Talviajan kuntoilulajini

Talvella pyrin aina hiihtämään, mikäli se vain on mahdollista. Viime vuodet ovatkin olleet suotuisia hiihdon harrastukseen. Esimerkiksi viime vuonna oli mahdollista hiihtää vielä huhtikuun puolivälissä Helsingissä Paloheinässä. Toissa vuonna hiihtokilometrejä kertyi vähän yli 700, mutta viime vuonna vain 400 km. Tänä vuonna olen hiihtänyt toistaiseksi vain noin 250 km. Vapaaehtoistyö on verottanut osansa.

Hiihtämässä Paloheinässä

Nykyisin on mahdollista hiihtää myös hiihtoputkessa tai hiihtohallissa. Olen käyttänyt tätäkin mahdollisuutta hyväkseni. Jämijärvellä on hiihtoputki ja siellä olen hiihtänyt muutamana vuotena. Viime syksy jäi kyllä väliin, kun en saanut sinne enää vapaalippua. Sen sijaan hiihdin Kivikon hiihtohallissa viime syksynä ja parina vuonna aikaisemmin kokeilin hiihtoa siellä, jolloin sen nimi oli Ylläs-halli. Parina syksynä olen hiihtänyt myös Vuokatin hiihtotunnelissa viikon ajan.

Loukkasin polveni aikoinaan ja polvikierukka vaurioitui. Polvi on jouduttu leikkaamaan kaksi kertaa, viimeksi 3 ja puoli vuotta sitten. Nykyisin vapaan hiihto rasittaa polvea liikaa ja siksi olen hiihtänyt viime vuodet vain perinteisellä tyylillä. Täten kilometrejäkin kertyy vähemmän.

Kuntosalilla Ruoholahdessa

Kuntosalilla olen yrittänyt käydä viime vuosina säännöllisesti kerran viikossa joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Minulla on mahdollisuus käydä entisen työpaikkani kuntosalilla Ruoholahdessa. Talvella kuljen sinne ratikalla ja kesällä pyörällä Baanaa pitkin.

Kävelyä harrastan ympäri vuoden. Kävelyni on pääasiassa hyötyliikuntaa. Pyrin välttämään autoilua ja muita moottoroituja kulkuvälineitä, mikäli se vain on mahdollista. Kävelymäärä on ollut viime aikoina vuodessa vajaat 1000 km.

Kuntosuorituksiani HeiaHeia-palvelussa

Ostin neljä vuotta sitten itselleni retkiluistimet. Luistelua olin sitä ennen harrastanut tavallisilla hokkareilla useita kymmeniä vuosia sitten. Alkuvuosina luistelin retkiluistimilla järven ja meren jäällä sekä Eläintarhan urheilukentällä, jonne oli jäädytetty rata. Viime vuonna merelle ei pystytty auraamaan luistinrataa ollenkaan. Eläintarhan urheilukenttä oli suljettu koko viime talven korjaustöiden takia. Siksi viime vuonna en luistellut ollenkaan. Tänä vuonna rata on jälleen jäädytetty, mutta toistaiseksi en ole ehtinyt ollenkaan luistelemaan. Toivottavasti siihen on vielä mahdollisuus.

Halliuinnin aloitin vuoden 2010 syksyllä. Olen käynyt uimassa Mäkelänrinteen uimakeskuksessa syksyn ja talven aikana noin kymmenen kertaa. Yhdellä kerralla olen uinut 1 - 1,2 km. Tämän vuoden puolella en ole kuitenkaan ehtinyt vielä kertaakaan uimaan. Ulkolajit ovat houkuttaneet enemmän.

Mitä kuntoilulajeja te lukijat harrastatte talviaikaan? Mikä on mieluisin kuntoiluharrastuksenne talviaikaan?

Kuntoilusuoritusten tallennusvälineitä

Aivan ensimmäiset kokeiluni Sports Trackerillä tein Nokia N95-kännykällä vuonna 2008. En kuitenkaan tallettanut tietoja pysyvästi mihinkään. Kokeilu oli kuitenkin satunnaista enkä oikein täysin ymmärtänyt ohjelman ideaa. Nokia 5800 XpressMusic-kännykälläni aloitin Sports Trackerin kokeilun syyskuussa 2009. Muutamia suorituksia on vielä nähtävissä kännykässäni. Näitäkään kokeiluja en ole tallettanut mihinkään tietokantaan.

