tällaisia hieman epämääräisiä kivijalkamyymälöitä oli Suomessa 1980-luvulla useita. Tein kaupat, mutta mikron toimituksessa oli vaikeuksia. Sain kysellä monta kertaa ja käydä paikan päällä katsomassa, ennen kuin vihdoin sain mikron. Välillä tuntui jo siltä, että en saa tilaamani mikroa ollenkaan.

IBM Portable PC

Ensimmäinen kannettava mikro, jonka hankin itselleni 1980-luvun loppupuoliskolla, oli IBM Portable PC 5155. Tai oikeastaan ei voi puhua kannettavasta vaan raahattavasta mikrosta, sillä se painoi 13,6 kg. Siinä oli 9 tuuman kullanruskea näyttö ja kaksi levykeasemaa, joiden kapasiteetti oli 360 kilotavua. Kovalevyä siinä ei ollut ollenkaan, joten käyttöjärjestelmäkin IBM PC-DOS 2.1 ja muut ohjelmat ladattiin muistiin levykkeeltä. Prosessori oli Intel 8088 ja kellotaajuus 4,77 MHz. Säilytin tätä mikroa pitkään, mutta kun muutin pienempään asuntoon, se oli pakko viedä kaatopaikalle tilan puutteen takia.

1990-luvulla aloin itsekin rakentamaan pöytämikroja osista. Ostin emolevyn, kotelon virtalähteineen, levykeaseman, muistit ja kovalevyn sekä näytön, näppäimistön ja hiiren sieltä, mistä sain ne halvimmalla. Asensin osat yhteen. Tämän jälkeen asensin käyttöjärjestelmän ja muut ohjelmat. Kokosin tällä tavalla kaksi pöytämikroa itselleni. Ihme kyllä kummatkin toimivat heti ensi käynnistyksellä.

Tässä itse kokoamani mikro lattialla vasemmassa reunassa

Ensimmäisen kevyen kannettavan mikron hankin 1990-luvun alkupuolella ja se oli IBM ThinkPadin jokin malli, jonka numeroa en enää muista. Tämän jälkeen ostin 1990-luvun lopulla Compaq Armada M300-nimisen kannettavan mikron. Siinä oli alun perin Windows 98-käyttöjärjestelmä, mutta asensin siihen myöhemmin Windows NT4.0:n. Siinä oli 6 gigatavun kovalevy. Se meni myöhemmin rikki. Minulla oli tallessa siellä lomakuvia ja sain ne pelastettua juuri, ennen kuin kovalevy simahti lopullisesti. Onneksi minulla oli vakuutus ja vakuutusyhtiö korvasi uuden kovalevyn kokonaan. Siinä ei ollut alun perin CD-asemaa, mutta ostin siihen myöhemmin pohjaan kiinnitettävän telakan, joka sisälsi CD-aseman. Tämä läppäri  minulla on vieläkin tallessa.

Olen käyttänyt melkein kaikkia IBM:n ja Microsoftin käyttöjärjestelmiä alkaen PC-DOS:sta ja MS-DOS:sta. Linux-käyttöjärjestelmää olen käyttänyt 1990-luvulta lähtien alkaen Debianilla ja Red Hatilla.

Minulla on ollut useita kymmeniä mikroja elämäni aikana. Tarkka lukumäärä ei ole enää muistissa. Osan olen antanut lapsilleni ja osan olen joutunut viemään kaatopaikalle, kun mikrot ovat olleet niin vanhoja, että niitä ei ole voinut enää käyttää juuri mihinkään eikä ole ollut säilytystiloja. Kallein mikrokokoonpanoni on maksanut yli 20000 markkaa (noin 3500 euroa) sisältäen myös kirjoittimen.

Seuraavassa blogikirjoituksessani käsittelen mikroharrastustani 2000-luvulla.