Aloin käyttämään HeiaHeia-ohjelmaa säännöllisesti toukokuussa vuonna 2010. Silloin kuntosuoritukset pystyi kirjaamaan vain HeiaHeian internet-sivulle. Ajan ja matkan mittaukset piti suorittaa muilla keinoilla esim. katsomalla aikaa kellosta ja arvioimalla matkan. Osittain käytin Sports Tracekeriä myös matkan ja ajan mittaamiseen, mutta pääasiassa arvioin matkan ja ajan katsoin kellosta.

Sports Trackerin aloitusnäkymä

Ostin marraskuussa 2010 itselleni iPhone 4-kännykän. iPhonelle on saatavissa useita kuntoilusuoritusten tallennusohjelmia. Kokeilin mm. MotionX-GPS Lite-, MyRun- ja Endomondo-ohjemia, jotka ovat ilmaisia. En kuitenkaan mieltynyt näihin amerikkalaisiin ohjelmiin. Sen sijaan RunKeeper-ohjelmaa käytin rinnan Sports Trackerin kanssa. Sillä tallensin tietoja RunKeeperin tietokantaan, joita saattoi sitten katsoa RunKeeperin internet-sivulta. Lopetin kuitenkin RunKeeperin käytön, kun sen lajivalikoima oli melko pieni verrattuna esimerkiksi HeiaHeia:han.

HeiaHeia:han saa nykysin myös suorituksen tallentavia ohjelmia. iPhoneen on saatavissa HeiaTracker- ja Android-laitteisiin HeiaSports Free-ohjelma. Heia Trackeria olen kokeillut, mutta en ole ottanut sitä vakituiseen käyttöön. Nykyisin käytän pääasiassa Sports Trackeria kuntosuoritusten mittaukseen. Kirjaan sitten käsin tiedot HeiaHeia:han. HeiHeia:ta olen käyttänyt siksi, että siitä saa kätevästi kuntosuoritukset vuosittain.

Sports Trackeria käytän pääasiassa iPhone 4:lla. Siinä se toimii parhaiten. Olen myös kokeillut sitä Android puhelimella, Nokian N9:llä ja Nokia Lumia 920:lla. Lumia 920-puhelimessa ongelmana on se, että jos tallenus on päällä ja tulee esim. puhelu ja vastaat siihen, niin tallennus katkeaa välittömästi ja menetät kaikki siihen mennessä tallentuneet tiedot.


iPhoneen saa Moves-nimisen ohjelman, joka tallentaa automaattisesti henkilön "kulkuhistorian". Ohjelman pitäisi tunnistaa kävelyn, juoksun, pyöräilyn ja "ajoneuvolla" (transport) liikkumisen sekä paikat, missä on ollut. Otin ohjelman käyttöön tammikuun lopulla. Kerran minulla oli iPhone mukana, kun hiihdin runsaat 10 km. Ohjelma kuvitteli, että pyöräilin ja matkaakin kertyi vain 0,3 km. Toisella hiihtokerralla matka tallentui ajoneuvolla liikkumisena. Kaikkea ohjelma ei vielä tunnista, mutta ohjelmaa kehitetään koko ajan. Ehkä jatkossa hiihtokin tunnistetaan.

Ilmaisohjelmista ei yleensä löydy mitään käyttöohjeita. Luulin, että kävelystä tallennetaan vain askeleet. Siksi muunsin itse askeleet metreiksi käyttäen kerrointa 0,68. Myöhemmin paljastui, että kyllä Moves muutakin mittaa. Kun klikkasi vihreää ympyrää (kävely), sieltä paljastui kokonaismatka kilometreinä. Kun vielä kerran klikkasi, niin seuraavaksi ilmestyi kokonaisaika.

Minkälaisia kuntoilusuoritusten tallennuslaitteita lukijat ovat käyttäneet tai kokeilleet? Minkälaisia kokemuksia teillä on kuntoilusuoritusten tallennuslaitteista?

Luentojen valmistelua

Enter ry:n kännykkäopastajien koordinaattori houkutteli minua jo viime marraskuussa pitämään luennon tablettitietokoneista. Paikka olisi Keravan Talkoorengas. Siellä on jo aikaisemmin pidetty luento älykännyköistä ja toivottiin luentoa myös tablettitietokoneista. Ajankohdaksi oli sovittu vuoden 2013 maaliskuu. Aluksi en oikein osannut vastata kieltävästi tuohon pyyntöön.

Kerava on minulle tuttu kaupunki, sillä olen asunut siellä aikaisemmin 33 vuotta. Tämä oli ehkä yksi syy miksi en kieltäynyt kokonaan. Minulla on kyllä käyttökokemusta tablettitietokoneista, sillä ensimmäisen tablettitietokoneeni iPad 2:n ostin vajaat kaksi vuotta sitten. Viime vuoden joulukuussa ostin sitten uudemman iPadin Retina-näytöllä ja luovutin vanhan tyttärelleni pientä maksua vastaan. Viime vuoden lopulla hankin lisäksi Asuksen valmistaman Google Nexus 7 -tabletin.

IPad ja Google Nexus 7

Vaikka minulla on käyttökokemusta tableteista, siitä huolimatta luennon pitäminen arvelutti, koska sen valmistelu vaatii melkoisesti työtä etukäteen. Ilmoitin myöhemmin, että luovun koko hankkeesta. Sain taas uuden pyynnön tarmokkaalta kännykkäopastajien koordinaattoriltamme. Lopulta sitten suostuin. Tarkoitus oli aloittaa kalvojen teko, mutta se viivästyi, kun aloituskynnys oli korkea. Vasta tammikuun puolessa välissä aloin miettimään luennon runkoa.

En ole viime aikoina tehnyt esitysdioja. Tavoitteeni oli, että pystyisin tekemään ne ilmaisella esitysohjelmalla LibreOffice Impressellä, koska Google Driven oma esitysohjelma ei ole mielestäni  kovin monipuolinen eikä käyttäjäystävällinen pitkien esitysten tekoon. Tein kokeeksi dian ja vein sen Windows 8-mikron resurssienhallinnan kautta Google Driveen. Jostain syystä se ei kuitenkaan näkynyt ollenkaan, kun avasin Google Driven iPadillani. Useiden yritysten jälkeen käytin Driven Lähetä-painiketta ja nyt diaesitykset ilmestyivät myös iPadin Google Driveen, kun olin lähetysasetuksista ottanut käyttöön asetuksen Muunna ladatutut tiedostot Google Dokumentit -muotoon. Muunto tapahtui myös autommaattisesti, kun katseli diat Google Drivessa.

Jos tablettitietokoneluentoon oli riittävästi aikaa valmistella, niin Google+ -palvelun esittelyyn ei ollut aikaa oikeastaan ollenkaan. Oli sovittu, että Enter ry:n TVT-kerhossa pidetään tietoisku 28.1.2013 aiheesta Google+ ja Googlen pilvipalvelut. Lasipalatsin Kohtaamispaikan suunnittelija, jonka piti pitää esitys, sairastui kuitenkin ja tieto siitä saatiin pari tuntia ennen esityksen alkamisaikaa. Enterin puheenjohtaja soitteli minulle puolitoista tuntia ennen tilaisuuden alkua ja kyselti voisinko minä pitää esityksen Google+:sta. En kuitenkaan heti vastannut myöntävästi, koska olin kävelemässä kotini lähistöllä ja tarkoitus oli vielä syödä ennen tilaisuutta. Siksi aikaa esityksen valmisteluun ei ollut käytännössä yhtään. Lähdin syötyäni Lasipalatsiin ja päätin pitää esityksen ex tempore, koska olin käyttänyt Google+ -palvelua jo noin puolitoista vuotta. Ajattelin, että eiköhän tällaisella kokemuksella jotakin pysty esittämään.

Itse en ole kovin innokas esiintymään suuren yleisön edessä, mutta kun pyyntöjä tulee, ei kehtaa aina kieltäytyäkään. Minkälaisia kokemuksia lukijoilla on luentojen pitämisestä? Oletko joutunut pitämään luennon ex tempore?

Seniorin opas sosiaaliseen mediaan

Luin Nettimuorin eli Marjatta Laineen kirjan Mummo ja vaari verkkoon - seniorin opas sosiaaliseen mediaan. Nimestä päätellen kirja on tarkoitettu varttuneille henkilöille. Mielestäni kirja sopii myös  nuoremmillekin luettavaksi, jos ja kun tarvitsee tietoa sosiaalisesta mediasta.

Kirjan alussa selitetään sosiaalisen median käsitettä. Sosiaalisen median piiriin katsotaan kuuluvaksi erilaisia vuorovaikutteisia internetin palveluja ja sovelluksia. Kirjassa neuvotaan opettelemaan yhden tai kahden palvelun käyttö kerrallaan. Lisäksi korostetaan, että ikä ei ole este oppimiselle. Itsekin olen samaa mieltä. Kyllä sitä vanhanakin oppii.

Ensimmäiseksi esitellään sähköposti. Kirjassa mainitaan kaksi erillistä sähköpostiohjelmaa, joista toista Mozilla Thunderbird-ohjelmaa esitellään tarkemmin. Nettiselaimella toimivista webmail-sähköpostiohjelmista mainitaan Googlen tarjoama Gmail, Microsoftin tarjoama Hotmail, Suomi24:n tarjoama Posti sekä MTV3:n tarjoama Luukku. Gmailista on sitten tarkempi selostus käyttöönottoa myöten. Sähköpostin tietoturvaan kiinnitetään myös huomiota.

Pikaviestinohjelmista esitellään ICQ, Windows Live Messenger,Yahoo Messenger, Digsby, Trillian, Pidgin, Mesenet sekä lopuksi Skype. Näistä tunnetuimpia Suomessa ovat Windows Live Messenger ja Skype. Kun Microsoft osti Skypen, se lopettaa nyt Windows Live Messengerin ja kehottaa siirtymään Skypen käyttöön. Skypeä on käytetty tavallisten näköpuhelujen lisäksi myös etäopetuksessa opiskeltaessa esimerkiksi vieraita kieliä sekä etätuen antamisessa ja saamisessa.

Blogeja esitellään laajasti ja blogialustoista mainitaan esimerkkeinä Blogger (Blogspot), WordPress ja Vuodatus. Blogin perustamisessa esimerkkinä käytetään Googlen omistamaa Bloggeria. Käyttöönotosta on laaja selostus. Valitettavasti kuvaus on hieman vanhentuneesta versiosta.

Mikroblogeista esitellään suomalainen Qaiku ja Twitter. Näistä Twitter on huomattavasti yleisempi, kun asiaa tarkastellaan maailmanlaajuisesti. Kirjassa Twitterin mainitaan olevan englanninkielinen. Suomenkielinen Twitter on kuitenkin ollut jo pitkään käytettävissä. Itsekin olen esitellyt Twitteriä blogikirjoituksessani.

Facebookia esitellään perusteellisesti. Facebook eli naamakirja on maailman suurin verkkoyhteisö. Käyttäjiä on noin miljardi, joista aktiivisia käyttäjiä noin 700 miljoonaa. Facebookin perusajatuksena on:

• Facebook toimii tuttujen kohtaamispaikkana verkossa
• Palveluun rekisteröidytään nimenomaan omalla nimellä
• Monille Facebookin peruskäyttäjille palvelu on usein eräänlainen tiedotuskanava: kerrotaan kavereille, mitä ollaan tekemässä, mitä on viime päivinä tapahtunut tai kysellään toisten kuulumisia
• Facebook on monelle tavallaan jatke kohtaamisille muualla

Facebookin ylläpidon palvelulle asettama alaikäraja on 13 vuotta ja yläikärajaa ei ole. Facebookin peruskäytöstä selostetaan viestien lähettäminen, kommentit ja tykkäämiset, kuvien ja videoiden jakaminen, linkit ja tapahtumat. Seinästä, kaveripyynnöistä, yksityisviesteistä, chatista ja ryhmistä on omat kuvauksensa.

Videopalveluista mainitaan YouTube ja Vimeo. Näissä palveluissa voi julkaista omia videoitaan verkossa. YouTubesta selostetaan mm. tilin luonti, videon lataus YouTubeen ja videon poistaminen YouTubesta. Lisäksi neuvotaan, miten tehdään oma video Windows Movie Maker-ohjelmalla.

Foorumeista ja chatista on oma lukunsa. Foorumeilla keskustellaan ei-reaaliaikaisesti ja chatissa keskustellaan reaaliaikaisesti.

Tietoturvaan kiinnitetään huomiota ja varmuuskopioita kehotetaan tekemään. Ohjelmat kannattaa pitää ajan tasalla, sillä ajan tasalle päivitetyt ohjelmat ovat turvallisempia. Netikettiä eli netin etikettiä pitäisi noudattaa verkossa liikuttaessa. Salasanojen muodostamiseen annetaan neuvoja sekä selaimien historiatietojen poistoon.

Aika monipuolisesti tässä kirjassa selostetaan sosiaalisen median asioita. Kirja on painettu vuonna 2011. Siksi Google+ loistaa poissaolollaan. Painetun kirjan ongelmana on se, että ohjelmista tulee uusia versioita sellaiseen tahtiin, että ei tahdo mukana pysyä. Useista tässä kirjassa esitellyistä ohjelmista on olemassa jo uudempia versioita, joten ohjeet ovat osittain vanhentuneita.

Mitkä sosiaalisen median alueet ovat lukijoista kiinnostavia? Mitä sosiaalisen median palveluja olette käyttäneet?

Mietteitä Nokian tuotteista

Ajattelin ensiksi antaa blogikirjoitukselleni otsikon Nokian mokia, mutta päädyin sitten lievempään ilmaisuun. Olen käyttänyt Nokian kännyköitä vuodesta 1996 lähtien. Ensimmäinen kännykkäni ei ollut kuitenkaan Nokia vaan Ericsson GH 337 kuten olen kertonut blogitekstissäni aikaisemmin. Käytössäni on ollut noin 15 Nokian kännykkää.

Osa Nokia-kännyköistäni

Vuonna 1999 kävin Floridassa ja siellä tarvitsin 3-taajuuskännykkää. Nokialla ei sellaista vielä siihen aikaan ollut ja niinpä hankin Motorolan 3-taajuuskännykän itselleni. En tarvinnut sitä juuri muuten sen jälkeen, joten se meni myöhemmin vaihdossa hankkiessani uuden Nokian kännykän.

Motorola julkisti ensimmäisen simpukkapuhelimen vuonna 1996 ja siitä tuli suuri hitti varsinkin Yhdysvalloissa huolimatta lähes 1000 dollarin hinnasta. Vuonna 2004 julkaistu Motorola Razr toi muotoilun kilpailuvaltiksi. Ohut alumiininen simpukkapuhelin Razr aiheutti harmaita hiuksia liian paksuista puhelimista syytetylle Nokialle. Kun simpukkapuhelimien buumi oli jo melkein ohi, Nokia sai vasta sitten myyntiin ensimmäisen simpukkapuhelimen.

Nokia julkisti jo varhain 2000-luvun alkupuolella varsin tyylikkäitä ovaalinmuotoisia prototyyppejä kosketusnäyttökännyköistä, joita ei sitten koskaan tullut markkinoille. Nokialla oli ennen Applea jonkinlaisia yritelmiä kosketusnäyttökännyköistä, mutta ne eivät saavuttaneet menestystä. Apple käytti iPhoneissa alusta alkaen kapasitiivisia näyttöjä, kun Nokia myöhemminkin pysytteli sitkeästi resistiivisissä näytöissä. Tämä oli varmasti yksi syy, miksi Nokian kosketusnäyttökännykät eivät menestyneet.  Lopulta Nokiankin oli pakko siirtyä kapasitiivisiin näyttöihin. Siirryin vuoden 2010 lopulla iPhone 4:n käyttäjäksi, kun Nokialta ei tullut markkinoille käyttäjäystävällistä kosketusnättöpuhelinta.

Nokan lippulaivamalleiksi esitellyt älykännykät ovat olleet melkein aina liian paksuja ja painavia. Hyvänä esimerkkinä on viimeksi julkaistu Lumia 920, joka on melkein kaksi kertaa niin paksu kuin ohuin älykännykkä ja painaa mahtavat 185 grammaa, kun esimerkiksi iPhone 5:n paino on vain 112 grammaa. Jostain syystä Nokia ei pärjää kilpakumppaneilleen tällä alueella. Näistä ongelmista huolimatta hankin käyttööni Lumia 920-käännykän, kuten olen aikaisemmassa blogissani kertonut.

Kun Nokia vihdoin viimein alkoi valmistaa yli neljän tuuman kännyköitä, kilpailijoilla Applea lukuun ottamatta on jo yli 5 tuuman kännyköitä myynnissä. Kiinalaiset ovat julkistaneet jo 6,3 tuuman kännykän. En tiedä voidaanko tätä enää nimittää kännykäksi. Sitä voisi nimittää puhletiksi (enlanniksi phablet), joka on tablettitietokoneen ja kännykän välimuoto. Eli tässäkin Nokia on jälleen kilpailijoitaan jäljessä.

Nokia tuli mukaan myös minitietokonemarkkinoille omalla tuotteellaan, mutta liian myöhään. Alumiinirunkoinen tuote oli kyllä hieno, mutta aivan liian kallis, joten sillä ei ollut mitään mahdollisuuksia menestyä. Nyt miniläppäreiden valmistus on kokonaan lopetettu, kun tablettitietokoneet ovat tulleet markkinoille. Puhutaan, että Nokiakin julkaisisi oman tablettinsa mahdollisesti jo helmikuussa. Muut valmistajat ovat olleet jo niin pitkään markkinoilla omilla tuotteillaan, että jälleen kerran Nokia ei tule menestymään tällä alueella, ellei mahdollisesti julkaistava tabletti ole aivan ilmiömäinen.

Mitä muita mokia Nokia on mielestänne tehnyt? Kertokaa niistä kommenteissa.

Yhtenä lähteenä olen käyttänyt kirjoitusta Tietokone-lehden verkkoversiossa.

Kirjeenvaihtoa vanhan ajan tyyliin

Kun vieraat kielet ovat kiinnostaneet minua, halusin myös kirjoitella ulkomaalaisten kanssa. Tilasin 1960-luvun lopulla Saksasta vihkosen, jossa oli kirjeenvaihtoon halukkaita henkilöitä osoitteineen ja kuvineen. Kirjoittelin sieltä löytyville useille kymmenille henkilöille. Kirjeenvaihtoa kävin postitse tavallisilla paperikirjeillä, koska silloin ei vielä ollut internetiä ja siihen liittyviä palveluja. Minulla ei ole enää tallessa kirjeitä. Heitin ne pois jossakin vaiheessa, kun ei oikein ollut säilytystiloja.

Ensimmäisenä minulle vastasi sveitsiläinen tyttö, jonka nimeä en enää muista ja jonka kanssa kirjoittelin jonkin aikaa. En kuitenkaan koskaan tavannut häntä.

Armandon lähettämä postikortti

Seuraavana mieleen jäänyt henkilö oli italialainen mies, joka oli kotoisin Italiasta Padovasta. Hänen nimensä oli Armando. Hän oli kovasti kiinnostunut saamaan vaimolleen poronnahkasta tehdyn turkin. Kyselin Stockmannilta ja muista liikkeistä, onko heillä myytävänä sellaisia, mutta aina sain vastauksen, että ei. Niinpä asia jäi sikseen.

Armando oli sotilashenkilö ja siihen aikaan hän työskenteli Riminillä. Tein Riminin matkan ja tapasin hänet siellä. Kävimme hänen autollaan mm. San Marinossa. Tutustuimme myös paikallisiin ravintoloihin ja muihin nähtävyyksiin. Kirjoittelin hänen kanssaan englanniksi ja jonkin verran italiaksi. Viimeksi sain häneltä kortin vuonna 1976, jolloin hän oli Roomassa.

Kävin vuonna 1971 lomamatkalla Rhodoksella ja tapasin siellä ranskalaisen tytön, joka asui Pariisissa.  Hänen nimensä oli Myrna. Sain hänen osoitteensa ja kirjoittelin hänen kanssaan ihan vain ystävänä joko englannin tai ranskan kielellä. Sovimme, että tulen Pariisiin kesällä 1972. Lähdin sitten Pariisin sovittuun aikaan Keihäsmatkojen matkalla. Hotelli oli Pigalle-kadulla. Arvaatte varmaan, keitä siellä tapasi kadun varrella. Soitin hotellista Myrnalta saamaani numeroon. Sieltä vastasi hänen nuorempi sisarensa. Hän sanoi, että Myrna on lähtenyt Marokkoon, josta heidän vanhempansa ovat kotoisin. Hieman ihmettelin tätä. Vaikka kirjoittelin Myrnan kanssa vielä jälkeenpäinkin, ei minulle selvinnyt, miksi hän juuri silloin lähti Marokkoon. Sovin nuoremman siskon kansssa, että tapaan myöhemmin hänet ja hänen espanjalaisen poikaystävänsä. Menin hänen asunnolleen sovittuun aikaan ja kun soitin ovikelloa, vastassa oli vihainen koira ja Myrnan äiti. Yritin selittää hänelle ranskaksi, että tulin tapaaman hänen tytärtään. Vietin sitten yhden iltapäivän Myrnan siskon ja hänen poikaystävänsä kanssa paikallisessa ulkoilmaravintolassa nautiskellen virvokkeita.

Amerikasta minulla oli useita kirjeenvaihtokavereita. Ehkä pitkäaikaisin oli New Yorkin Brooklynissa asuva Milton. Yritin kysellä häneltä ja muiltakin amerikkalaisilta kirjeenvaihtokavereiltani, voisivatko he järjestää minulle lyhytaikaisen työpaikan sieltä. Käytännössä se ei kuitenkaan onnistunut ja niin minulta jäi Amerikka silloin näkemättä. Se oli kiinni joko työluvasta tai viisumista.

Saksasta minulla oli kirjeenvaihtokaveri, jonka nimi oli Konrad. Hän oli minua vanhempi ja hänen kanssaan kirjoitin saksaksi. Mieleeni on jäänyt, että hän kirjoitti kirjeet kirjoituskoneella, kun minä kirjoitin käsin. Minulla ei ollut kirjoituskonetta siihen aikaan.

Lisäksi minulla oli kirjeenvaihtokavereita ainakin Englannista, Intiasta ja Ranskasta muitakin kuin Myrna muutamia mainitakseni.

Twitter-oppia aloittelijoille

Lähdin kokeilemaan Twitteriä vuoden 2010 marraskuussa. Olen tarkoituksella rajannut seurattavien määrän hyvin pieneksi ajan puutteen vuoksi. Lähinnä olen kiinnostunut tietotekniikkaan ja someen liittyvien twiittaajien viesteistä. Twitter-tunnukseni on @tapiohietamaki. Voit seurata minua Twitterissä. Seuraavassa tietoa Twitteristä, jotta sinäkin lukija innostuisit visertämään.

Yleistä Twitteristä

Twitter on yhteisö- ja mikroblogipalvelu, jonka käyttäjät pystyvät julkaisemaan ja lukemaan toistensa päivityksiä internetissä. Tekstipohjaiset viestit eli twiitit (englanniksi tweet) voivat sisältää korkeintaan 140 merkkiä. Nykyään on mahdollista julkaista myös kuvia ja videoita Twitterissä. Palvelun käyttö on maksutonta. Twitterin kehitys aloitettiin keväällä 2006 ja se julkaistiin heinäkuussa 2006. Twitterillä on eräiden arvioiden mukaan yli 500 miljoonaa käyttäjää.

Rekisteröidy palveluun

Twitteriä voi seurata ilman käyttäjätunnusta, mutta käyttäjätunnuksen rekisteröiminen on suositeltavaa. Ilman tunnusta ei voi julkaista twiittejä. Siirry osoitteeseen https://twitter.com/signup, minkä jälkeen anna vaaditut tiedot (nimi, sähköpostiosoite, salasana ja käyttäjätunnus). Kun rekisteröityminen on tehty, olet valmis twiittaamaan.

Rekisteröitymisen jälkeen voi täydentää profiilitietojaan. Profiiliin voi lisätä mm. kuvan, sijainnin, verkkosivun ja lyhyen kuvauksen itsestään. Kun on rekisteröitynyt, sen jälkeen palveluun kirjaudutaan käyttäjätunnuksella tai sähköpostiosoitteella ja antamalla salasanan.

Twiittaaminen

Muita käyttäjiä voi nyt ruveta seuraamaan (follow) ja myös twiittaamaan itse. Tämän jälkeen Twitterin pääsivulle muodostuu virta, johon omat ja kontaktien tekemät twiitit päivittyvät reaaliaikaisesti sitä mukaa, kun uusia twiittejä julkaistaan

Voit lähettää uusia viestejä Twitterin pääsivulla, monien ulkoisten palveluiden tai kännykän ja tabletin kautta. Viestin lähettämisen jälkeen viesti näkyy koko maailmalle tai suojatulle porukalle, kunnes se poistetaan. Koko maailma voi nähdä viestisi, joten mieti mitä haluat jakaa. Voit myös suojata twiittisi, jolloin vain hyväksymäsi henkilöt vastaanottavat viestisi.

Käyttäjän twiitit tallentuvat käyttäjän omalle profiilisivulle käänteisessä aikajärjestyksessä, jolloin tuorein viesti on aina nähtävissä ensimmäisenä. Profiileja selaamalla voi nähdä, millaisiin aiheisiin ja twiittauksiin eri käyttäjät ovat keskittyneet.

Keskeiset toiminnot

Puhuttelu - @tunnus

• Osoittaa viestin käyttäjälle, että hänet on mainittu kyseisessä twiitissä. Käyttäjä löytää itseensä kohdistuneet maininnat @Yhteydet-välilehdeltä.

Kanavatunniste - #hashtag

• Twitterin tapa liittää twiittejä samaan aihepiiriin (kanavaan). Hashtagit muuntuvat linkeiksi, jotka johtavat hakuun kyseisellä termillä. Erittäin nopea ja kevyt tapa luoda esim. tapahtumalle taustakanava.

Uudelleentwiittaus - retweet

• Tapa välittää twiittejä eteenpäin antamalla ansio alkuperäiselle twiittaajalle. Todella tehokas toiminto, joka mahdollistaa viestien kulkeutumisen hyvin laajalle yleisölle.

Yksityiset viestit – d käyttäjätunnus viesti

• Twitterissä voi lähettää myös yksityisiä viestejä toisille käyttäjille.

Listat

• Kanavatunnuksien lisäksi Twitterissä on mahdollisuus käyttää listoja. Listat mahdollistavat kontaktien jakamisen pienempiin ryhmiin esim. aiheiden tai kielen perusteella.
  
  

Vinkkejä aloittelevalle twiittaajalle

1. Luo käyttäjätunnus ja täytä profiilitietosi
2. Kerää rohkeasti seurattavia
3. Ala twiitata
4. Etsi sopivia kontakteja esim. omia tuttujasi, omaan alaasi tai mieleenkiinnon kohteisiisi liittyviä henkilöitä
5. Uudelleentwiittaa viestejä
6. Seuraa jotain suosittua aihetta tai hashtagia ja hae twiittejä itseäsi kiinnostavista aiheista

Lähteet

Lähteenä olen käyttänyt seuraavia internetistä löytyviä oppaita:

Twitter-opas vasta-alkajille

Aloittelijan opas Twitterin käyttöön

Wikipedia